Naisetko hyviä ihmissuhdeasioissa?

[HoopoHoo]

Aika lailla naurattaa kun lukee jatkuvasti joka paikassa miten naiset ovat kuulemma niin erinomaisia näissä ihmissuhdeasioissa ja miehet eivät huomaa vaikka ongelmat tunkisi lautasella heidän silmiensä eteen. Kuitenkin todellinen elämä näyttää että myös monet naiset kulkevat ihan laput silmillä eivätkä ollenkaan huomaa miten tuhoavat omaa liittoaan. Perheen pyöritys menee kaiken edelle ja mies muuttuu äkkiä vain isäksi joka ei kiinnosta kuin kotitöiden tekijänä ja lasten nukuttajana. Ja tämä kaikki vaikka vielä muutamaa vuotta aikaisemmin mies oli aina ihana ihminen jonka kanssa oli oli kaikki kaikessa.
Miehet taas tuntuvat aistivan hyvinkin helposti sen kun naisen koko tarmo kääntyy perheen pyörittämiseen ja mies jää vain joksikin taustahahmoksi naisen elämässä. Eivät miehetkään sentään niin tyhmiä ole että eivät huomaisi jos toinen ei enää kiinnostu miehestä miehenä eikä edes oikein muutenkaan. Kuitenkin nainen kertoo että kaikki on ihan hyvin, tunteet ennallaan ja että kaikissa lapsiperheissä on vaan "vähän tämmöistä". Ehkä onkin, mutta siksipä ne liitot ehkä niin usein päättyvätkin eroon. Kyllä miehet tajuavat että suhde muuttuu radikaalisti kun lapset tulevat mukaan liittoon. Mutta miehillä on kuitenkin yleensä se ehkä vähän naivi ajatus että myös sillä parisuhteella olisi joku sija elämässä senkin jälkeen.

No, tämä nyt oli yksi hieman katkeroituneen miehen kirjoitus joka ei tarkoita että kaikki miehet tai naiset olisivat yllä olevien kaltaisia. Halusin vain hieman pöllyttää sitä pinttynyttä ajatusta että naiset aistivat aina helposti kaikki suhteiden muutokset ja miehet vain kulkevat ihan tyytyväisinä eteenpäin kunnes äkkiä vaimo ottaa eron. Meillä voisi olla kyllä ihan toisin päin.

 

[Ap vielä...]

Ja ennekuin joku ehtii kommentoida niin totean että kyllä olen puhunut asiasta vaimoni kanssa. Ja vastauksen ovat kerta toisensä jälkeen juuri ne että "lapsiperheissä on aina tämmöistä/ei muilla sen kummempaa ole" ja "minusta meillä menee ihan hyvin". Kaikki ajatukseni joistain muutoksista perhe-elämäämme taas ovat ihan yliampuvia koska kuten totesin jo edellä " ei muilla ole sen kummempaa". Ei siihen sitten enää paljon muuta voi sanoa...

 

[Ap. vielä kerran...]

Ja kun kaiken päälle vielä lisätään se miten (naisten) maailma tuomitsee kuorossa sen jos mies "julmasti" jättää perheensä ja lähtee vaikka huonon seksin (=oikeasti huono parisuhde) takia, niin ei voi kun todeta että loukussa ollaan...

 

[TurboKike]

Ja kun kaiken päälle vielä lisätään se miten (naisten) maailma tuomitsee kuorossa sen jos mies "julmasti" jättää perheensä ja lähtee vaikka huonon seksin (=oikeasti huono parisuhde) takia, niin ei voi kun todeta että loukussa ollaan...

Miksi välittäisit siitä mitä naisten kuoro sanoo? Etköhän kuitenkin itse tiedä parhaiten tilanteenne. Sano vaimollesi ettei sinulle riitä se että teillä on "samanlaista kuin kaikissa muissakin lapsiperheissä".

 

[original alte]

Kuka leikkiin lähtee se leikin kestäkööt!

Minusta on turhaa valittaa lasten tulemisesta ja niiden tuomista'muka' ongelmista!
Kyllähän sen on ollut tiedossa jo aikasemminkin alustajalla mitä tuleman pitää!
Ruusuilla tanssimistako odotit tai sitä aina kaunista ja hienoo kuten elokuvissa??

Ps. Se helpottaa ajan kanssa!

 

[lapsia? ei kiitos ikinä]

Yksi kysymys: onko niitä lapsia ihan pakko hankkia, jos ei kestä niiden vaikutuksia parisuhteeseen? Ja muutenkaan...

