Nainen raksalla auttamassa?

Tuota, eiköhän jokaisen kuulu itse rakentaa talonsa tai maksaa talon rakentajille työstä?
Ja jos olisin naisesi niin en usko että olisin ollut kovin kauaa jos olisit kertonut suunnitelmistasi alkaa rakentaa itsellesi taloa. Ja varsinkin jos minä olisin nykyisessä asunnossa jo maksanut vuokraa.

Kuulostat harvinaisen itsekkäältä ja röyhkeältä ja jopa narsistiselta ihmiseltä. Miksi te ette tee iltapuhdetöinä sille naisellesi yhdessä työtä? vaikka leivo kaiket illat hänen nimiinsä yhdessä, niiin että sinä auttelet ja hän myy tuotokset ?

 

Just saatiin talo valmiiksi, ja timpurin kanssa siinä juteltiin. Hän sanoi että kuka tahansa osaa rakentaa, jos uskaltaa toimeen tarttua.

Mä opettelin projektin aikana mm. laatoittamaan, saumaamaan sekä listoittamaan. Itse tehtiin kaikki sisäpinnat, laitettiin lattiat ja katot jne. Ei se rakettitiedettä ole, normaali ihminen siihen pystyy.

Ehkä sun nainen on hieman kangistunut sukupuolirooleihin ja ajattelee, ettei kuitenkaan osaa "miesten töitä" kun ei ole koskaan tehnyt?

 

Maalaushommia tein, siivosin. Samaten mulle kuului järjestää työmiesten ruuat ja kahvitukset joka (hemmetin) päivä.

 

No kaikenlaista mitä pystyin- omin nokkineni ja ohjattuna.

Muonitin kökkäväen. Olin sahalla kaverina.

Enemmän vasta siinä vaiheessa kun tehtiin 'pintoja' eli maalasin (maalasin muuten myös kaikki ulkoseinälaudat kertaalleen ennen asennusta), tapetoin, maalasin listat, lakkasin. Saumasin, verhoilin, SIIVOSIN, siivosin, rukoilin ettei kukaan putoa mielenkintoisen näköisesti asennetuilta tällingeiltä tai sokea muurari piipun päältä, sekoitin laastia ja liisteriä.

Osan aikaa jaoin suuren vatsani kanssa vain auliisti neuvoja ja tyhmiä kysymyksiä.

 

Naisista ei ole raksalla muuhun kuin siivoomiseen, ruoanlaittoon ja kahvinkeittoon, sekä tietenkin suihinottajaksi :attn:

Peesi

 

Peesi

Sulle kun nyt joku suostuis sen huulihölkän antaan, raksalla tai missä hyvänsä, olis se jo iso työvoitto.

 

Itse toimin mieheni kanssa yhteisessä rakennusprojektissa vastaavana mestarina sekä pääsuunnittelijana. Hoidin kaikki lupa-asiat (tein myös itse kaikki lupakuvat). Tämän lisäksi osallistuin täysipainoisesti kaikkiin hommiin ja niitähän riitti, kun n.95% hommista tehtiin itse. Mieheni teki ehkä työmaalla enemmän hommia, koska hoidin myös suurimman osan tavaran hakemisista. Sanoisin, että ansiostani säästimme todella paljon rahaa. Mielelläni olisin kyllä makoillut kotona, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Omakotitalo oli molempien haave ja molempien yhteinen projekti.

 

Mä luulen kans, et nyt ei auta kun puhua naisen kanssa siitä, miksi ei ole yhtään mukana. Jos kyse on todellakin vaan ap:n omasta taloprojektista niin en ihmettele, että naista ei kiinnosta. Ja varsinkin jos suhde on sillä pohjalla, että tuon takia mietit eroa.. Mutta joo, puhumaan vaan.

Jos kuitenkin kyse on siitä, että vaimo vaan on laiska (olettaen, että teillä ei ole lapsia eikä naisella raskas työ tms.) niin eipä siitäkään selviä kun puhumalla. Suurella osalla naisista ei ole mitään käsitystä yhtään mistään rakentamisesta, ja ehkä naisella on vaan semmonen olo et "pyörii jaloissa" kun on rakennuksella, joten ei sitten viitsi tulla eteen.

Meillä oli yhteinen visio tästä meidän vanhasta talosta. Remontti on edelleen kesken ja tulee pitkään olemaankin. Olin raskaana kun löydettiin just tällanen talo, jota ollaan etitty. Raskausaikana silti tein paljon kaikkea. Lapsen synnyttyä en, koska ei siitä vauvan kanssa oikeen tule mitään.. Hommat keskeytyy kokoajan jos ylipäänsä pääsee aloittamaan. Mua oikeastaan harmittaa, kun olen nyt vähän niinkun poissa pelistä. Odotan nyt toista lasta, joten seuraavat pari vuotta mies joutuu kyllä pääasiassa taloon liittyvät jutut hoitamaan.

 

Meidön talonrakennus oli pahimmillaan päällä kun esikoinen oli 1v9kk ja odotin toista viimeisillään. Mutta kyllä vain autoin minkä pystyin. Olin kantamassa materiaaleja, juoksin rautakaupassa, lastasin tiilejä, siivosin ja poltin jätettä, maalasin ja jynssäsin. Tein kaikkea apuna. Mies kävi samaan aikaan töissä, joten kyllä apuani tarvittiin.

