Nainen, kumpi näistä miestyypeistä on mielestäsi seksikkäämpi?

[miesap]

Peliriippuvuuteen auttaa hoito, esim. terapia, mutta sekin vaatii omaa motivaatiota. Ei se suhde olisi piiskaamisella pelastunut eikä riippuvuus kadonnut minnekään.

Ei nyt tietenkään suoraan ero, mutta voihan sitä puhua toiselle silloin kun ne hormonit eivät vaivaa. Kyllä sen sekoilijan on itse otettava vastuu käytöksestään - jos ei muu auta, niin ehkä gynekogilta voisi kysyä jotain hormonivalmistetta. Koska eihän tuollainen sekoilu ole mitenkään normaalia. Sama koskee mielenterveysongelmia - niinhin on mahdollista hakea ammattiapua. Se järkevään käytökseen pakottaminen tarkoittaakin joko avun hakemista tai sitten sitä, että opettelee itse toimimaan järkevämmin.

Jos syynä on tyhmyys, niin miksi kukaan jäisi sellaista katselemaan? Vaikka tyhmän saisi kurittamalla pysynmään aisoissa joissain asioissa, niin ratkaisisiko se muka ongelmia, kun se tyhmyys vaikuttaisi kaikkeen muuhunkin.

Jokainen toki tavallaan, mutta itse en katselisi kovin kauaa ihmistä, jonka käytös olisi minun vastuullani. Minulla on oma elämäni, työni, lapset ja harrastukset, eikä todellakaan ole aikaa ja kiinnostusta aikuisen ihmisen kouluttamiseen. Ja parisuhteelta haluan jotain muuta kuin koirakoulua.

En minäkään sinällään rupeaisi kenenkään jatkuvaksi lapsenpiiaksi tai odottaisi, että toiset käyttäytyisivät sillä lailla minua kohtaan.

Mutta ajattelinkin lähinnä sellaisia tapauksia, missä toinen on ylivoimaisessa enemmistössä tilanteita täysin järkevä ja mukava (eli käyttäytyy kuten normaali ihminen), mutta on joissakin yksittäisissä asioissa kykenemätön hallitsemaan käytöstään.

Vaikkapa edellämainitun nettipeliriippuvuuden suhteen, jos esim. kurittaminen joka toinen kuukausi ja joskus toistuva kädestä pitäen taluttaminen pois koneen äärestä saisi asian pysymään riittävällä tavalla hallinnassa, ja suhteen molemmin puolin tyydyttävänä, niin ei kai se olisi suhteeton ponnistus? Ja toisaalta: jos piiskaaminen saisi aikaan sen, että toinen puoli päättäisi sen vuoksi lopettaa suhteen, niin olisiko tällöinkään mitään menetetty kun suhde olisi loppunut joka tapauksessa?

Tai toisena esimerkkinä: Jos vaikka satunnaisella opiskelijapariskunnalla menee muuten tosi hyvin, mutta toisella on ylivoimaisia vaikeuksia saada itseään lukemaan tentteihin ja koulu uhkaa siksi keskeytyä ja ammattihaaveet mennä myttyyn, niin olisiko huono asia, jos hänet pakottaisi muilla kuin keskustelullisilla keinoilla kirjojen ääreen? Siis vähän samaan tyyliin, kuin joku 12-vuotias pakotetaan lukemaan läksyjään. Olettaen tietysti, ettei suhde tämän seurauksena vakavammin vaurioidu.

Tietysti ammattiapu on hyvä ratkaisu jos sen saa toimimaan, se on käytännössä mahdollista ja toinen suostuu siihen, mutta minusta asioille tulisi tosiaan olla muutakin tehtävissä kuin joko se, keskustelu tai sitten ero.

 

[vieraass]

Mä haluan että mies näyttää kaapin paikan. Se ei kuitenkaan tarkoita väkivaltaa. Siksi tämä kysymys on absurdi.

Vastaus A) mies on nössö joka ottaa vastaan kaiken mitä tulee osoittamatta minkäänlaista selkärankaa.

Vastaus B) Mies on sairas vastatessaan väkivallalla naisen typerään tekoon.

Vastaus on siis C) miehen olisi pitänyt heittää sillä tomaatilla takaisin ja todeta että nyt vaimo, hillise itsesi ennen kuin meillä on kaikki paikat tomaatissa ja kukahan ne sitten siivoaa...

 

[Tulkintaa]

En minäkään sinällään rupeaisi kenenkään jatkuvaksi lapsenpiiaksi tai odottaisi, että toiset käyttäytyisivät sillä lailla minua kohtaan.

Mutta ajattelinkin lähinnä sellaisia tapauksia, missä toinen on ylivoimaisessa enemmistössä tilanteita täysin järkevä ja mukava (eli käyttäytyy kuten normaali ihminen), mutta on joissakin yksittäisissä asioissa kykenemätön hallitsemaan käytöstään.

Vaikkapa edellämainitun nettipeliriippuvuuden suhteen, jos esim. kurittaminen joka toinen kuukausi ja joskus toistuva kädestä pitäen taluttaminen pois koneen äärestä saisi asian pysymään riittävällä tavalla hallinnassa, ja suhteen molemmin puolin tyydyttävänä, niin ei kai se olisi suhteeton ponnistus? Ja toisaalta: jos piiskaaminen saisi aikaan sen, että toinen puoli päättäisi sen vuoksi lopettaa suhteen, niin olisiko tällöinkään mitään menetetty kun suhde olisi loppunut joka tapauksessa?

Noo, kuten sanoin niin kukin tavallaan... Tuo jälkimmäinen tilanne ei ainakaan olisi hyväksyttävä, koska jos toinen lopettaa suhteen siksi, että toinen antoi ilman lupaa hänelle piiskaa, niin kyllä se ihan turpaanvetoon verrattavaa väkivaltaa on. ASiaa ei siis tee hyväksyttäväksi se, että piiskaaminen on "jonkun mielestä seksikästä ja miehekästä". Tuo eka esimerkki sitten taas - no, jos sellaisessa parisuhteessa haluaa elää, niin omapa on asiansa. Kuulostaa vaan vähän kummalliselta, miksi kukaan haluaisi elää suhteessa, jossa jompi kumpi osapuoli on tuollainen itseään hallitsematon ikään kuin lapsi, ja toisen tehtävä on sitten valvoa hänen käytöstään.

Ja siis se, että jos muuten on ok, mutta joissain asioissa kilahtelee - se vaikuttaa kyllä, että on jotain mielenterveysongelmia tai sitten käsittelemättömiä ja tiedostamattomia ongelmia, joihin kannattaisi mieluummin hakea sitä ammattiapua.

Miten tuollainen pariskunta voisi esim. hankkia lapsia, jos jompi kumpi ei hallitse käytöstään tai toinen joutuu vahtimaan, ettei toinen sekoile?

Tai toisena esimerkkinä: Jos vaikka satunnaisella opiskelijapariskunnalla menee muuten tosi hyvin, mutta toisella on ylivoimaisia vaikeuksia saada itseään lukemaan tentteihin ja koulu uhkaa siksi keskeytyä ja ammattihaaveet mennä myttyyn, niin olisiko huono asia, jos hänet pakottaisi muilla kuin keskustelullisilla keinoilla kirjojen ääreen? Siis vähän samaan tyyliin, kuin joku 12-vuotias pakotetaan lukemaan läksyjään. Olettaen tietysti, ettei suhde tämän seurauksena vakavammin vaurioidu.

No minusta on ihan idioottimainen ajatus, että sen toisen täytyisi millään keinoin - edes keskustelemalla - saada toinen aikuinen ihminen opiskelemaan. Opiskelu on kyllä ihan omalla vastuulla ja joko opiskelee tai sitten ei. Toki se toinen voi tsempata, mutta ihan kummallinen ajatus, että kukaan olisi vastuussa tai mitenkään ohjailisi toisen tekemisiä tuolla lailla. Aikuisuuteen kuuluu vastuu itsestään, omista teoistaan ja omista velvollisuuksistaan, joten kyllä tuon lusmuriopiskelijan täytyy itse löytää se opiskelumotivaatio. Siihenkin kyllä saa opintoneuvojalta apua.

Tietysti ammattiapu on hyvä ratkaisu jos sen saa toimimaan, se on käytännössä mahdollista ja toinen suostuu siihen, mutta minusta asioille tulisi tosiaan olla muutakin tehtävissä kuin joko se, keskustelu tai sitten ero.

On myös se vaihtoehto, että ei vaivaa päätään toisen opiskelulla yms. Ja sitten taas, jos toinen sekoilee muuten vaan ja jos siinä on kyse siitä, ettei itse hallitse omaa käytöstään, niin se ongelmahan ei tule koskaan poistumaan, jos hänen ei edelleenkään tarvitse hallita omaa käytöstään, kun "puoliso" tekee sen hänen puolestaan.

 

[ensv]

Vastaus B) Mies on sairas vastatessaan väkivallalla naisen typerään tekoon.

