Nainen raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mies

Vieras
Nainen ilmoitti olevansa raskaana..Ongelma on se, että meillä meni tuossa kesällä suhteessa huonosti ja nainen teki syrjähypyn. Asia selvitettiin ja jatkettiin suhdetta. Mutta nyt tuli tämä raskaus..eli ei voi olla varma kenen lapsi on. Se voi olla minun tai tuon hairahduksen..Tunteeni ovat kaksijakoiset..En haluaisi olla isä jos lapsi ei ole minun, mutta en haluaisi myöskään luopua siitä..En tiedä onnistuuko "isyyden" määritys, koska aikaa näiden kertojen välillä jolloin lapsi on voinut saada alkunsa on niin vähän (muutamia päiviä). Mikähän neuvoksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Isyystesti?

No onko sillä siinä vaiheessa sitten enää väliä, muuta kuin pahaa mieltä? :(

No ei oikeastaan. Jos lähdet siitä, että se on sun.. tuli mitä tuli?

Niin kai..olen yrittänyt mut jotenkin tulee ankee olo. Ku en oo ajatellut edes et saisin nyt lapsia ja sit ku olosuhteet nyt on mitä on niin..jotenki olin kuvitellu et ois kiva saada eka lapsi ns. normaaleissa olosuhteissa..
 
entä abortti?
mulla ainakin hajoaisi pää, jos en voisi olla varma ja pahimmassa tapauksessa "joutuisin" elämään kolmannen osapuolen lapsen kanssa, koska kumppani teki syrjähypyn. Lapsi olisi siitä aina muistuttamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vara:
entä abortti?
mulla ainakin hajoaisi pää, jos en voisi olla varma ja pahimmassa tapauksessa "joutuisin" elämään kolmannen osapuolen lapsen kanssa, koska kumppani teki syrjähypyn. Lapsi olisi siitä aina muistuttamassa.

Tämä on se jutun toinen puoli, mitä olen miettinyt. Nainen ei ole kovin innokas aborttiin, tosin sanoi, että voi sen tehdä. Mutta jotenkin tuntuu kovalta ratkaisulta. Juuri tämä vaihtoehtojen välillä pyöriminen tuntuu raskaalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Niin kai..olen yrittänyt mut jotenkin tulee ankee olo. Ku en oo ajatellut edes et saisin nyt lapsia ja sit ku olosuhteet nyt on mitä on niin..jotenki olin kuvitellu et ois kiva saada eka lapsi ns. normaaleissa olosuhteissa..

Normaaleissa oloissahan se tuleekin. Sillä tulee olemaan äiti ja isä ja pienen pieni perhe, se mitä aiemmin on tapahtunut on tapahtunut eikä sille mitään muuta voi ku elää sen kanssa. Se lapsi kuitenkin on ihan viaton kaikkeen ja tarttee ihmistä huolehtimaan, joten oisitkos sä se?
Vaihtoehdot kuitenkin on tossa se isyyden selvittäminen, mikä vois pahimmillaan johtaa jopa eroon. Tai sitten asian tietynlainen unohtaminen ja elämän jatkaminen eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Niin kai..olen yrittänyt mut jotenkin tulee ankee olo. Ku en oo ajatellut edes et saisin nyt lapsia ja sit ku olosuhteet nyt on mitä on niin..jotenki olin kuvitellu et ois kiva saada eka lapsi ns. normaaleissa olosuhteissa..

Normaaleissa oloissahan se tuleekin. Sillä tulee olemaan äiti ja isä ja pienen pieni perhe, se mitä aiemmin on tapahtunut on tapahtunut eikä sille mitään muuta voi ku elää sen kanssa. Se lapsi kuitenkin on ihan viaton kaikkeen ja tarttee ihmistä huolehtimaan, joten oisitkos sä se?
Vaihtoehdot kuitenkin on tossa se isyyden selvittäminen, mikä vois pahimmillaan johtaa jopa eroon. Tai sitten asian tietynlainen unohtaminen ja elämän jatkaminen eteenpäin.

Niin. Voihan se onnistua noinkin, nyt vaan tuntuu jotenkin ajatuskin raskaalta. Ja jos sitä ei voikaan unohtaa. Tosin ei voi aborttiakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Niin. Voihan se onnistua noinkin, nyt vaan tuntuu jotenkin ajatuskin raskaalta. Ja jos sitä ei voikaan unohtaa. Tosin ei voi aborttiakaan.

Veikkaisin, että abortti pahentais tilannetta teiltä kummaltakin oleellisesti. (itsesyytöksiä, jossittelua tms) Varmasti tuntuu raskaalta, mutta voisin kuvitella asian helpottavan mitä enemmän aikaa kuluu.. ja jos solet yhtään isällinen ihminen, niin lapsen maailmaantulo varmasti mullistaa sun maailman siinä määrin ettei silllä veren toisella puolen edes olisi enää mitään väliä. Eikä sillä olekaan, miksi pitäis olla? Ei se ole ku verta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mulish:
Milloin se hairahdus oli? Eikö pysty laskemaan onko lapsi saanut alkunsa hairahduksesta?

