Kysyn, tiedustelen, pohdin ääneen, mutta koska sisustus'vastuu' on sysätty harteilleni niin minulla on myös ylin päätösvalta siinä.
Jos menee totaalisesti miehen maun ulkopuolelle, hän sanoo kyllä.
Asiaa tietysti helpottaa että meillä on melkolailla sama maku suurten linjojen suhteen, mä kokeilen rohkeammin värejä tai jotain tee-se-itse viritelmää ja alun kauhistelun jälkeen kun mies ensin näkee käsillä maalaillun suunnitelman sijasta valmiin tuotoksen, hän sen yleensä hyväksyykin.
Osaa sanoa jos jokin ei miellytä eikä vain hiljaa kärsiä jostain hirvittävästä sisustuksellisesta vääryydestä.
Mies ei ehkä ymmärrä mun vimmaa kerätä vanhoja ruokailuvälineitä asetelmiksi keittiöön, enkä minä ymmärrä täytettyjä elukoita ja tai sarvitrofeita, mutta......... ne niputetaan termin kompromissi alle.