Ainakaan minä en koe piiskaamista väkivaltana (toki riippuen mitä siinä käytännössä tapahtuu, millä taka-ajatuksella se tehdään ja pysyykö se kohtuudessa) vaan selkeästi erillisenä käsitteenä. Tämä siitä riippumatta, hyväksyykö piiskaamisen vai ei.

Toisaaltahan myös nainen syyllistyy hivenen vastaavan tyyppiseen tekoon sillä tomaatin heitolla.

 

[Tulkintaa]

Ainakaan minä en koe piiskaamista väkivaltana (toki riippuen mitä siinä käytännössä tapahtuu, millä taka-ajatuksella se tehdään ja pysyykö se kohtuudessa) vaan selkeästi erillisenä käsitteenä. Tämä siitä riippumatta, hyväksyykö piiskaamisen vai ei.

Toisaaltahan myös nainen syyllistyy hivenen vastaavan tyyppiseen tekoon sillä tomaatin heitolla.

No mitä se piiskaaminen sitten on, jos piiskattava ei sellaista kohtelua hyväksy? Jos se kerran ei ole väkivaltaa? Miten se eroaa potkimisesta tai turpaan vetämisestä?

On noissa teoissa pieni kokoero. Tomaatin heittoon voi vastata tomaatin heitolla. Vai olisiko ok, jos mies heittäisikin naista halolla tai tuolilla tomaattia vastaan?

Väärin on tietysti heitellä tomaattejakaan.

 

["vierasvieras"]

Mun mielestä se ei ole aikuisen tehtävä ojentaa tai kurittaa toista aikuista. Ihan sama mistä ongelmasta tai tilanteesta on kyse. Eikä tuollainen toisen parhaaksi toiminenkaan, opiskeluskenaariossa, ole mun mielestä tasapainoisessa ja tasa-arvoisessa suhteessa edes mahdollista.

 

[miesap]

Noo, kuten sanoin niin kukin tavallaan... Tuo jälkimmäinen tilanne ei ainakaan olisi hyväksyttävä, koska jos toinen lopettaa suhteen siksi, että toinen antoi ilman lupaa hänelle piiskaa, niin kyllä se ihan turpaanvetoon verrattavaa väkivaltaa on. ASiaa ei siis tee hyväksyttäväksi se, että piiskaaminen on "jonkun mielestä seksikästä ja miehekästä". Tuo eka esimerkki sitten taas - no, jos sellaisessa parisuhteessa haluaa elää, niin omapa on asiansa. Kuulostaa vaan vähän kummalliselta, miksi kukaan haluaisi elää suhteessa, jossa jompi kumpi osapuoli on tuollainen itseään hallitsematon ikään kuin lapsi, ja toisen tehtävä on sitten valvoa hänen käytöstään.

Ja siis se, että jos muuten on ok, mutta joissain asioissa kilahtelee - se vaikuttaa kyllä, että on jotain mielenterveysongelmia tai sitten käsittelemättömiä ja tiedostamattomia ongelmia, joihin kannattaisi mieluummin hakea sitä ammattiapua.

Miten tuollainen pariskunta voisi esim. hankkia lapsia, jos jompi kumpi ei hallitse käytöstään tai toinen joutuu vahtimaan, ettei toinen sekoile?

Minusta se, jos jollakulla on osittaista ei-toivottua käytöstä esim. sen PMS-kilahtelun tai peliriippuvuuden muodossa ei vielä ole oire mistään kamalan vakavasta. Esim. siinä mielessä, että se estäisi edes periaatteessa lasten hankkimisen. Väittäisin enemmänkin, että useimmilla on jotain tämän tason ongelmia. Yhtenä esimerkkinä vaikka ylensyönti, mikä on johtanut jonkinasteiseen ylipainoon.

Tuosta eroon johtavasta piiskan antamisesta olet kyllä oikeastaan oikeassa. Poislukien ehkä se tilanne, missä sen kohteeksi joutunut ei miellä sitä turpaan antamiseen verrattavaksi asiaksi, mutta kuitenkin sellaiseksi käytökseksi, mitä todellakaan ei aio hyväksyä puolisoltaan.

No minusta on ihan idioottimainen ajatus, että sen toisen täytyisi millään keinoin - edes keskustelemalla - saada toinen aikuinen ihminen opiskelemaan. Opiskelu on kyllä ihan omalla vastuulla ja joko opiskelee tai sitten ei. Toki se toinen voi tsempata, mutta ihan kummallinen ajatus, että kukaan olisi vastuussa tai mitenkään ohjailisi toisen tekemisiä tuolla lailla. Aikuisuuteen kuuluu vastuu itsestään, omista teoistaan ja omista velvollisuuksistaan, joten kyllä tuon lusmuriopiskelijan täytyy itse löytää se opiskelumotivaatio. Siihenkin kyllä saa opintoneuvojalta apua.