Meil petti ehkäisy samoihin aikoihin kuin hairahdus tapahtu, sitä päivämäärää ei voi muistaa, kun ei laitettu ylös. Mut hairahdus on muistissa, muistelen vain, että niiden välillä ei ois ollu hirveetä väliä, muutamia päiviä. Kai sen vois laskea, ainakin poissulkevasti, että jos ei ollu sillä viikolla. Mä en noista laskujutuista tiiä mitään, et kui tarkkaan ne osaa sanoa yms. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Niin. Voihan se onnistua noinkin, nyt vaan tuntuu jotenkin ajatuskin raskaalta. Ja jos sitä ei voikaan unohtaa. Tosin ei voi aborttiakaan.

Veikkaisin, että abortti pahentais tilannetta teiltä kummaltakin oleellisesti. (itsesyytöksiä, jossittelua tms) Varmasti tuntuu raskaalta, mutta voisin kuvitella asian helpottavan mitä enemmän aikaa kuluu.. ja jos solet yhtään isällinen ihminen, niin lapsen maailmaantulo varmasti mullistaa sun maailman siinä määrin ettei silllä veren toisella puolen edes olisi enää mitään väliä. Eikä sillä olekaan, miksi pitäis olla? Ei se ole ku verta.

No ei, mut oon kai jotenkin periaatteen ihminen. Pelkään, että se ei unohdu se epävarmuus ja ei voi nauttia odotusajasta ja tulevaisuudesta :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vara:
entä abortti?
mulla ainakin hajoaisi pää, jos en voisi olla varma ja pahimmassa tapauksessa "joutuisin" elämään kolmannen osapuolen lapsen kanssa, koska kumppani teki syrjähypyn. Lapsi olisi siitä aina muistuttamassa.

Tämä on se jutun toinen puoli, mitä olen miettinyt. Nainen ei ole kovin innokas aborttiin, tosin sanoi, että voi sen tehdä. Mutta jotenkin tuntuu kovalta ratkaisulta. Juuri tämä vaihtoehtojen välillä pyöriminen tuntuu raskaalta.

Luulempa et abortin teko olis varmin tapa rikkoa suhde lopullisesti. Jos nainen tekisi sen sitten vain sinun mieliksesi ja suhteen säilyttääkseen, niin alkaisi se hiertää teidän välejä varmasti se menetetty lapsi. Ei siitä noin vain yli pääse. Olisi sinullakin varmasti aina epäilys että mitä jos lapsi olikin sinun?

Lapsen saaminen ei ole ikinä varmaa, että mitä jos abortin jälkeen ei nainen enää tulisikaan raskaaksi uudestaan syystä tai toisesta?
Vaikea valinta on teki miten teki. Mutta jos yhdessä meinaatte jatkaa on asiasta päästävä yli jos meinaa perheenä olla ettei lapsi kärsi.
 
Monet adoptoivatkin lapsia, vaikka adoptiolapset eivät ole verisukulaisia kummallekaan... Aina on myös mahdollista, ettei lisää lapsia tulisi enää koskaan, vaikka kuinka yrittäisi. Joten jos lapsia on haaveissa, ehkä tulokas kannattaisi pitää, vaikka olisi minkä värinen...

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
No ei, mut oon kai jotenkin periaatteen ihminen. Pelkään, että se ei unohdu se epävarmuus ja ei voi nauttia odotusajasta ja tulevaisuudesta :(

Oikeasti, anteeksi, mutta mulla tuli jostain syystä mieleen koko jutusta teloitukset.. pistetään kolme äijää ampumaan joku yhtäaikaa, eikä kukaan tiedä kuka siihen lopulta osui. Oli ihan pakko päästä sanomaan :)
Odotusaika on yhtä isoa epävarmuutta, mutta ratkaisevin asia on luonnollisesti sun oma asennoituminen asiaan. Jos sä haluat, sä löydät keinon päästä siitä yli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vara:
entä abortti?
mulla ainakin hajoaisi pää, jos en voisi olla varma ja pahimmassa tapauksessa "joutuisin" elämään kolmannen osapuolen lapsen kanssa, koska kumppani teki syrjähypyn. Lapsi olisi siitä aina muistuttamassa.

Tämä on se jutun toinen puoli, mitä olen miettinyt. Nainen ei ole kovin innokas aborttiin, tosin sanoi, että voi sen tehdä. Mutta jotenkin tuntuu kovalta ratkaisulta. Juuri tämä vaihtoehtojen välillä pyöriminen tuntuu raskaalta.

Luulempa et abortin teko olis varmin tapa rikkoa suhde lopullisesti. Jos nainen tekisi sen sitten vain sinun mieliksesi ja suhteen säilyttääkseen, niin alkaisi se hiertää teidän välejä varmasti se menetetty lapsi. Ei siitä noin vain yli pääse. Olisi sinullakin varmasti aina epäilys että mitä jos lapsi olikin sinun?

Lapsen saaminen ei ole ikinä varmaa, että mitä jos abortin jälkeen ei nainen enää tulisikaan raskaaksi uudestaan syystä tai toisesta?
Vaikea valinta on teki miten teki. Mutta jos yhdessä meinaatte jatkaa on asiasta päästävä yli jos meinaa perheenä olla ettei lapsi kärsi.

Juurikin näin. Kai tämä oli sit tarkotettu olemaan näin, pitää vaan mennä eteenpäin
 

Yhteistyössä