NAISET, Saatteko sisustaa mielenne mukaan, vai kysyttekö puolisolta luvan?

  • Viestiketjun aloittaja tähän on tultu
  • Ensimmäinen viesti
"nainen"
mun täytyy kyl sanoa että jos saatais joskus oma koti, siis ei vuokrakämppä, niin kyllä mulla on selvät visiot miten haluaisin sen sisustettavan.

Mutta kyl mä mieheltä kysyisin, olishan se yhteinen koti. Jos toinen pitää jotain juttua vastenmielisenä niin sit etsittäis toisenlainen vaihtoehto joka miellyttää kumpaakin. Voin vaan toivoa että mies on samoilla linjoilla :D
 
Kyllä mä yleensä aina kysyn että mitä mieltä oot, sopiiko tää tähän ja oisko joku semmonen ja tämmönen kiva. Vastaukses tulee yleensä vaan "joojoo". Meil on niin samanlainen maku ettei ongelmaa.. ehkä jos jotain pinkki kukka pitsi hörhellyksiä yrittäisin laittaa niin vois tulla sanomista.. mut itsekään en kyl kestäis sellasia. Tasavalta meillä.
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
Kyllä,
mun pitää ujuttaa ideani niin että mies luulee niitä omikseen,mun ideoina ne ei kelpaa... eli sisustuksista ollut erimielisyyksiä.
Ex oli muuten paska,mutta sisustusongelmia ei ollut.
 
"Minna"
En saa :D Mun mies tekee täällä omia sisustusratkaisujaan, muuten se olis mulle ok, mutta sillä ei ole minkäänlaista värisilmää. Sen mielestä on ihan ok, jos huoneessa on ihan kaikkia värejä sekaisin ja paikat näyttää siltä kuin joku lds-päissään oleva hippi olisi oksentanut tänne.
 
"vieras"
Meillä mies on tuonut suuren osan huonekaluista ja esim. astioita ja olohuoneen tapetin kotiin. Ja ihan ilman lupaa ;) Mä koitan sitten hankkia noihin sopivia juttuja.

Molemmat saa välillä valita itse juttuja ja välillä yhdessä. Onhan tämä koti meidän yhteinen.
 
"Annie"
Itse voin päättää.. näennäisesti keskustelemme miehen kanssa valinnoista, mutta minä viimekädessä teen valinnat.Ylensä myös maksan huonekalut yms. hankinnat, mies maksaa sitten sähkölaskut ja vesilaskut ym.
 
"123"
No esim. verhot ja matot valitsen minä.
Seinien värit, kaakelit ym. valitaan yhdessä.
Samoin huonekalut valitaan yhdessä. Tosin lastenhuoneisiin olen minä valinnut ja esitellyt ne miehelle, joka muittamutkitta hyväksyi ehdotukset ;)
Mutta esim. sänky ja sohva ovat sellaisia joita en edes halua yksin valita!
 
"minna"
Meillä miehellä ei ole sisustussilmää eikä muutenkaan ole kiinnostunut sisustamisesta. Joten kyllä mä saan itse päättää. Miehen mielestä ei tarvisi olla verhoja ollenkaan, kun onhan meillä säleverhot :D Sohvan ja sängyn mäkin kyllä ehdotin ja mies hyväksyi. Mies toteaa tavallisesti, että onneks sä jaksat panostaa sisustamiseen kun hällä ei sitä taitoa ole. Joten toimii hyvin näin.
 
"miiu"
Huonekalut hankitaan yhdessä. Ne on sen verran isoja hankintoja. Mutta kodintekstiilejä ostelen omin päin. Miestä ei kiinnosta valita verhoja, mattoja, pöytäliinoja tai koristetyynyjä.

Olohuoneen isoa mattoa ostaessani pyysin miehen kyllä mukaan kauppaan antamaan tuomionsa matosta, en halunnut ostaa jos hän ei tykkäisikään. Tykkäsihän se, ja ilmeisesti luottaa mun makuun.
 
Isoista linjoista päätetään yhdessä. Huonekalujen ostot ja seinien tapetoinnit. Aika paljon meillä on sitten mies joka ehdottaa sisustuksellisia ratkaisuja meidän taloudessa. Eilen se viimeksi sano, et" tekis mieli muuttaa vähän tuota vessan väritystä. Mihis laitoit ne maalikartat?" Makkarin sisustus on aikapitkälti sen käsialaa. Ja sen kädenjälki näkyy kyllä oikeestaan joka huoneessa.

Mie keskityn lähinnä kuunteleen ehdotuksia ja suodattelen niistä osan pois. Viimeistelen sit näitä miehen visioita.

Mulle tää ratkaisu passaa ihan hyvin.
 
"minä"
Meillä minä kyselen mieheltä mielipidettä vähän väliä, mutten oikein kummoistakaan mielipidettä yleensä saa. Ja ihmekkös tuo, sillä jos saan eriävän, niin sitten perustelen sen miksi hän on väärässä ja teen oman pääni mukaan... Taidan olla melkoinen pirttihirmu...
 
.,.,
me keskustellaan yhdessä, nyt kun remontoidaan ollaan yhdessä valittu, seinänvärit, taapetit, lattiat ja listat, myös kaakelit otettiin yhteistuumin. verhoja,mattoja sun muita "rättejä" ja tilpehöörejä minä sitten kanniskelen kotiin sen kummempia neuvotteluja.
 
Kysyn, tiedustelen, pohdin ääneen, mutta koska sisustus'vastuu' on sysätty harteilleni niin minulla on myös ylin päätösvalta siinä.

Jos menee totaalisesti miehen maun ulkopuolelle, hän sanoo kyllä.
Asiaa tietysti helpottaa että meillä on melkolailla sama maku suurten linjojen suhteen, mä kokeilen rohkeammin värejä tai jotain tee-se-itse viritelmää ja alun kauhistelun jälkeen kun mies ensin näkee käsillä maalaillun suunnitelman sijasta valmiin tuotoksen, hän sen yleensä hyväksyykin.

Osaa sanoa jos jokin ei miellytä eikä vain hiljaa kärsiä jostain hirvittävästä sisustuksellisesta vääryydestä.

Mies ei ehkä ymmärrä mun vimmaa kerätä vanhoja ruokailuvälineitä asetelmiksi keittiöön, enkä minä ymmärrä täytettyjä elukoita ja tai sarvitrofeita, mutta......... ne niputetaan termin kompromissi alle. :D
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä