Näinkin voi sitten erota!

[voi voi]

Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!

Ymmärrän, että haluaisit kostaa, mutta siitä kärsisivät ennen kaikkea lapset. Ei kukaan toinen nainen sinulta voi miestä varastaa, vaan kyllä se on miehen valinta, missä yönsä viettää. Lapset kärsivät erosta joka tapauksessa, ja jos lähdet hankaloittamaan tapaamisia isän kanssa, he kärsivät vielä enemmän.

Jos toinen nainen on, niin sitten taitaa olla parempikin, että pääset miehestä eroon. Mutta lasten ei pidä joutua isästään eroon, niin kauan kuin ei ole väkivaltainen tyyppi. Lapset tarvitsevat myös isää. Tsemppiä!

 

[ap]

Tuleeko teille kohta 7vuotta yhteiseloa? ootko koskaan kuullut 7 vuoden kriisistä? Aika monet pariskunnat kokevat tämän 7-vuoden kriisin ja siitä joko selvitään tai sitten ei..

Jos miehesi on stressaantunut työstä... voisiko olla mahdollista vaihtaa työpaikkaa ja tienata vähemmän (jos se sitä vaatii)´. Kyllä perheestä kannattaa pitää kiinni mikäli sitä rakastaa.. kaikki muu on turhaa!!

Niin, perhe menee kaiken muun edelle. Minunkin mielestä. Ja voihan tämä olla jotain kriisiä, juuri nyt kun kaikki on ollut niin hyvin. Muka.

 

[Porsse]

Tilanteessa jossa epäillään että puoliso pettää pitää nimenomaan tehdä niin että antaa vastuun lapsista suurimmassa määrin sille osapuolelle jota epäillään pettävän. sillä näin hän juuri tajuaa sen että ei pääse POIS, siitä mistä hänellä on vastuu ja näin myöskin tämä petetty puoliso takaa sen että pettäjä puoliso ei pääse mässäämään rakastajansa kanssa kuten haluaa..
Kuulostaa hullulta mutta juuri noin että eväät tapaamisoikeuden annat puolisollesi vapauden olla kuten haluaa, ja nauttia!

 

[m]

Täytyyhän elämässä mennä välillä huonosti, että tietää sitten mitä se on kun menee hyvin. Kyllähän kaikissa suhteissa tulee kriisejä, ennemmin tai myöhemmin. Niitä pitää vaan osata käsitellä. Suosittelen kanssa tuota ammattiauttajaa..

Odottelen tässä että koska oma kupla puhkeaa.. meillä kans kaikki hyvin ja ikinä en vois mitään vastaava kuvitella. Mutta kyllä niitä kriisejä tulee, väkisinkin, joskus..

 

[Keittiönoita]

Jotenkin alan kallistua myös tuohon toiseen naiseen. Valitettavasti.

Minä en. Mulle riittää hermojen kiristykseen jo se, että mulla on kuukaudessa 4 työmatkaa kotimaassa. Ihan sama, vaikka täällä olisi kokonainen armeija taloudenhoitajia, puutarhureita jne.

Mutta siis...200 matkapäivää vuodessa ja mannerten välisiä lentoja. Jetlagista toipumiseen tarvitaan aikaa ja näillä reissumiehillä/naisilla sitä toipumisaikaa ei yleensä ole vaan työpaikalle on mentävä joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Aika fakiiri pitää ihmisen olla, että sitä elimistölle aiheutuvaa rääkkiä kestää vuodesta toiseen.

Ikävää, että heti aletaan epäilemään toista naista. Mä lähden pääsiäisen jälkeen rapakon taakse työmatkalle ja samalle reissulle tulee taas yksi kolmekymppinen perheenisä. Ja pistän pääni pantiksi, että se kaveri ei kyllä sillä reissulla ehdi tapaamaan ketään muuta kuin kollegoitaan ja asiakkaitaan. Koko reissun ajan se kaveri vain toivoo saavansa nukkua. Edes tunnin. Tuntuu pahalta, että reissutöitä tekevien miesten vaimoille heitellään näitä "kyllä sillä varmasti on toinen nainen" -juttuja, koska oikeasti reissutyö on raskasta, kuluttavaa ja viddumaista. Toki on niitäkin, jotka käy vieraissa, mutta niin vieraissa käy sellaisiakin miehiä, joiden työnkuvaan ei matkustelu kuulu.