Muutonkin tein lähes yksin, pari naiskaveria oli auttamassa yläkaappien pesussa ja miehet kantoivat isot huonekalut mutta yksin tein pari päivää muuttoa että ehdittiin kaikki saada valmiiksi ennen vauvan syntymää.

Sano sille muijalles että ryhtyy osallistumaan tai voi jäädä vanhaan asuntoon.
Tai sitten houkuttimeksi kirjoitatte avioehdon, jossa nainen saa osuuden talosta työpanosta vastaan.

 

[QUOTE="nainen";26127864]Itse toimin mieheni kanssa yhteisessä rakennusprojektissa vastaavana mestarina sekä pääsuunnittelijana. Hoidin kaikki lupa-asiat (tein myös itse kaikki lupakuvat). Tämän lisäksi osallistuin täysipainoisesti kaikkiin hommiin ja niitähän riitti, kun n.95% hommista tehtiin itse. Mieheni teki ehkä työmaalla enemmän hommia, koska hoidin myös suurimman osan tavaran hakemisista. Sanoisin, että ansiostani säästimme todella paljon rahaa. Mielelläni olisin kyllä makoillut kotona, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Omakotitalo oli molempien haave ja molempien yhteinen projekti.[/QUOTE]

Tuo on vähän eri asia, jos kerran itse olet rakennusalan ammattilainen (rak.valvonta on kerran hyväksynyt sinut vastaavaksi mestariksi ja päsuunnittelijaksi).
Silloinhan sinun piti olla se pääasiallinen rakentaja (olettaen ettei miehesi ole saanut alan koulutusta).

 

Jos nainen osaa tehdä, niin mun mielestä pitää olla mukana auttamassa kun yhteistä kotia tehdään, ellei sitte ole lapsia, joista pitää huolehtia. Ite en oo taloa ollut rakentamassa, mutta kun ollaan tää meidän talo lattiasta kattoon remontoitu, oon mukana ollu kaikessa missä oon osannut.

Jos taas nainen on ihan "käsi" ni parempi, että on mukana vaan kahvia keittämässä ja leipiä tekemässä. Muuten on vaan tiellä.

 

No jos tuo uusi talo on SINUN talosi, niin en tippaakaan ihmettele naisesi asennetta.
Itse hölmönä tyttönä tein toisin ja autoin paljon exän nimissä olleessa "yhteisessä" asunnossamme.
Lukuisia työtunteja pensselin,tapettiliisterin ja laminaattileikkurin varressa.
Ostelin myös pieniä materiaalihankintoja omilla rahoillani.

Sitten pamahti ero, exälle uusi nuorikko kainaloon ja uudenveroiseksi rempattu kämppä myytiin reippaalla voitolla.

Voi kettu että otti päähän kun kuulin että oli lähdössä pitkälle reissulle thaikkuihin ja sen summan minkä hankinnassa häntä autoin. mur.

 

mä tekisin varmaan aika paljon työmaalla, mutta siksi että itseä kiinnostaa talonrakennus ja remppajutut. tuskin ketään voi pakottaakaan mukaan jos ei vaan nappaa mutta olis siitä kannattanut puhua ennen talonrakennusta, musta toisaalta se että edes yrittä auttaa kertoisi paljon siitä että sitä työtä osataan arvostaa mikä siinä rakentamisessa on. mutta tuossa on se yksi pointti, jos talo tulisi vain miehen nimiin en luultavasti laittaisi tikkua ristiin ilman kunnollista palkkaa.

 

Näitä kommentteja lukiessa huomaa, että aika monella on nyt tässä ketjussa menny metsään ja pahasti. Moni kirjoittaa, että kyllä naisen pitäis auttaa kun yhteistä kotia rakennetaan ym.

Ap:han nimenomaan kirjoitti, että kodista EI ole tulossa yhteistä, vaan se on hänen omissa nimissään koko tao. Nainen saa tulevaisuudessa asua talossa JOS parisuhde on vielä voimassa kun talo on valmis. Ap ei kuitenkaan maininnut mnkälaista korvausta vastaan nainen saisi asua talossa.

 

Mulla herää kysymys että miksi yleensä olette yhdessä kun tuntuu että teilä ei ole mitään muuta yhteistä kuin sama osoite?

 

Eli nainen ei ole osallistumassa talon kustannuksiin, eikä rakentamiseen.

Hänen pitäisi sitten kyllä maksaa vuokraa, jos sinne muuttaa asumaan.

 

Mä osaan tehä kaikenlaista remppa- ja rakennushommaa (hyvin vieläpä), mut jos joku tulee selittämään yhtään, et ne on miesten töitä ja pikkurouva voi kahvit laittaa, niin en varmana auta yhtään!

Toisekseen vois vähän vituttaa jos ukko huitelee oman taloprojektinsa kanssa (josta en hyödy mitään) eikä panosta yhtään parisuhteeseen, käskee vaan koiria ulkoiluttamaan.. Sellanen tilannehan teil on.

Naistas vois kiinnostaa koti- ja raksahommat siinä vaiheessa ku se saa osuuden siitä talosta, ei yhtään aikasemmin.