Naiset, joille tuli ero miehen petettyä, oletteko pystyneet eroamaan asiallisesti eli sotkematta lapsia julmasti?

Miksi onnistui? Miksi ei onnistunut?

Kaduttaako jälkikäteen oma käytös vai oletko vieläkin sokea omalla toiminnallesi? Pidätkö oikeutettuna, että tyrit lasten suhteet isään?

 

Meillä onnistui lopulta todella hyvin. Ei oikeastaan edes riidelty, sovittiin vain käytännön järjestelyistä. Lapsia ei hommaan "sotkettu", hoidettiin aikuisten kesken. Sen jälkeen ollaan tultu toimeen paljon paremmin, en jaksa kantaa katkeruutta tai vihaa - eikä siihen ole syytäkään.

 

Suht asiallisesti erottiin. Mies vaan oli hankalampi, koska ei olisi halunnut erota. Itse en voinut enää olla yhdessä pettämisen jälkeen.
Ja miks ei ois onnistunut hyvin eroominen? Ei ne lapset siihen millään lailla ollu osallisia.

 

Eikö otsikko kuuluis olla Te, joille tuli ero puolison petettyä?
Kokemuksesta voin kertoa että se tapahtuu myös niin päin että nainen pettää!
Ja ei olla erottu vaan yritetään selvittä asiat jotta päästään yhdessä eteenpäin eikä tarvitse tapella lapsesta.

 

luulekko että tähän tullee vastauksia...

 

up

 

En tiedä, miksi toisen pettämistä pitäisi salaillakaan. Oh hyvä, ettei lapset rupa kuvittelemaan vaikka mitä. Esim. syyttämään mielessään sitä "viatonta" osapuolta erosta. Voihan faktoista mainita sen isommin mustamaalaamatta. Jos äiti tai isi juokseen vieraissa ja siksi erotaan, olisi lapsen hyvä se tietää. Muutenhan voi jäädä sellainen käsity, että se uskollinen osapuoli on tehnyt jotain pahaa tai ero on sen syytä.

 

Ootko ihan tosissas?

Mikä koulutus sulla on? Kuinka vanha olet? Kerro taustoja, jooko???

 

En tiedä, miksi toisen pettämistä pitäisi salaillakaan. Oh hyvä, ettei lapset rupa kuvittelemaan vaikka mitä. Esim. syyttämään mielessään sitä "viatonta" osapuolta erosta. Voihan faktoista mainita sen isommin mustamaalaamatta. Jos äiti tai isi juokseen vieraissa ja siksi erotaan, olisi lapsen hyvä se tietää. Muutenhan voi jäädä sellainen käsity, että se uskollinen osapuoli on tehnyt jotain pahaa tai ero on sen syytä.

Mun mielestä vanhempien seksisuhteet eivät yksinkertaisesti kuulu lapsille. Se on aina ollut tabu ja parasta ois niin pysyäkin. Seksistä saa ja pitää puhua, mutta vain yleisesti. Äidin ja isän seksikumppanit eivät kuulu lasten kuultaviksi. Mun ois kiusallista kuunnella mitään tuollaista omista vanhemmistani, uskon, että niin olisi jokaisen lapsen. Jonkinlaista likaista tirkistelyä, en tykkää yhtään. Nää asiat eivät yksinkertaisesti kuulu ulkopuolisille, etenkään omille lapsille.

Lapset eivät etsi ketään syyllisiä, jos heille ei sellaisia tuputeta. Jos äiti puhuu, kuinka äiti oli syytön kaikkeen ja isä oli sellainen p****pää, niin ketä se hyödyttää? Parhaimmassa tapauksessa lapset katkeroituvat omalle isälleen loppuelämäksi pysähtymättä hetkeksikään miettimään sitä, mikä johti tuollaiseen käyttäytymiseen. Ja pahimmassa tapauksessa isä ei halua syyllisyyden tunteesta enää tavata lapsiaan eivätkä lapsetkaan mielellään vieraile isänsä luona. Tässä tilanteessa ei ole syyllisiä eikä syyttömiä, turha lapsille on siitä valehdella ja kiillottaa omaa pintaansa mustamaalaamalla toista.

Jos itse etsit tilanteesen syyllisiä, niin se on oma oingelmasi, mutta älä sotke siihen lapsia. Jos et itse syyllistä itseäsi, niin eivät lapsetkaan syyllistä. Jos et itse syyllistä lasten isää, niin eivät lapsetkaan osaa häntä syyllistää. Nykyään avioerot ovat yleisiä ja yksinhuoltajan kanssa asuva lapsi ei aiheuta enää ihmettelyä, kun joka toisen tarha- ja koulukaverin vanhemmat ovat eronneet. Lapset ymmärtävät kyllä, etteivät vanhemmat aina voi asua yhdessä ja että aikuiset välillä eroavat. Likaisten yksityiskohtien esittely lapsille vain aiheuttaa traumoja ja katkeruutta, haluaako joku tosiaankin omille lapsilleen mitään sellaista?

 

olen täysin samaa mieltä Toisen näkökulman kanssa.

Vaikka mieheni petti minut, en tietenkään sanonut siitä lapsilleni. Pettäminenhän on suhteemme vika, en usko että pelkästään mieheni. vaan siis sen, että juttumme ei toiminut parhaalla mahd. tavalla.
Ja isommat lapset katkeroituvat äidille, kun huomaavat tämän mustamaalaavan isää. Näin välit sekä äitiin että isään ovat pilalla.

 

Olemme eronneet asiallisesti. En ole enkä tule haukkumaan lapsille heidän isäänsä. Syy erolle on kerrottu lasten ikätason mukaisesti. Jos lapset aikuisena kysyy eron syytä niin silloin kerron totuuden.
Lapset on minulle tärkeimmät asiat elämässä, en koskaan tekisi lapsille hallaa morkkaamalla heidän isäänsä. Eron aikaan pyrin siihen että lapset ei kärsisi tarpeettomasti ja edelleen sitä yritän välttää.
Jos joku tyrii lasten ja isän välit niin se on isä itse, minulla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.
Minä en myöskään ole katkera enkä vihaa ex:ää, hän teki sen ratkaisun että juoksi vieraissa minä tein ratkaisun että heitin hänet pihalle, molemmat teki omat valintansa ja sillä selvä. Turha vihata tai olla katkera kun tapahtunutta ei pysty muuttamaan.