 

[FreddieMercury4ever]

Tarinan opetus: Jos haluatte jatkaa suhteessa onnellisina, älkää hankkiko lapsia. Paitsi jos teillä on varaa kokopäiväiseen lastenhoitajaan ja muuhunkin luxukseen (ideaalitilanne).
Muuten hankkikaa vaikka koira. Se on muutenkin paljon kätevämpi.

Surettaa oikein katsoa ja kuunnella niitä pariskuntia jotka ei puhu keskenään enää mistään muusta kuin kakaran lääkärikäynneistä ja kakkan laadusta.

 

[Havus]

Eihän naiset nyt automaattisesti ole mitään täydellisiä ihmissuhdeihmeitä. Naiset ovat vaan ihmisiä siinä missä miehetkin.

Minua jäi mietityttämään että millaista parisuhdejuttua sitten oikein kaipaisit vaimoltasi? Yhteisiä illanviettoja ilman lapsia, jonkinlaista ihailua, keskusteluja, mitä? Oletko yrittänyt kertoa vaimolle konkreettisesti mitä oikein toivot? Eikä epämääräistä "haluaisin enemmän parisuhdejuttuja ja läheisyyttä".

Jokainen aikuinen varmasti tajuaa että elämä muuttuu kun lapsia tulee ja lasten kuuluukin olla vanhemmilleen kaikkein tärkein asia maailmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita että koko muu maailma pitäisi unohtaa ja parisuhde sen mukana, vaan tottakai parisuhteestakin pitää pitää huolta. Se on myös lapsista huolta pitämistä kun huolehditaan että lapsilla on onnelliset vanhemmat

 

[HoopoHoo]

Minua jäi mietityttämään että millaista parisuhdejuttua sitten oikein kaipaisit vaimoltasi? Yhteisiä illanviettoja ilman lapsia, jonkinlaista ihailua, keskusteluja, mitä? Oletko yrittänyt kertoa vaimolle konkreettisesti mitä oikein toivot? Eikä epämääräistä "haluaisin enemmän parisuhdejuttuja ja läheisyyttä".

Kaipaisin nimeomaan sitä että vaimo osaisi edes joskus unohtaa olevansa äiti ja olla edes hetken vaimo. Jos vastuullisuus äitinä on sitä luokkaa että on ihan pakko vielä mennä ripustamaan ne sukat kuivumaan puoli kahdeltatoista illalla kun mies on jo lähes unessa odotettuaan vaimoaan vierelle vaikka kuinka kauan. Ja kyse ei tässä ole siitä että vaimolla on liikaa töitä. Hän on kyllä ehtinyt levätä ja lueskella aikaisemmin illala (jona aikana minä tein oman osani kotitöistä valmiksi). Ja kaikki muukin menee aina ja joka paikassa kodin ja lasten ehdoilla. Osallistun itsekin niin paljon kotitöihin ja lastenhoitoon (vbarmaan vähintään puolet kaikista töistä) että tiedän varsin hyvin että niinhän se suurimmalta osalta pitääkin mennä. Mutta ei AINA. Jos parisuhde ei MILLOINKAAN ja KOSKAAN ole se ensimmäinen juttu, ei voi tuntea itseään kovin tarpeelliseksi tai halutuksi.
En kaipaa mitään ihmeitä. Minulle riittää ihan kohtuullinen määrä sesksiä (vaikka 1-2 krt viikossa) ja muutama spontaani halaus ja pusu silloin tällöin kotitöiden lomassa. Siihen päälle joku makava keskusteluhetki silloin tällöin. Onko liikaa vaadittu?
Olen kyllä noita ihan konkreettisestikin pyytänyt. Mutta kun kuulemma vaimo on vain luonteeltaan sellainen että kaikki "valvollisuudet" pitää olla aina kokonaan hoidettu ennenkuin osaa rentoutua, siis olla minun kanssani. Ja sittenkin menee aina aikaa ennekuin osaa "rauhoittua", siis puhua muusta kuin arkisista perheasioista. Tästä syystä meillä on todella harvoin sellaisia hetkiä joilloin kokisin meidän olevan ihan todella rennosti yhdessä niin että jonkinlaista romanttista tunnelmaa voisi edes kuvitella.

Ja kun joku kuitenkin kommentoi että tee enemmän kotitöitä, kerron että teen niistä nyt jo hyvin ison osan (koko ruokahuolto kaupassakäymisineen, ruoanlaittoineen ja loppusiivouksineen, iso osa lastenhoidosta, päivittäinen siistiminen ja osa viikkosiivouksesta). Ja se loppu (käytännössä vaatehuolto) on sellainen asia että vaimo haluaa ehdottomasti sen tehdä itse. Ja siinä on hyvin tarkka.

