Naiset eivät pysty kirjoittamaan äidistä runoa, väitti aamun sanomalehti

[Urseele]

Luin aamulla maakuntalehteä, jossa oli juttua äiti-ja mummirunoista. Sen mukaan naiselle tai tytölle omasta äidistä runon kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa. Miehiltä tulee kuulemma herkimmät ja parhaat runot, mutta taas isoäidistä naisetkin jo pystyvät kirjoittamaan hyviä runoja.

Mistä tämä voi johtua? Onko Sinulle helpompi sanoa kauniisti isästäsi kuin äidistäsi? Miksi herkkä runo on vaikea kirjoittaa äidistä?

 

[poikkeus]

Ei ole helpompaa, isästä en osaa sanoa yhtään mitään, en vaikka on kuollutkin jo, suremattakin vielä.

 

[? !]

Varmaankin sitä pystyisi, tosin siitä ei tulisi herkkää ja kaunista.

 

[ffd]

Runoja en osaa kirjoittaa kenestääkään. Kauniita sanoja tulee sanottua enemmän äidille kuin isälle.

 

[Ken guru]

Minulle runo kenestä tahansa olisi vaikeaa keksiä. En oikein edes ymmärrä niitä varsinaisia runoja, enkä pidä runoista.

 

[Urseele]

Lehti on siis Kainuun Sanomat. Toisaalta googlella löysin Annamari Kaskiselta monta kaunista äitirunoa, eli onkohan tuo artikkeli ihan totta vai mutua?

 

["kkkk"]

Ei tulis kummastakaan vanhemmasta kovin kunista runoa,joten paras jättää kirjoittamatta.

 

[(Laura)]

Äidille kirjoitin aamulla runon ja lähetin sen tekstiviestinä. En nyt muista pilkulleen, mutta jotenkin näin:

Kiitos äiti lapsuusvuosista,
leikeistä ja lihapullista.
Kiitos nuoruusvuosista kun kipuilin ja kiukkusin,
Silloinkin rakkauteesi aina turvasin.
Kiitos aikuisvuosista.
Ei ole asiaa josta äidille ei voi soittaa,
ei vaikeutta jota ei yhdessä vois voittaa.
Kiitos kun olet hyvä mummo ja muistat aina soittaa ja kortein lähestyä.
Vaikka olet kaukana,
Olet aina sydämmessäni ja mielessäni, ihan lähellä.
Hyvää äitienpäivää äidille, mummolle ja anopille.
Toivoo Tyttösi täältä kaukaa.

En nyt tiedä riimipareista ja herkkyydestä , mutta tarkoitin tätä ja äiti tietää syvemmän merkityksen nuille sanoille.

 

[ffd]

Lehti on siis Kainuun Sanomat. Toisaalta googlella löysin Annamari Kaskiselta monta kaunista äitirunoa, eli onkohan tuo artikkeli ihan totta vai mutua?

Luulisin että lehdessä olisi kerrottu että kyse on tutkimuksesta ja sekin kenen tekemästä jos artikkeli pohjautuisi tieteelliseen tietoon. Arvelisin sen enemmän olevan mutua, mutta näkemättä/lukematta juttua sitä on kovin vaikea arvioida.

...toisaalta vaikka asia olisi tieteellinen ei se omaan elämääni antaisi sellaista tietoa mistä olisi hyötyä, joten mitä väliä.

 

[en]

Isästä mä osaisin kirjoittaa jotain, äidistä en. Meillä ei ole tapana puhua mitään tunteellista, korkeintaan negatiivista. En osaisi äidille antaa tai lukea kirjoittamaani runoa. Mitään tuollaista mitä Laura kirjoitti, en pystyisi sanomaan, tai edes haluaisi.

 

[Urseele]

Äidille kirjoitin aamulla runon ja lähetin sen tekstiviestinä. En nyt muista pilkulleen, mutta jotenkin näin:

Kiitos äiti lapsuusvuosista,
leikeistä ja lihapullista.
Kiitos nuoruusvuosista kun kipuilin ja kiukkusin,
Silloinkin rakkauteesi aina turvasin.
Kiitos aikuisvuosista.
Ei ole asiaa josta äidille ei voi soittaa,
ei vaikeutta jota ei yhdessä vois voittaa.
Kiitos kun olet hyvä mummo ja muistat aina soittaa ja kortein lähestyä.
Vaikka olet kaukana,
Olet aina sydämmessäni ja mielessäni, ihan lähellä.
Hyvää äitienpäivää äidille, mummolle ja anopille.
Toivoo Tyttösi täältä kaukaa.

En nyt tiedä riimipareista ja herkkyydestä , mutta tarkoitin tätä ja äiti tietää syvemmän merkityksen nuille sanoille.

No mutta tuo runohan on juuri sitä. Herkkä, omakohtainen ja läheinen.

Kiitos kun jaoit!