 

[voi voi]

Miehet tulevat Marsista ja naiset Venuksesta... Sinulla on tod. näk. ollut kaikki hyvin, mutta miehelläsi ei selvästikään. Terapia saattaa olla avuksi, ainakin kannattaa yrittää. Mutta jos miehesi kokee suurempaa yhteenkuuluvaisuudentunnetta toisen ihmisen kanssa, ei siinä taida terapia auttaa. Ehkä miehesi ei vain pysty olemaan oma itsesnä sinun kanssasi, ja siksi hän ei ole onnellinen. Oletko kysynyt, voisitko tehdä jotain hänen hyväkseen, onko käytöksessäsi/asenteessasi korjaamista? Tosin kyllä tuollainen erokriisi kertoo melkein enemmän miehen omasta kriisistä kuin parisuhdekriisistä.

 

[Buono]

Oli sitä toista naista tai ei. Suhtaudu tähän asiaan kylmän viilipyttymäisesti. Sano miehelles, että muuttaa ja kaikki on ok. Sinä ja lapset pärjäätte kyllä. Välinpitämättömyys on paras ase ja jos voit ala käymään ulkona ja tapaile muita miehiä. Ja vaikka sattuis kuinka älyttömästi älä ikinä näytä sitä. Ole niinkuin ei tuntuis missään. Sano että vie kamansa pois ensi tilassa että pääset jatkamaan omaa elämääsi.

 

[Älä tosiaankaan luovuta]

Ap! Olen ollut juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä! Kaikki takavasemmalta, yllättäen , ilman sen kummempaa syytä: ero!!

Monien mutkien kautta syyksi ilmeni todella raju burn out ja juuri tuo miehinen reaktio jättäytyä vain kaikesta pois, pois koska ei jaksa, kestä eikä pärjää enää. Pois, ettei kukaan näe, miten kurjasti menee, miten meinaa romahtaa.

Miehelläni syitä oli useampia, joista työkuviot yksi plus kovat yövalvomiset. Vähitellen, ihan ammattiavun kautta mies alkoi ymmärtää asioitaan, mutta koville otti tunnustaa oma heikkoutensa ja omat virheensä.

Eli tiedoksi kaikille, aina ei näissä erojutuissa taustalla ole naisasioita, vaikka niistä täällä moni niin helposti toitotteleekin. Kyllä vaimo yleensä tuntee miehensä niin hyvin, että vaistoaa, mikä voisi olla hätänä ja mikä sitten ei.

Mikään ei ole tietenkään oikeutus eikä syy jättää perhettään, vaan omasta loppuunpalamisestakin on otettava se aikuisenvastuu siten, että perhe ei joutuisi liikaa kärsimään. Hoitoonhakeutuminen on sitä vastuuta, johon miesten on niin kovin vaikea nöyrtyä.

Mutta ap, kannattaa taistella loppuun asti. Aluksi varmasti tuntuu, että seinä on vastassa ja kaikki menee päin sitä itseään. Mutta jos miehesi siitä vähän tokenee, tuntee hän suurta kiitollisuutta tuestasi ja siitä, ettei menettänyt perhettään.

Hirmuisesti voimia ja taistelutahtoa!!

 

[ap]

Parisuhdeterapia kuulostaa hyvältä idealta, kyllä tuossa tilanteessa kannattaa yrittää, ei mitään ole vielä menetetty!

Näin minäkin ajattelen ja toivon! Enkä kyllä anna periksi. Ja saakeli jos joku toinen nainen on, niin tietää ettei lapsiaan enää näe!

