Minna K
rintasyöpä...
Sain tänään tiedon, että äidilläni on todettu rintasyöpä. Tieto oli shokki, vaikka paranemismahdollisuudet ovatkin hyvät, silti se kaikkien kammoama kuoleman pelko hiipii mieleen. Mitä jos ... ? Syöpä on aina vaarallinen, yllättävä, arvaamaton. Vaikka lääketiede on kehittynyt ja parantunut, eivät lääkäritkään ole kaikki voipia. Aina luonnolle ei vain voi mitään. Ystävät, tuttavat ja lääkärit rauhoittelevat mieltä, kyllä siitä paranee ja kaikki menee hyvin. Silti, kaikesta huolimatta, kylmä möykky tekee pesää sydämeen. Minun pitäisi olla vahva. Jaksaa olla äitini tukena. Pysyä positiivisena, kun äitini on heikoimmillaan. En voi kuin toivoa, että jaksan.
Ja ne faktat. Äitini kävi 4 kk sitten mammografiassa. Kaikki oli hyvin, ei mitään erikoista. Kaksi viikkoa sitten hän löysi itse kaksi möykkyä rinnastaan. Lääkäriin sai ajan kolmen päivän päästä. Jo silloin lääkäri sanoi oman, vahvan, epäilynsä. Tänään tuli tulokset koepaloista: pahanlaatuinen, eli syöpä.
Miksi kerron tämän? Liian moni meistä naisista luottaa mammografiaan. Liian moni ei huolehdi itse itsestään, ei tutki rintojaan ja kehoaan tarpeeksi usein. Mitä jos äitini olisi luottanut mammografian tulokseen? Mitä jos hän olisi uskonut, että kaikki on hyvin kunnes seuraava mammografia olisi otettu? Mitä jos...?
Nyt odotamme tietoa leikkauksesta. Sen jälkeen ovat vuorossa rankat hoidot. Mutta me kestämme, yhdessä. En aio luovuttaa epätoivoisille ajatuksille, vaikka välillä itkenkin ja vaivun masennukseen. Enkä myöskään anna äitini luovuttaa. Hän on liian nuori, liian vahva ja itsepäinen antaakseen periksi. Toivon voimia ja jaksamista kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa. Jaksetaan yhdessä!
Sain tänään tiedon, että äidilläni on todettu rintasyöpä. Tieto oli shokki, vaikka paranemismahdollisuudet ovatkin hyvät, silti se kaikkien kammoama kuoleman pelko hiipii mieleen. Mitä jos ... ? Syöpä on aina vaarallinen, yllättävä, arvaamaton. Vaikka lääketiede on kehittynyt ja parantunut, eivät lääkäritkään ole kaikki voipia. Aina luonnolle ei vain voi mitään. Ystävät, tuttavat ja lääkärit rauhoittelevat mieltä, kyllä siitä paranee ja kaikki menee hyvin. Silti, kaikesta huolimatta, kylmä möykky tekee pesää sydämeen. Minun pitäisi olla vahva. Jaksaa olla äitini tukena. Pysyä positiivisena, kun äitini on heikoimmillaan. En voi kuin toivoa, että jaksan.
Ja ne faktat. Äitini kävi 4 kk sitten mammografiassa. Kaikki oli hyvin, ei mitään erikoista. Kaksi viikkoa sitten hän löysi itse kaksi möykkyä rinnastaan. Lääkäriin sai ajan kolmen päivän päästä. Jo silloin lääkäri sanoi oman, vahvan, epäilynsä. Tänään tuli tulokset koepaloista: pahanlaatuinen, eli syöpä.
Miksi kerron tämän? Liian moni meistä naisista luottaa mammografiaan. Liian moni ei huolehdi itse itsestään, ei tutki rintojaan ja kehoaan tarpeeksi usein. Mitä jos äitini olisi luottanut mammografian tulokseen? Mitä jos hän olisi uskonut, että kaikki on hyvin kunnes seuraava mammografia olisi otettu? Mitä jos...?
Nyt odotamme tietoa leikkauksesta. Sen jälkeen ovat vuorossa rankat hoidot. Mutta me kestämme, yhdessä. En aio luovuttaa epätoivoisille ajatuksille, vaikka välillä itkenkin ja vaivun masennukseen. Enkä myöskään anna äitini luovuttaa. Hän on liian nuori, liian vahva ja itsepäinen antaakseen periksi. Toivon voimia ja jaksamista kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa. Jaksetaan yhdessä!