Nainen, mitä haluat tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Vaimoni haluaa joka kuukausi elämältään eri asiaa ja on hukassa. En ymmärrä, itse olen kouluttautunut ja osaan vähän kaikkea, mutta oma työ "juttu" on kuitenkin selkeä ja sitä ei tarvitse enää miettiä. oma intohimo ja osaaminen kun löytyi jo pienenä.

Mutta mitä helv naiset haluaa? Tuntuu että tuttavapiirissäkin on kaikkia haahuilijoita ja sitten näitä jotka ovat paskaduunissa ja vapaa-ajan turruttavat itsensä sarjoilla, roskaruoalla ja tai alkoholilla. eikö muka 40v ole ollut koskaan aikaa mennä kävelylle YKSIN metsään ilman puhelinta ja miettiä, tai vaikka meditoida.

vastaa pliis tähän ja varsinkin että miten löysit swn sun jutun ja mistä tiedät sen
 
Mä olen niin realisti, että tiesin jo nuoren että se mitä haluaisin tehdä ei ole mahdollista ennen kuin eläkeiässä.

Samoin, koska olen realisti, päätin vaan mennä duuniin ja sit tehdä lapset ja myöhemmin kouluttauduinkin perusduunia varten mutta lopulta päädyin aivan toiselle alalle.

Ehkä sitä, että pitää löytää se oma juttu, hehkutetaan ihan liikaa. Ehkä elämän tarkoitus on vaan elää.


Ja sit se, että haaveilu on kivaa. Mä keksin joka päivä jotain uutta mikä ois kiva juttu ja sanon sen äääneen. Mun mies joskus tuskastuu ku se unohtaa, vaikka monesti olen sanonut assiasta, että ei niitä oo ees tarkoitus toteuttaa!
 
Mitäkö nainen haluaa?
Olen jo kauan sitten ohittanut kuuluisan keski-iän kriisin. Vietän mukavaa ja seesteistä elämää.
Katson menneisyyttäni kuin laatuelokuvaa. Joitakin kohtauksia voisi tietenkin hieman ottaa uusiksi, mutta elokuvan loppuhuipennus on ihana.
Eilen vanhin veljeni soitti karmivan puhelun.
Halloween-jutut ovat pientä siihen verrattuna mitä hän kertoi.
En puutu ihmisten asioihin enkä ala soittelemaan asian selvittämiseksi.
Elämässä pitää asioiden vain antaa olla.
Jokainen on vastuussa omasta elämästään.
Lapsuus vaikuttaa eniten ihmisen myöhempiin ratkaisuihin.
Et ap. voi paljoakaan vaikuttaa vaimosi mielenliikkeisiin. Hän on hän ja sinä olet sinä.
Joskus olet yksin kuin minä ja jatkat pystypäin elämääsi. Tosin voi käydä niinkin, että vaimosi jää yksin ja myös hän jatkaa tyynesti elämäänsä.
 
Mä olen niin realisti, että tiesin jo nuoren että se mitä haluaisin tehdä ei ole mahdollista ennen kuin eläkeiässä.

Samoin, koska olen realisti, päätin vaan mennä duuniin ja sit tehdä lapset ja myöhemmin kouluttauduinkin perusduunia varten mutta lopulta päädyin aivan toiselle alalle.

Ehkä sitä, että pitää löytää se oma juttu, hehkutetaan ihan liikaa. Ehkä elämän tarkoitus on vaan elää.


Ja sit se, että haaveilu on kivaa. Mä keksin joka päivä jotain uutta mikä ois kiva juttu ja sanon sen äääneen. Mun mies joskus tuskastuu ku se unohtaa, vaikka monesti olen sanonut assiasta, että ei niitä oo ees tarkoitus toteuttaa!
Elämän tarkoitus on lisääntyminen.
 
