V
vieras
Vieras
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Naisen+kivitys+on+moraalista+raivoa+nostattava+elokuva/1135250073428
Helsingin Sanomat | Digilehti | Arkisto | Advertise | In English | Kuukausiliite | Mobiili | Radio Helsinki | Koulutus | Mediatiedot | Älypää | Oikotie perjantai 16.10.2009 | Sirkka, Sirkku Onnittele e-kortilla Sää pe 15:00Helsinki+6
KOLUMNI
Rohkeudeksi riittää rasistien mielistely
Anu Silfverberg
Hae
Asiakaspalvelu
Tilaa lehti
Jätä ilmoitus
Osoitteenmuutos
JakeluhäiriötYhteystiedot
Linkki 1
Linkki 2
Linkki 3Etusivu Uutiset Kulttuuri Viihde Urheilu Keskustelu Blogit Oma elämä Autot Ruoka Nyt Oma maailma Oma kaupunki Tori TV Kirjat Elokuvat Levyt Konsertti Teatteri Näyttelyt Tanssi Menokone ARVIO
Naisen kivitys on moraalista raivoa nostattava elokuva
16.10.2009 10:33
A A Leena Virtanen
Helsingin Sanomat
Mozhan Marno esittää kivitettäväksi tuomittua Sorayaa.
Video: Naisen kivitys -elokuvan ohjaaja haluaa säväyttää katsojaa
Iranin lähihistoriaa voisi kuvata sanoilla ojasta allikkoon. Valtaapitävät ovat vaihtuneet, mutta kansa on aina maksanut kalliin laskun.
Nyky-Iranissakaan ei mene kovin hyvin, ja nyt maa on kansainvälisen tarkkailun ykköskohteita.
On syytä huomata, että Naisen kivitys -elokuva ei kerro maan nykyisistä oloista vaan 1980-luvusta, jolloin vallassa oli ajatollah Khomeini. Toki julkisten teloitusten ongelma on yhä olemassa, eikä pelkästään Iranissa. Kivitystuomioita on jaettu ja toteutettu vielä 2000-luvun Iranissakin, mutta yleinen mielipide on kääntynyt niitä vastaan.
Elokuva perustuu Freidoune Sahebjamin bestselleriin, joka ilmestyi 1994. Sahebjam kertoi siinä tositarinan, jonka oli kuullut iranilaiselta naiselta.
Miksi siitä on tehty elokuva juuri nyt? Sitä itse elokuva ei perustele.
Elokuva on amerikkalainen, vaikka se voi vaikuttaa iranilaiselta. Ohjaaja Cyrus Nowrastehilla on iranilainen tausta, kuten myös muun muassa Sholreh Aghdashloolla, joka näyttelee Zahraa, tarinan kertojaa.
Tarina varmasti koskettaakin eniten Iranista muuttaneita, joilla on edes jonkinlainen omakohtainen suhde maan takapajuisiin kyliin.
Naisen kivitys on vanhanaikainen, moraalista raivoa nostattava elokuva. Ehkä juuri 1980-lukulainen, mutta se lienee tahatonta. Ja tietysti elokuvaa rasittaa myös ennalta-arvattavuus; mitä muuta tämännimiseltä elokuvalta voi odottaa?
Kertoja Zahra on Sorayan (Mozhan Marno) käly, joka on joutunut seuraamaan vierestä veljensä vehkeilyjä vaimonsa tappamiseksi. Kirjailija Sahebjam (Jim Caviezel) on lännessä asuva sankaritoimittaja, joka pysähtyy Zahran kylässä, kun hänen autonsa hajoaa.
Zahra käyttää tilaisuutta hyväkseen, kutsuu hänet kotiinsa ja alkaa kertoa Sorayan kohtalosta. Olisi mielenkiintoista tietää, onko Zahran todellinen esikuva hyötynyt mitenkään Sahebjamin kirjan menestyksestä.
Kivityskohtaus - joka siis tulee väistämättä - on pitkitetty, jopa osittain hidastettu, sanalla sanoen kamala. Sen olisi voinut kuvata hienovaraisemminkin, eikä elokuvan dramaattinen teho olisi yhtään kärsinyt, pikemminkin päinvastoin.
Iranissa tehdään nykyään valtavan hienoja elokuvia. Jos Naisen kivityksen olisi ohjannut joku Abbas Kiarostamin oppilas, se olisi aivan toisenlainen. Mutta ai niin, iranilaisohjaajathan eivät voi käsitellä tällaisia aiheita.