 

[noin se menee]

Aika lailla naurattaa kun lukee jatkuvasti joka paikassa miten naiset ovat kuulemma niin erinomaisia näissä ihmissuhdeasioissa ja miehet eivät huomaa vaikka ongelmat tunkisi lautasella heidän silmiensä eteen. Kuitenkin todellinen elämä näyttää että myös monet naiset kulkevat ihan laput silmillä eivätkä ollenkaan huomaa miten tuhoavat omaa liittoaan. Perheen pyöritys menee kaiken edelle ja mies muuttuu äkkiä vain isäksi joka ei kiinnosta kuin kotitöiden tekijänä ja lasten nukuttajana. Ja tämä kaikki vaikka vielä muutamaa vuotta aikaisemmin mies oli aina ihana ihminen jonka kanssa oli oli kaikki kaikessa.
Miehet taas tuntuvat aistivan hyvinkin helposti sen kun naisen koko tarmo kääntyy perheen pyörittämiseen ja mies jää vain joksikin taustahahmoksi naisen elämässä. Eivät miehetkään sentään niin tyhmiä ole että eivät huomaisi jos toinen ei enää kiinnostu miehestä miehenä eikä edes oikein muutenkaan. Kuitenkin nainen kertoo että kaikki on ihan hyvin, tunteet ennallaan ja että kaikissa lapsiperheissä on vaan "vähän tämmöistä". Ehkä onkin, mutta siksipä ne liitot ehkä niin usein päättyvätkin eroon. Kyllä miehet tajuavat että suhde muuttuu radikaalisti kun lapset tulevat mukaan liittoon. Mutta miehillä on kuitenkin yleensä se ehkä vähän naivi ajatus että myös sillä parisuhteella olisi joku sija elämässä senkin jälkeen.

No, tämä nyt oli yksi hieman katkeroituneen miehen kirjoitus joka ei tarkoita että kaikki miehet tai naiset olisivat yllä olevien kaltaisia. Halusin vain hieman pöllyttää sitä pinttynyttä ajatusta että naiset aistivat aina helposti kaikki suhteiden muutokset ja miehet vain kulkevat ihan tyytyväisinä eteenpäin kunnes äkkiä vaimo ottaa eron. Meillä voisi olla kyllä ihan toisin päin.

Kirjoitat asiaa. Monista naisista tulee pelkkiä äitejä. Monilla ajatukset pyörivät pelkän lapsen ympärillä jo raskausaikana. Sitten piltti syntyy ja loppukin miehestä unohtuu.

Onko tämä naisen yksipuolisuus havaittavissa jo seurusteluaikana? Tiedän lukemattomia naisia, joilta kaikki ystävyyssúhteet unohtuvat, kun elämään tulee MIES. En ole kuullut yhdestäkään miehestä, joka unohtaisi kaverinsa kokonaan, kun elämään tulee nainen.

 

[yksi totinen]

[Ei se aina noin mene parisuhteessa kuten ap. väittää. Meillä ei ole lapsia ja kauan oltu yhdessä, niin siltikin on välillä myrskyä ja tyyntä. Mun mies ei välitä keskusteluista pätkääkään eikä ymmärrä edes mistä pitäisi puhua keskenään. Mies kun on niin tyytyväinen, kun on vaimo rinnalla. On se kiva, kun käy kaupassa ja laittaa ruokaa yhtenään. Mutta arki on mielestäni tosi tylsää. Hyvä jos kerran kuussa saan hellyyttä ja sekin on niin jotenkin vaikeaa. Kyllä sen ymmärrän, ettei enää olla nuoria. Mutta kun mies oli nuori niin silloin intoa riitti ja nyt ei innostu mistään. Minusta tuntuu, kuin asuisin eri miehen kanssa nykyään. Ennen oli parempaa, himokkaampaa ja nopeatempoista elämää. Nykyään se on kuin jostain hidastetusta filmistä. En ymmärrä miehiä ollenkaan. Minä olen positiivinen ja pidän itsestäni edelleen niin paljon, että kuntoilen ja olen nuorekas. Mieheni valittaa kaikesta ja on kaikille toisille miehille kateellinen tai ainakin puheista saanut sellaisen käsityksen. Ehkä sillä on vaihdevuosioireita, kun mies katsoo tv:stä niin aina jotain ihmistä arvostelee tai haukkuu jotain miestä. Saa kamalia raivareita.

 

[anon]

Kaipaisin nimeomaan sitä että vaimo osaisi edes joskus unohtaa olevansa äiti ja olla edes hetken vaimo.

Olet aivan oikeassa. 70% parisuhteista kokee voimakkaan pudotuksen onnellisuudessa lapsen syntymän jälkeen. Hyvin pitkälti juuri noista syistä mitä itsekin olet pohdiskellut. Sinänsä on aika jännää, että lasten vaikutus ihmisten onnellisuuteen on tutkimusten mukaan pääosin negatiivinen. Hankitaanko lapsia muka sen vuoksi, että voidaan olla onnettomampia?