Ymmärrän, että haluaisit kostaa, mutta siitä kärsisivät ennen kaikkea lapset. Ei kukaan toinen nainen sinulta voi miestä varastaa, vaan kyllä se on miehen valinta, missä yönsä viettää. Lapset kärsivät erosta joka tapauksessa, ja jos lähdet hankaloittamaan tapaamisia isän kanssa, he kärsivät vielä enemmän.

Jos toinen nainen on, niin sitten taitaa olla parempikin, että pääset miehestä eroon. Mutta lasten ei pidä joutua isästään eroon, niin kauan kuin ei ole väkivaltainen tyyppi. Lapset tarvitsevat myös isää. Tsemppiä!

Joo, kyllähän lapset tuon isänsä tarvitsevat. En sitä heiltä poiskaan halua viedä. Ja hyvä isä hän on. Yhteishuoltajuutta ei tule, se on sovittu jo kaiken varalta, ennen lasten tekemistä. Eikä mies sitä vaatisikaan. Eikä hänestä siihen olisi.

Olen itse avioero perheestä, isäni petti ja äiti jätti hänet, hyvä niin. Joten tiedän millaista se on lapsille. Ja teen taatusti kaikkeni, jotta lapset kärsisivät niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei siis lapsista tulla tappelemaan. En usko, että mistään mustakaan, jos se ero nyt todella tulee. Tuntuu vain niin raivostuttavalta, jos nyt joku nainen olisi sotkemassa kaiken. Minkä eteen on todella tehty töitä.

 

[toinen nainen]

Itse matkustan myös paljon työni vuoksi, ja valitettavasti näen monien miespuolisten kollegojen käppäilevän kaupunkin punaisten lyhtyjen alueelle aina, kun vain on tilaisuus. Miehellä on miehen luonto

 

[m]

keittiönoita puhuu asiaa...

 

[nibbler]

:hug:

 

[vieras]

Noh, jos miehelläsi tuollainen vaihe, anna mennä! Vuosi harkinta-aikaa kuitenkin... saattaapi routa porsaan kotiin ajaa. Voimia ja jaksamista!

Puoli vuotta.

Vuosi.

Ihanko totta? Itse erosin vuonna 2006... Laitoin paperit... harkinta-aika... ja hitsi kyllä se harkinta-aika oli puoli vuotta, ihan totta.

Eipäs....Harkinta-aika on 1 vuosi. Eroa saa hakea aikaisintaan puoli vuotta erohakemuksen jättämisestä, ja sitä pitää hakea vuoden kuluessa tai erohakemus raukeaa. Eli 6-12 kk eropapereiden jättämisestä voi hakea eroa, joten harkinta-aika on 12 kk.

Eikös ainakin joskus muinoin ollut niin, että harkinta-aika oli puoli vuotta, jos jatkettiin saman katon alla asumista, ja vuosi, jos asuttiin erillään?

 

[tsemppiä]

Joka tapauksessa suosittelen, että itse käyt myös juttelemassa esim. psykologin kanssa tästä tilanteesta, vaikka mies ei mukaan lähtisikään. Tämän täytyy olla sulle nyt todella raastava tilanne, ja sinun täytyy esittää vahvaa lasten vuoksi. Kuitenkin myös sinulla on oikeus olla hämmentynyt ja pelästynytkin, eli toivottavasti pääset purkamaan tätä stressiä jonkun ammatilaisen kanssa, vaikka toivottavasti myös tänne kirjoittaminen auttaa edes jonkin verran. Hali

 

[ap]

Ap! Olen ollut juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä! Kaikki takavasemmalta, yllättäen , ilman sen kummempaa syytä: ero!!

Monien mutkien kautta syyksi ilmeni todella raju burn out ja juuri tuo miehinen reaktio jättäytyä vain kaikesta pois, pois koska ei jaksa, kestä eikä pärjää enää. Pois, ettei kukaan näe, miten kurjasti menee, miten meinaa romahtaa.

