vierailija
Mitä tehdä?
Olemme seurustelleet 2.5 vuotta ja nyt viime syksystä saakka on mennyt aika huonosti. Tyttöystävälläni on vaativa työ,opiskelu, + harrastukset ja pieni koiranpentu joka on viemyt katkeammattomat yöunet.
Hän vaikuttaa todella väsyneeltä ja ärtyneeltä. Tiedän että hänellä on paljon haasteita elämässään ja tämä tuntuutettä vieraannumme jatkuvasti toisistamme. Pelkään luonnollisesti suhteemme puolesta!
En voi olla arjessa mukana koska asumme eri paikkakunnilla, hän on kertonut että haluaa olla "rauhassa" on iltasin ja töiden jälkeen tosi väsynyt eikä jaksa omien puheidensa perusteella edes nähdä kavereitaan.
Olen itse joutunut ulkokehälle näissä puuhissa ja tuntuu ettei minulle oikein ole aikaa.
Osaan sysätä omat tarpeeni taka-alalle ja ymmärrän arjen asettamien vaatimusten, pyörityksen hänen ympärillään.
En halua omilla toimillani lisätä stressiä. Olen koittanut kysellä mitä kuuluu? Miten voit ja ylläpitää yhteyksiä, mutta senkin raja on häilyvä. Liika on liikaa ja liian vähän on liian vähän.
tietenkin olen tarjonnut apua, ja kuunnellut huolia aina kun se on ollut mahdoillista , mutta vastaanotto on ollut aika kielteinen. (Tuntuu että hän haluaa pärjätä mahdollsiimman yksin)
Olen koittanut antaa tilaa ja ymmärtää nyt valitsevaa tilannetta. Opintovapaa alkoi juuri, ja toivon että hän saa silloin hieman levättyä jne.
Mitä voisin tehdä?
Haluaisin että saisimme suhteemme toimimaan myös jatkossa, varmasti työtä on paljon ja lähentyminen on haasteena, mutta en haluaisi luovuttaa.
Ajattattelen että tukena voi olla vaikka aina ei mensikään hyvin, myös hankaluudet kuuluvat ihmissuhteisiin. Olen ymmälläni tilanteesta, kaikki vinkit ja neuvot ovat tervetulleita.
Olen lueskellut netistä naisen stressiin liittyviä asioita, sekä siihen kun on univajetta jne, luultavasti silloin jokaisesta päivästä selviäminen on oma haasteensa. En haluaisi olla se joka heitetään arjesta ulos, mutta välillä tuntuu vaan niin pahalle jäädä sivusta seuraajaksi ja kun ei saa oikein huomiota. Jos sitä vaatii tiedän sen vain ärsyttävän häntä lisää. Olen itse kärsinyt unettomuudesta ja tiedän kuinka se vaikuttaa jaksamiseen.
Nainen on minulle tärkeä, samoin suhteemme, enkä haluaisi luovuttaa helposti, koska mm, koira kasvaa, opiskelut päättyy ja tilanteet arjessa ainakin niiden kuormittavuuden osalta muuttuvat ja minullekkin löytysi taas aikaa,,,
Tilanne ei ole kannalta paras mahdollinen, mutta haluan vielä yrittää taistella eteenpäin
Olemme seurustelleet 2.5 vuotta ja nyt viime syksystä saakka on mennyt aika huonosti. Tyttöystävälläni on vaativa työ,opiskelu, + harrastukset ja pieni koiranpentu joka on viemyt katkeammattomat yöunet.
Hän vaikuttaa todella väsyneeltä ja ärtyneeltä. Tiedän että hänellä on paljon haasteita elämässään ja tämä tuntuutettä vieraannumme jatkuvasti toisistamme. Pelkään luonnollisesti suhteemme puolesta!
En voi olla arjessa mukana koska asumme eri paikkakunnilla, hän on kertonut että haluaa olla "rauhassa" on iltasin ja töiden jälkeen tosi väsynyt eikä jaksa omien puheidensa perusteella edes nähdä kavereitaan.
Olen itse joutunut ulkokehälle näissä puuhissa ja tuntuu ettei minulle oikein ole aikaa.
Osaan sysätä omat tarpeeni taka-alalle ja ymmärrän arjen asettamien vaatimusten, pyörityksen hänen ympärillään.
En halua omilla toimillani lisätä stressiä. Olen koittanut kysellä mitä kuuluu? Miten voit ja ylläpitää yhteyksiä, mutta senkin raja on häilyvä. Liika on liikaa ja liian vähän on liian vähän.
tietenkin olen tarjonnut apua, ja kuunnellut huolia aina kun se on ollut mahdoillista , mutta vastaanotto on ollut aika kielteinen. (Tuntuu että hän haluaa pärjätä mahdollsiimman yksin)
Olen koittanut antaa tilaa ja ymmärtää nyt valitsevaa tilannetta. Opintovapaa alkoi juuri, ja toivon että hän saa silloin hieman levättyä jne.
Mitä voisin tehdä?
Haluaisin että saisimme suhteemme toimimaan myös jatkossa, varmasti työtä on paljon ja lähentyminen on haasteena, mutta en haluaisi luovuttaa.
Ajattattelen että tukena voi olla vaikka aina ei mensikään hyvin, myös hankaluudet kuuluvat ihmissuhteisiin. Olen ymmälläni tilanteesta, kaikki vinkit ja neuvot ovat tervetulleita.
Olen lueskellut netistä naisen stressiin liittyviä asioita, sekä siihen kun on univajetta jne, luultavasti silloin jokaisesta päivästä selviäminen on oma haasteensa. En haluaisi olla se joka heitetään arjesta ulos, mutta välillä tuntuu vaan niin pahalle jäädä sivusta seuraajaksi ja kun ei saa oikein huomiota. Jos sitä vaatii tiedän sen vain ärsyttävän häntä lisää. Olen itse kärsinyt unettomuudesta ja tiedän kuinka se vaikuttaa jaksamiseen.
Nainen on minulle tärkeä, samoin suhteemme, enkä haluaisi luovuttaa helposti, koska mm, koira kasvaa, opiskelut päättyy ja tilanteet arjessa ainakin niiden kuormittavuuden osalta muuttuvat ja minullekkin löytysi taas aikaa,,,
Tilanne ei ole kannalta paras mahdollinen, mutta haluan vielä yrittää taistella eteenpäin