Parisuhdetta nimenomaan pitäsi hoitaa lapsen syntymän jälkeen ja sen tulisi olla se perusta lapsenkin kehittymiselle. Mainitsemasi kaltainen liian tunnollinen paapominen johtaa melko varmasti huonoihin tuloksiin ,kun ajatellaan ainoastaan lasta ja kumppani unohtuu täysin. Kun kumppani unohdetaan, helposti sitä lasta päästään sitten jossain vaiheessa hoitamaan ihan omin voimin ilman toisen häirintää. Sinänsä yh-äideissä ei ole mitään vikaa mutta varmasti yksin on rankempaa kuin kaksin.

 

[Asiaa]

Olen nainen ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Aina on ollut ja aina tulee olemaan näitä Martta tyyppisiä vaimoja ja äitejä, jotka kantavat suurta huolta siitä onko liinavaatekaapissa kaikki lakanat ojennuksessa ja lasten jokainen päivä ohjelmoitu täyteen virikkeitä ja puhtaita vaatteita. Vaikeaa on sitä mennä kritisoimaan, koska nämä naiset yleensä mitätöivät toisten mielipiteet juuri tuohon tapaan kuin alkuperäinen kertoi - kaikilla on samanlaista eli vaihtoehtoja ei ole, tai ne ovat vääriä. Nuo naiset kiillottavat täydellisen äidin ja kodinhengettären sädekehäänsä, viis siitä jos mies siinä vierellä räytyy hellyyden ja huomion puutteessa.

Naisilla on ikävä kyllä myös tapa monopolisoida ihmissuhdekeskusteluja ja omahyväisesti otaksua että he ovat alan asiantuntijoita pelkästään sukupuolensa perusteella. Se on tietenkin täyttä puppua. Saan varmasti lokaa niskaani tästäkin, mutta lasten tulo perheeseen ei saa merkitä pitemmällä aikavälillä sitä että puoliso unohdetaan. Oikein puistattaa aina kun kuulen sen inhottavan fraasin että mennään lasten ehdoilla. Terveessä perheessä mennään kyllä aikuisten ehdoilla, he ovat perheen johtoryhmä ja kasvattajat. Perheen tärkein suhde tulisi olla miehen ja naisen välinen suhde, ei äidin ja lasten välinen suhde, jossa miehen osa on olla pelkkä statisti.

 

[Kyllä]

Olen nainen ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Aina on ollut ja aina tulee olemaan näitä Martta tyyppisiä vaimoja ja äitejä, jotka kantavat suurta huolta siitä onko liinavaatekaapissa kaikki lakanat ojennuksessa ja lasten jokainen päivä ohjelmoitu täyteen virikkeitä ja puhtaita vaatteita. Vaikeaa on sitä mennä kritisoimaan, koska nämä naiset yleensä mitätöivät toisten mielipiteet juuri tuohon tapaan kuin alkuperäinen kertoi - kaikilla on samanlaista eli vaihtoehtoja ei ole, tai ne ovat vääriä. Nuo naiset kiillottavat täydellisen äidin ja kodinhengettären sädekehäänsä, viis siitä jos mies siinä vierellä räytyy hellyyden ja huomion puutteessa.

Naisilla on ikävä kyllä myös tapa monopolisoida ihmissuhdekeskusteluja ja omahyväisesti otaksua että he ovat alan asiantuntijoita pelkästään sukupuolensa perusteella. Se on tietenkin täyttä puppua. Saan varmasti lokaa niskaani tästäkin, mutta lasten tulo perheeseen ei saa merkitä pitemmällä aikavälillä sitä että puoliso unohdetaan. Oikein puistattaa aina kun kuulen sen inhottavan fraasin että mennään lasten ehdoilla. Terveessä perheessä mennään kyllä aikuisten ehdoilla, he ovat perheen johtoryhmä ja kasvattajat. Perheen tärkein suhde tulisi olla miehen ja naisen välinen suhde, ei äidin ja lasten välinen suhde, jossa miehen osa on olla pelkkä statisti.

Täyttä asiaahan tuossa on kirjoitettu.

Miten itse olette toiminut?

Muuttuuko mies ällöttäväksi lapsen syntymän jälkeen?

Ei luulisi olevan vaikeaa antaa niitä hellyydenosoituksia siinä yhteisen lastenhoidon ohella. Siitäkin syystä ettei naisilla ole putkiaivoja, ja voivat keskittyä useampaan asiaan kerrallaan.