Miehelläni syitä oli useampia, joista työkuviot yksi plus kovat yövalvomiset. Vähitellen, ihan ammattiavun kautta mies alkoi ymmärtää asioitaan, mutta koville otti tunnustaa oma heikkoutensa ja omat virheensä.

Eli tiedoksi kaikille, aina ei näissä erojutuissa taustalla ole naisasioita, vaikka niistä täällä moni niin helposti toitotteleekin. Kyllä vaimo yleensä tuntee miehensä niin hyvin, että vaistoaa, mikä voisi olla hätänä ja mikä sitten ei.

Mikään ei ole tietenkään oikeutus eikä syy jättää perhettään, vaan omasta loppuunpalamisestakin on otettava se aikuisenvastuu siten, että perhe ei joutuisi liikaa kärsimään. Hoitoonhakeutuminen on sitä vastuuta, johon miesten on niin kovin vaikea nöyrtyä.

Mutta ap, kannattaa taistella loppuun asti. Aluksi varmasti tuntuu, että seinä on vastassa ja kaikki menee päin sitä itseään. Mutta jos miehesi siitä vähän tokenee, tuntee hän suurta kiitollisuutta tuestasi ja siitä, ettei menettänyt perhettään.

Hirmuisesti voimia ja taistelutahtoa!!

Kiitos! Niin kuin sanoit, kyllä sen verran omaa miestänikin luulen tuntevani, etten edelleenkään jaksa uskoa muihin naisiin. Ja "oireet" kyllä viittaisivat johonkin muuhun myös. Meiltä kun ei puutu läheisyyttä ym normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa.

Ja taistelen vaikka viimeiseen hengen vetoon asti! Oli se sitten mitä tahansa, niin periksi en anna. Ja jos se on jotain uupumista, niin uskon, että yhdessä voi selvitä mistä tahansa, kunhan vain sen eteen on valmis tekemään töitä. Ja minä olen pelastaakseni perheeni!

 

[Sanna80]

Itse matkustan myös paljon työni vuoksi, ja valitettavasti näen monien miespuolisten kollegojen käppäilevän kaupunkin punaisten lyhtyjen alueelle aina, kun vain on tilaisuus. Miehellä on miehen luonto

Jos kävisikin huorissa, niin olisi varmaan jatkanut sitä vuosia ja jos vaimo ei ole tähänkään mennessä saanut asiasta tietää, miksi erota nyt? Kai se olisi kiva että on vaimo ja lapset kotona ja voi ravata huorissa niin paljon kun haluaa. Miksi erota? Että harvinaisen ontuva syyn metsästys kyllä tähän tilanteeseen.

 

[vieras]

Jotenkin alan kallistua myös tuohon toiseen naiseen. Valitettavasti.

Minä en. Mulle riittää hermojen kiristykseen jo se, että mulla on kuukaudessa 4 työmatkaa kotimaassa. Ihan sama, vaikka täällä olisi kokonainen armeija taloudenhoitajia, puutarhureita jne.

Mutta siis...200 matkapäivää vuodessa ja mannerten välisiä lentoja. Jetlagista toipumiseen tarvitaan aikaa ja näillä reissumiehillä/naisilla sitä toipumisaikaa ei yleensä ole vaan työpaikalle on mentävä joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Aika fakiiri pitää ihmisen olla, että sitä elimistölle aiheutuvaa rääkkiä kestää vuodesta toiseen.

Ikävää, että heti aletaan epäilemään toista naista. Mä lähden pääsiäisen jälkeen rapakon taakse työmatkalle ja samalle reissulle tulee taas yksi kolmekymppinen perheenisä. Ja pistän pääni pantiksi, että se kaveri ei kyllä sillä reissulla ehdi tapaamaan ketään muuta kuin kollegoitaan ja asiakkaitaan. Koko reissun ajan se kaveri vain toivoo saavansa nukkua. Edes tunnin. Tuntuu pahalta, että reissutöitä tekevien miesten vaimoille heitellään näitä "kyllä sillä varmasti on toinen nainen" -juttuja, koska oikeasti reissutyö on raskasta, kuluttavaa ja viddumaista. Toki on niitäkin, jotka käy vieraissa, mutta niin vieraissa käy sellaisiakin miehiä, joiden työnkuvaan ei matkustelu kuulu.