Minä eniten ajattelen tuossa sitä, että se lukujaan laiminlyövä eittämättä itsekin kovasti haluaa, että hänen käytökseensä tulisi muutos (tarvittaessa vaikka toisten toimesta), mutta ei vaan ole kykenevä sitä muutosta itse toteuttamaan. Toisaalta siinä on myös pariskunnan yhteinen tulevaisuus herkästi pelissä, jos opiskelukuvio menee kovin pahasti pieleen.

Tai sanotaanko näin: Jos minulla olisi tuollainen ongelma, niin taatusti haluaisin, että "parempi puolisko" vaikka kantaisi minut pöydän ääreen lukemaan tenttiin, jos ei se muuten onnistuisi.

On myös se vaihtoehto, että ei vaivaa päätään toisen opiskelulla yms. Ja sitten taas, jos toinen sekoilee muuten vaan ja jos siinä on kyse siitä, ettei itse hallitse omaa käytöstään, niin se ongelmahan ei tule koskaan poistumaan, jos hänen ei edelleenkään tarvitse hallita omaa käytöstään, kun "puoliso" tekee sen hänen puolestaan.

Usein se toisen puuttuminen saa pikkuhiljaa myös "parantumista" aikaan, eli ongelma alkaa vähetä (koskenee vaikkapa edellämainittuja riippuvuuksia tai yleisesti huonoja tapoja). Tai ainakin se tuo ihmisen päätä sen verran "pintaan", että haluja ja aloitekykyä vaikka mahdollisesti tarvittavan terapian tai lääkityksen hankkimiseen alkaa löytyä.

Toisaalta vaikkei "parantumista" tapahtuisi, niin on siinä jo aika paljon voitettu, jos se ongelma pysyy pienehköllä vaivannäöllä siinä määrin hallinnassa, ettei se enää suuremiin haittaa (yhteis)elämää.

 

[....]

Ainakaan minä en koe piiskaamista väkivaltana (toki riippuen mitä siinä käytännössä tapahtuu, millä taka-ajatuksella se tehdään ja pysyykö se kohtuudessa) vaan selkeästi erillisenä käsitteenä. Tämä siitä riippumatta, hyväksyykö piiskaamisen vai ei.

Toisaaltahan myös nainen syyllistyy hivenen vastaavan tyyppiseen tekoon sillä tomaatin heitolla.

Onko sinua ikinä lyöty nahkavyöllä?
Itse sanoisin kyllä että se ON väkivaltaa, sairasta väittää jotain muuta...

 

[kuriton ämmä]

Hyvässä hengessä ja seksuaalisesti kiihottavana versiona tehty B.

 

[Huutelen puskista]

Alkaisin ehkä lesboksi, jos olisi vain nuo kaksi ääripäätä valittavana. Hyi.

 

[ensv]

Onko sinua ikinä lyöty nahkavyöllä?
Itse sanoisin kyllä että se ON väkivaltaa, sairasta väittää jotain muuta...

Ei nahkavyöllä, mutta pajunoksalla on kyllä lyöty.

Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että se on (toki tietyissä rajoissa) enemmäkin ruumiillista kuritusta tai kivun aiheuttamista kasvatustarkoituksessa kuin mitään vaikka nyrkillä lyömiseen verrattavissa olevaa väkivaltaa. Käsittääkseni tämä oli myös valtavirran mielipide siihen aikaan, kun piiskan antaminen oli yleisesti hyväksytty keino. Ja tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että hyväksyisi em. keinon käytön.

Jos piiskaaminen sattuu aivan liikaa tai aiheuttaa vammoja niin sitten se on kyllä väkivaltaa.

 

[Tulkintaa]

Ei nahkavyöllä, mutta pajunoksalla on kyllä lyöty.

Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että se on (toki tietyissä rajoissa) enemmäkin ruumiillista kuritusta tai kivun aiheuttamista kasvatustarkoituksessa kuin mitään vaikka nyrkillä lyömiseen verrattavissa olevaa väkivaltaa. Käsittääkseni tämä oli myös valtavirran mielipide siihen aikaan, kun piiskan antaminen oli yleisesti hyväksytty keino. Ja tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että hyväksyisi em. keinon käytön.

Jos piiskaaminen sattuu aivan liikaa tai aiheuttaa vammoja niin sitten se on kyllä väkivaltaa.

Niin mikä on ruumiillisen kurituksen ja ruumiillisen väkivallan ero? Mitä, jos nyrkillä lyöminen on jonkun mielestä "kuritusta kasvatustarkoituksessa"? Ja miksi aikuisten ihmisten suhteessa puhutaan ollenkaan mistään kasvatuksellisista keinoista?