Helsingin Sanomat | Digilehti | Arkisto | Advertise | In English | Kuukausiliite | Mobiili | Radio Helsinki | Koulutus | Mediatiedot | Älypää | Oikotie perjantai 16.10.2009 | Sirkka, Sirkku Onnittele e-kortilla Sää pe 15:00Helsinki+6
KOLUMNI
Rohkeudeksi riittää rasistien mielistely
Anu Silfverberg
Hae
Asiakaspalvelu
Tilaa lehti
Jätä ilmoitus
Osoitteenmuutos
JakeluhäiriötYhteystiedot
Linkki 1
Linkki 2
Linkki 3Etusivu Uutiset Kulttuuri Viihde Urheilu Keskustelu Blogit Oma elämä Autot Ruoka Nyt Oma maailma Oma kaupunki Tori TV Kirjat Elokuvat Levyt Konsertti Teatteri Näyttelyt Tanssi Menokone ARVIO
Naisen kivitys on moraalista raivoa nostattava elokuva
16.10.2009 10:33
A A Leena Virtanen
Helsingin Sanomat
Mozhan Marno esittää kivitettäväksi tuomittua Sorayaa.
Video: Naisen kivitys -elokuvan ohjaaja haluaa säväyttää katsojaa
Iranin lähihistoriaa voisi kuvata sanoilla ojasta allikkoon. Valtaapitävät ovat vaihtuneet, mutta kansa on aina maksanut kalliin laskun.
Nyky-Iranissakaan ei mene kovin hyvin, ja nyt maa on kansainvälisen tarkkailun ykköskohteita.
On syytä huomata, että Naisen kivitys -elokuva ei kerro maan nykyisistä oloista vaan 1980-luvusta, jolloin vallassa oli ajatollah Khomeini. Toki julkisten teloitusten ongelma on yhä olemassa, eikä pelkästään Iranissa. Kivitystuomioita on jaettu ja toteutettu vielä 2000-luvun Iranissakin, mutta yleinen mielipide on kääntynyt niitä vastaan.
Elokuva perustuu Freidoune Sahebjamin bestselleriin, joka ilmestyi 1994. Sahebjam kertoi siinä tositarinan, jonka oli kuullut iranilaiselta naiselta.
Miksi siitä on tehty elokuva juuri nyt? Sitä itse elokuva ei perustele.
Elokuva on amerikkalainen, vaikka se voi vaikuttaa iranilaiselta. Ohjaaja Cyrus Nowrastehilla on iranilainen tausta, kuten myös muun muassa Sholreh Aghdashloolla, joka näyttelee Zahraa, tarinan kertojaa.
Tarina varmasti koskettaakin eniten Iranista muuttaneita, joilla on edes jonkinlainen omakohtainen suhde maan takapajuisiin kyliin.
Naisen kivitys on vanhanaikainen, moraalista raivoa nostattava elokuva. Ehkä juuri 1980-lukulainen, mutta se lienee tahatonta. Ja tietysti elokuvaa rasittaa myös ennalta-arvattavuus; mitä muuta tämännimiseltä elokuvalta voi odottaa?
Kertoja Zahra on Sorayan (Mozhan Marno) käly, joka on joutunut seuraamaan vierestä veljensä vehkeilyjä vaimonsa tappamiseksi. Kirjailija Sahebjam (Jim Caviezel) on lännessä asuva sankaritoimittaja, joka pysähtyy Zahran kylässä, kun hänen autonsa hajoaa.
Zahra käyttää tilaisuutta hyväkseen, kutsuu hänet kotiinsa ja alkaa kertoa Sorayan kohtalosta. Olisi mielenkiintoista tietää, onko Zahran todellinen esikuva hyötynyt mitenkään Sahebjamin kirjan menestyksestä.
Kivityskohtaus - joka siis tulee väistämättä - on pitkitetty, jopa osittain hidastettu, sanalla sanoen kamala. Sen olisi voinut kuvata hienovaraisemminkin, eikä elokuvan dramaattinen teho olisi yhtään kärsinyt, pikemminkin päinvastoin.
Iranissa tehdään nykyään valtavan hienoja elokuvia. Jos Naisen kivityksen olisi ohjannut joku Abbas Kiarostamin oppilas, se olisi aivan toisenlainen. Mutta ai niin, iranilaisohjaajathan eivät voi käsitellä tällaisia aiheita.