Ok. Onhan se näinkin. Mutta jos työ on niin kuluttavaa, niin miksi ei hakeudu muihin töihin, kun rahaa tuntuu olevan.

 

[toinen nainen]

Itse matkustan myös paljon työni vuoksi, ja valitettavasti näen monien miespuolisten kollegojen käppäilevän kaupunkin punaisten lyhtyjen alueelle aina, kun vain on tilaisuus. Miehellä on miehen luonto

Jos kävisikin huorissa, niin olisi varmaan jatkanut sitä vuosia ja jos vaimo ei ole tähänkään mennessä saanut asiasta tietää, miksi erota nyt? Kai se olisi kiva että on vaimo ja lapset kotona ja voi ravata huorissa niin paljon kun haluaa. Miksi erota? Että harvinaisen ontuva syyn metsästys kyllä tähän tilanteeseen.

tämä oli viittaus lähinnä tuohon aiemmin esitettyyn kommenttiin, ettei miehillä ole muka energiaa naisiin jetlagin vuoksi, ei niinkään ap:lle

 

[Vielä aapeelle]

Ap! Olen ollut juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä! Kaikki takavasemmalta, yllättäen , ilman sen kummempaa syytä: ero!!

Monien mutkien kautta syyksi ilmeni todella raju burn out ja juuri tuo miehinen reaktio jättäytyä vain kaikesta pois, pois koska ei jaksa, kestä eikä pärjää enää. Pois, ettei kukaan näe, miten kurjasti menee, miten meinaa romahtaa.

Miehelläni syitä oli useampia, joista työkuviot yksi plus kovat yövalvomiset. Vähitellen, ihan ammattiavun kautta mies alkoi ymmärtää asioitaan, mutta koville otti tunnustaa oma heikkoutensa ja omat virheensä.

Eli tiedoksi kaikille, aina ei näissä erojutuissa taustalla ole naisasioita, vaikka niistä täällä moni niin helposti toitotteleekin. Kyllä vaimo yleensä tuntee miehensä niin hyvin, että vaistoaa, mikä voisi olla hätänä ja mikä sitten ei.

Mikään ei ole tietenkään oikeutus eikä syy jättää perhettään, vaan omasta loppuunpalamisestakin on otettava se aikuisenvastuu siten, että perhe ei joutuisi liikaa kärsimään. Hoitoonhakeutuminen on sitä vastuuta, johon miesten on niin kovin vaikea nöyrtyä.

Mutta ap, kannattaa taistella loppuun asti. Aluksi varmasti tuntuu, että seinä on vastassa ja kaikki menee päin sitä itseään. Mutta jos miehesi siitä vähän tokenee, tuntee hän suurta kiitollisuutta tuestasi ja siitä, ettei menettänyt perhettään.

Hirmuisesti voimia ja taistelutahtoa!!

Kiitos! Niin kuin sanoit, kyllä sen verran omaa miestänikin luulen tuntevani, etten edelleenkään jaksa uskoa muihin naisiin. Ja "oireet" kyllä viittaisivat johonkin muuhun myös. Meiltä kun ei puutu läheisyyttä ym normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa.

Ja taistelen vaikka viimeiseen hengen vetoon asti! Oli se sitten mitä tahansa, niin periksi en anna. Ja jos se on jotain uupumista, niin uskon, että yhdessä voi selvitä mistä tahansa, kunhan vain sen eteen on valmis tekemään töitä. Ja minä olen pelastaakseni perheeni!