Ja valtavirta voi olla mitä mieltä vaan - joskus valtavirta on ollut jossain päin maailmaa sitäkin mieltä, että miehellä on oikeus vaikka tappaa vaimonsa. Joten jos käytettäisiin vaan sitä omaa päätä eikä entisaikojen kollektiivista tyhmyyttä.

 

[hm....]

D) Jatkan amista ja jätän tarinoiden keksimisen välkymmille.

 

[ensv]

Niin mikä on ruumiillisen kurituksen ja ruumiillisen väkivallan ero? Mitä, jos nyrkillä lyöminen on jonkun mielestä "kuritusta kasvatustarkoituksessa"? Ja miksi aikuisten ihmisten suhteessa puhutaan ollenkaan mistään kasvatuksellisista keinoista?

Ja valtavirta voi olla mitä mieltä vaan - joskus valtavirta on ollut jossain päin maailmaa sitäkin mieltä, että miehellä on oikeus vaikka tappaa vaimonsa. Joten jos käytettäisiin vaan sitä omaa päätä eikä entisaikojen kollektiivista tyhmyyttä.

Ensinnäkin en tiedä, mistä tässä viimekädessä puhuttiin aikuisiin vai lapsiin vai molempiin kohdistuvasta piiskan antamisesta.

Nyrkillä lyömisestä, minusta sen erottaa piiskaamisesta ja vaikka tukasta nippaisemisesta se, että se on sekä vaarallista että poikkeuksetta hyvin aggressiivista.

"Kasvatukselliset keinot" olivat sitä lapsinäkökulmaa.

Mihinkään vaimon tappamiseen en tätä lähtisi vertaamaan, koska ainakin lapsiin kohdistuvana ruumiillinen kuritus on nykyäänkin laillista ja yleisesti hyväksyttyä todella monessa paikassa. Esimerkiksi Englannissa. En miellä englantilaista yhteiskuntaa mitenkään sairaaksi ja raakalaismaiseksi tästä huolimatta.

 

[meah]

Oletetaan, että olet keittiössä tekemässä ruokaa, kun yhtäkkiä PMS-oireet yllättävät. Alat nalkuttaa miehelle, haukkua tätä ja lopuksi heität miestä tomaatilla.

En kertakaikkiaan näe tätä tapahtuvan. Mulla ei missään pahimissakaan PMS-Raskaus-, muissa hormonihöyryissä, sen enempää kuin muutenkaan kävisi mielen vieressäkään
1. Nalkuttaa. Ei ole mun tapaista.
2. Haukkua miestä. Naurettavaa.
3. Heitellä miestä yhtään millään. Edes tomaatilla.

Nää on kaikki yhtä luotaantyöntäviä turn off piirteitä ihmisessä (mies tai nainen), kuin molemmat esimerkin miehetkin.

Kumpi näistä miehistä, mies A vai mies B, on mielestäsi enemmän puoleensavetävä ja seksikäs? Tai kumman käytöksen näistä toivoisit nykyisen miehesi omaksuvan?

Ja kuten jo totesin, kummankin miehen käytös on mun mielestä typerää, eikä kumpikaan ole pätkääkään puoleensavetävä tai seksikäs. A saisi alentuvalla käytöksellään mut ärsyntyymään ihan äärimmilleen, ja B:lle näyttäisin ovea välittömästi, koska osaan itse sen verran käyttäytyä ja olen aikuinen ihminen, joten mun ei tarvitse kahden aikuisen tasavertaisessa suhteessa kuunnella keneltäkään, että se ei "aio katsoa mun käytöstä".
Mä en ole kenenkään jalkavaimo tai palvelijatar, joten jos ei aio katsella mun käytöstä, niin sopii suksia v*ttuun.

Nykyiseltä mieheltäni en toivoisi kummankaan kaltaista käytöstä.
Olen varsin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen, jossa voin ihan raivoamatta/nalkuttamatta/haukkumatta kertoa miehelle, jos mulla just sillä hetkellä on jotenkin ihan hirmuisen paha olla itseni kanssa, väsyttää niin että v*tuttaa tai hormonit heittelee.
Siinä tilanteessa mies yleensä ihan vapaaehtoisesti ottaa vetovastuun juoksevista asioista, mm. siitä ruuanlaitosta, eikä mun edes tarvitse lähteä purkamaan raivoani johonkin pirun tomaatteihin.

Yleensäkin meillä on usein tapana laittaa ruokaa yhdessä, se on mukavaa.