Olen senkin tehnyt


Tuntuu, että elämästä tehdöö ihan liian vaikea juttu. Hyvin se sujuu vaikkei edes ajattelisi tulevaa.
Hyvin oivallettu. Mietin eileisen puhelun jälkeen syntyjä syviä.
Hyvin vähän voisin auttaa ihmisiä vaikka tukkisin kaikki nettifoorumit täyteen kirjoituksillani ja istuisin liikenevän aikani vapaaehtoistyössä palvelevassa puhelimessa.
Elämä on sattumien summa.
Minua nuorena miehet sanoivat haihattelijaksi. Mielestäni olen aina ollut inhorealisti.
Katsoin Hesarin sivulta suositun naiskirjailijan haastattelun kirjailijamessuilla.
Hänellä on tutkijakoulutus. Nainen laski leikkiä kirjoitustyylillään. Ensin tutkijapersoona tekee taustatyön ja sitten salanimihahmo pääsee kirjoitustyöhön.
Olisi kannattanut hakeutua taiteenalalle ja haihatella kunnolla.
Istun lukutuolissani ja luen kirjaa toisella kotimaisella kielellä. Samalla seuraan maailmanmenoa ja chattailen viesteihin.
Syviin vesiin ei kenenkään kannata juuttua pitkäksi aikaa. Itse sieltä on kuitenkin itsensä vedettävä ylös.
 
  • Tykkää
Reactions: -roosaruusa-
Hyvin oivallettu. Mietin eileisen puhelun jälkeen syntyjä syviä.
Hyvin vähän voisin auttaa ihmisiä vaikka tukkisin kaikki nettifoorumit täyteen kirjoituksillani ja istuisin liikenevän aikani vapaaehtoistyössä palvelevassa puhelimessa.
Elämä on sattumien summa.
Minua nuorena miehet sanoivat haihattelijaksi. Mielestäni olen aina ollut inhorealisti.
Katsoin Hesarin sivulta suositun naiskirjailijan haastattelun kirjailijamessuilla.
Hänellä on tutkijakoulutus. Nainen laski leikkiä kirjoitustyylillään. Ensin tutkijapersoona tekee taustatyön ja sitten salanimihahmo pääsee kirjoitustyöhön.
Olisi kannattanut hakeutua taiteenalalle ja haihatella kunnolla.
Istun lukutuolissani ja luen kirjaa toisella kotimaisella kielellä. Samalla seuraan maailmanmenoa ja chattailen viesteihin.
Syviin vesiin ei kenenkään kannata juuttua pitkäksi aikaa. Itse sieltä on kuitenkin itsensä vedettävä ylös.

Ootko lukenut hyviä suht uusia kirjoja syksyn aikana? Saa suositella, jos. Mulla on lukulista tekeillä talvea varten.
 
Ehkä sitä, että pitää löytää se oma juttu, hehkutetaan ihan liikaa.

Tästä olen samaa mieltä. Nykyään kaikkien pitää saada löytä se oma juttu eikä enää ajatella isompaa kuvaa eli mikä olsii hyödyllistä yhteiskunnalle tai edes omille läheisille. VAin sillä on merkitystä, mikä on itselle se tärkeä asia. Toki olisi kivaa, jos kaikki voisisvat olla unelma-ammatissaa, mutta luulempa, että kukaan ei sitten haluaisi tehdä niitä paskaduuneja, jotka kuitenkin pitää tehdä, että yhteiskunta pyöri.i.
 
Unelmana olisi perhe jossa mies kävisi vain töissä ja minä olisin kotona lasten kanssa. Järjestelisin juhlia eli panostaisin kaikkiin juhlapyhiin ja ilmanaikuisiin kekkereihin, harrastaisin paljon liikuntaa, kirjoittaisin jotain blogia ja harrastuksena pyörittäisin jotain pientä yritystä. Todellisuus on kuitenkin eri: 0 lasta, 0 lemmikkiä ja molemmat käydään töissä. Eipä oikein muuta elämää ehdi olla ja lapsia ei olla edes harkittu. Jos sitä eläkkeellä hommais sitten kissan tai koiran.
 
Mun ranskankielentaito jää alkeisiin. Mutta onko hyvä?
Luen kirjaa ruotsiksi. Kirjan nimi hämää monia. Olstimme kirjoja tarjouksesta Ruotsissa ja tämä on yksi kolmesta kirjasta.
Miina Supinen arvosteli kirjan Hesarissa.
Olen samaa mieltä lukemastani Je m’appele Agnete-kirjasta Miinan kanssa.
Miinan kirjan olen joskus lukenut. Hän on hyvä kirjailija ja kirjoittaja.
Uusin yhden kirjan kirjastovarauksen. Saas nöhdä pääsenkö lukemaan kirjan ensi vuonna. Varaamani kirja sijoittuu myös Ranskaan.
 
  • Tykkää
Reactions: -roosaruusa-

Yhteistyössä