Hae ehdottomasti apua teille. Pelkkä parisuhdeterapia ei riitä ,vaan pitäisi olla myös sellainen ammattilainen mukana, jolla on kokemusta ja koulutusta ihan yksilöterapiaan/terapiasta.

 

[ap]

Joka tapauksessa suosittelen, että itse käyt myös juttelemassa esim. psykologin kanssa tästä tilanteesta, vaikka mies ei mukaan lähtisikään. Tämän täytyy olla sulle nyt todella raastava tilanne, ja sinun täytyy esittää vahvaa lasten vuoksi. Kuitenkin myös sinulla on oikeus olla hämmentynyt ja pelästynytkin, eli toivottavasti pääset purkamaan tätä stressiä jonkun ammatilaisen kanssa, vaikka toivottavasti myös tänne kirjoittaminen auttaa edes jonkin verran. Hali

Juu, todellakin. Olen ajatellut toimia heti maanantaina kun mieheni taas lähtee kahdeksi viikoksi reissuun. Sen jälkeen olemme sopineet keskustelevamme uudestaan, kun molemmilla on ollut aikaa miettiä asioita omilla tahoillaan. Minä tarvitsen todellakin apua näiden omien ajatusten selvittämiseen, niin pöllämystynyt olo on.
Ja tämä on avannut uusia ajatuksia myös. Mitä en ehkä olisi osannut ajatella ollenkaan. Sen verran taistelutahtoa minulta löytyy ettei tämä ole ohi vielä pitkään aikaan!

 

[tsemppiä]

Joka tapauksessa suosittelen, että itse käyt myös juttelemassa esim. psykologin kanssa tästä tilanteesta, vaikka mies ei mukaan lähtisikään. Tämän täytyy olla sulle nyt todella raastava tilanne, ja sinun täytyy esittää vahvaa lasten vuoksi. Kuitenkin myös sinulla on oikeus olla hämmentynyt ja pelästynytkin, eli toivottavasti pääset purkamaan tätä stressiä jonkun ammatilaisen kanssa, vaikka toivottavasti myös tänne kirjoittaminen auttaa edes jonkin verran. Hali

Juu, todellakin. Olen ajatellut toimia heti maanantaina kun mieheni taas lähtee kahdeksi viikoksi reissuun. Sen jälkeen olemme sopineet keskustelevamme uudestaan, kun molemmilla on ollut aikaa miettiä asioita omilla tahoillaan. Minä tarvitsen todellakin apua näiden omien ajatusten selvittämiseen, niin pöllämystynyt olo on.
Ja tämä on avannut uusia ajatuksia myös. Mitä en ehkä olisi osannut ajatella ollenkaan. Sen verran taistelutahtoa minulta löytyy ettei tämä ole ohi vielä pitkään aikaan!

paljon paljon voimia sinulle ja teille, aina elämässä koetellaan, mutta sellaisia ongelmiahan meille annetaan, joista me selviydytään, vai mitä? Tämä on nyt kasvun paikka teille kummallekin, sekä ihmisinä, että toivon mukaan pariskuntana. Pitkäaikaisilla pariskunnilla on ollut kriisejä, mutta niistä on selviydytty.

 

[ap]

Jotenkin alan kallistua myös tuohon toiseen naiseen. Valitettavasti.

Minä en. Mulle riittää hermojen kiristykseen jo se, että mulla on kuukaudessa 4 työmatkaa kotimaassa. Ihan sama, vaikka täällä olisi kokonainen armeija taloudenhoitajia, puutarhureita jne.

Mutta siis...200 matkapäivää vuodessa ja mannerten välisiä lentoja. Jetlagista toipumiseen tarvitaan aikaa ja näillä reissumiehillä/naisilla sitä toipumisaikaa ei yleensä ole vaan työpaikalle on mentävä joko samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Aika fakiiri pitää ihmisen olla, että sitä elimistölle aiheutuvaa rääkkiä kestää vuodesta toiseen.

Ikävää, että heti aletaan epäilemään toista naista. Mä lähden pääsiäisen jälkeen rapakon taakse työmatkalle ja samalle reissulle tulee taas yksi kolmekymppinen perheenisä. Ja pistän pääni pantiksi, että se kaveri ei kyllä sillä reissulla ehdi tapaamaan ketään muuta kuin kollegoitaan ja asiakkaitaan. Koko reissun ajan se kaveri vain toivoo saavansa nukkua. Edes tunnin. Tuntuu pahalta, että reissutöitä tekevien miesten vaimoille heitellään näitä "kyllä sillä varmasti on toinen nainen" -juttuja, koska oikeasti reissutyö on raskasta, kuluttavaa ja viddumaista. Toki on niitäkin, jotka käy vieraissa, mutta niin vieraissa käy sellaisiakin miehiä, joiden työnkuvaan ei matkustelu kuulu.

Ok. Onhan se näinkin. Mutta jos työ on niin kuluttavaa, niin miksi ei hakeudu muihin töihin, kun rahaa tuntuu olevan.

Ehkäpä sitä muuta työtä aletaan nyt todellakin miettiä. Tähän asti mies ei ole halunnut, koska uralla eteneminen on ollut tärkeää. Ehkä nyt pitäisi miettiä omaa jaksamista ensin. Ja kyllä, miehenikin on aina väsynyt, sillä reissaaminen on todellakin raskasta. Ei meillä paljon lomailla matkustellen kaukomaille.

 

[tsemppiä]

Mekin erottiin mun miehen kanssa pariksi kuukaudeksi, kun miehellä oli oma kriisinsä. Ei oltu kyllä vielä naimisissa, mutta joka tapauksessa. Mies oli aika sekaisin itsensä kanssa, eikä tiennyt mitä haluaa elämältään. Yhteen palattaiin n. 3kk:n jälkeen, ja nyt ollaan sit naimisissa ja entistä vahvempia ja onnellisempia yhdessä. Se mikä ei tapa, vahvistaa!

 

[Buono]

Edelleen olen sitä mieltä, että se syy sun on saatava selville, että voit jatkaa mihinkään. Vaikea viedä onnellisesti avioliitossa olevaa miestä parisuhdeneuvontaan..

 

[ap]

Joka tapauksessa suosittelen, että itse käyt myös juttelemassa esim. psykologin kanssa tästä tilanteesta, vaikka mies ei mukaan lähtisikään. Tämän täytyy olla sulle nyt todella raastava tilanne, ja sinun täytyy esittää vahvaa lasten vuoksi. Kuitenkin myös sinulla on oikeus olla hämmentynyt ja pelästynytkin, eli toivottavasti pääset purkamaan tätä stressiä jonkun ammatilaisen kanssa, vaikka toivottavasti myös tänne kirjoittaminen auttaa edes jonkin verran. Hali

Juu, todellakin. Olen ajatellut toimia heti maanantaina kun mieheni taas lähtee kahdeksi viikoksi reissuun. Sen jälkeen olemme sopineet keskustelevamme uudestaan, kun molemmilla on ollut aikaa miettiä asioita omilla tahoillaan. Minä tarvitsen todellakin apua näiden omien ajatusten selvittämiseen, niin pöllämystynyt olo on.
Ja tämä on avannut uusia ajatuksia myös. Mitä en ehkä olisi osannut ajatella ollenkaan. Sen verran taistelutahtoa minulta löytyy ettei tämä ole ohi vielä pitkään aikaan!

paljon paljon voimia sinulle ja teille, aina elämässä koetellaan, mutta sellaisia ongelmiahan meille annetaan, joista me selviydytään, vai mitä? Tämä on nyt kasvun paikka teille kummallekin, sekä ihmisinä, että toivon mukaan pariskuntana. Pitkäaikaisilla pariskunnilla on ollut kriisejä, mutta niistä on selviydytty.

Kaikesta selviää jos haluaa!! Ja minä haluan! Nyt täytyy toivoa, että mieskin haluaa..