Näin vanhan koulukiusaajani; oli pakko hieman hymyillä. Paha on ilmeisesti saanut palkkansa...

[Slummien miljoonitär]

Niin, omaa pahaa oloaanhan se kiusaaja purkaa. Ei niillä kiusaajillakaan kaikki inkkarit oo kanootissa, ei kukaan täyspäinen ja tasapainoinen ihminen huvikseen muita kiusaa. Jotkut vaan jäävät loppuiäksi sinne pohjamutiin matelemaan kun se on niin helppoa ja kun niin on aina tottunut elämään. Vaikka suunta pitäisi aina olla ylöspäin, niinkuin sulla on ollut!
Sä oot vahva ihminen, valitettavasti kaikki koulukiusatut eivät oo yhtä vahvoja. Jokaisen pitäis puuttua kiusaamiseen jos sitä näkee, se ei ole pienelle lapselle mikään pikku asia. Vaikkakin omia lapsiani valmennan mahdollista tulevaa kiusaamista varten, mutta kyllähän se silti satuttaa.

 

["Zara"]

Olet vähän diiva? Mieti jos se olis haluis muuttaa sen elämässään. Jos se katuu sitä yli kaiken. Ymmärrätkö sinä mitään. hänkin on ihminen. Toisin kuin sinä taidat ollakin vain näyttelyesine

Eli kiusatun pitää ymmärtää pysyä ruodussaan? Niinkö?

Ei, en ole "diiva" - olen tehnyt kovasti töitä pärjätäkseni elämässä ja saadakseni kaiken sen mitä minulla nyt on.

Kyllä hänellä (kiusaajallani) olisi ollut monta mahdollisuutta katua tai muuttaa asioiden laita. Aidon anteeksipyynnön ottaisin edelleen vastaan.

 

[salla.]

[QUOTE="myö";23246248]No en, mutta miksi ihmeessä ihminen on onnellinen vain, jos hän on varakas?[/QUOTE]

Kuka niin on väittänyt?

 

[...]

[QUOTE="Zara";23246281]En ollut vuosikausiin edes muistanut koko ihmistä; silti olen ollut todella tyytyväinen elämääni ja kovasti onnellinen. Eli en todellakaan tarvitse häntä "tallottavaksi" ollakseni onnellinen

En naureskellut surkeudelle enkä epäonnelle vaan KONTRASTILLE - miten asiat hups vain ovatkin kääntyneet päälaelleen

Voitko rehellisesti ja käsi sydämellä sanoa, ettet itse olisi tuntenut (edes hitusen verran) tyytyväisyyttä tuollaisen kontrastin havaittuasi...?[/QUOTE]

Sä nimität sitä kontrastiksi, mä joksikin muuksi. Voi rehellisesti sanoa, että säälittää ne kiusaajani. Nykyään kykenen ymmärtämään, että heillä oli varmaan syynsä ja vaikeutensa. Oikeuta se ei mihinkään, mutta näinhän se vaan menee.

 

["äitix4"]

Määkin näin erään kiusaaja tAPAUKSEN kouluajoilta.
Teki luokan kanssa mun kouluelämästä helvettiä.
Onneksi on lihonnut kivasti ja parasta että hänen paras ystävänsä on myös yhtä levee kuin pitkäki.
Joo nautin heidän lihavuudesta, jaksoivat läskiksi haukkua koko ala-asteen ja yläasteen. Ja hulluinta että olin tätä nähtyä t APAUSTA laihempi...

 

["Vivi"]

Mun kiusaaja joutui moottoripyöräonnettomuuteen ja neliraajahalvaantui. Joskus oon netistä nähny kun on hakenu henk. koht avustajia. Mua jotenkin häiritsee se ettei mua säälitä yhtään. Saa nyt itse kokee sen miltä tuntuu olla toisten armoilla.

 

[kiusattu]

Todella hienoa! Mun "pääkiusaajasta" tuli laivatarjoilija ja kerran kävi niin makeasti, että hän oli tekemässä drinkkejä ja minä ostoksilla komeiden pukumiesten kanssa (firman piikkiin).

Ai että tuntui hyvälle ;-) Sittemmin kuulemma vaihtanut hoitoalalle (buaahhhahhaa, varsinainen empatia-ihminen!), perheetön. Minulla ihana mies ja lapsi. Toimistotyö.

Siis öh. laivatyöt ovat aikasen hyväpalkattuja ja työpaikka baaritiskin takana on aika haluttu, jossa oikeanlainen ihminen pääse toteuttamaan itseään ja etenemään. hoitoalakin on kutsumusammatti, ja sinne hakeutuva ihminen nauttiikin työstään enemmän kuin hmm, jostain konttorirotan hommista

 

[Mäkin]

Olen pari kertaa nähnyt kiusaajiani. He olivat töissä, (tosin toiselta taisi ehkä hiljan mennä työpaikka alta) myyjinä kaupassa/kioskilla. Mä sen sijaan olen surkea luuseri, masentunut, työkyvyttömyyseläkkeellä. Että taitaa niillä sittenkin mennä paremmin.

 

[oho]

Ai niin. Mä en ole ex-koulukiusaaja, päinvastoin. Olen koulukiusattu, aina silti tunsin syvää empatiaa kiusaajaa kohtaan. Samaten 11v tyttäreni: Kolmannella luokalla on häntä kiusattu, nyt voi olla jo tekemisessä, antaa anteeksi, olla kaveri.
"Niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Revi siitä ap, olet tunteeton raukkis. Ei empatiakykyä sulla vähääkään.

No eipä voi suakaan kehua empatiakykyiseksi, jonkun aloituksen perusteella solvaat tuntemattomia ihmisiä tunteettomiksi raukkiksiksi

Juu, käännä sä vaan toinenkin poski, mutta älä oleta muiden olevan niin typeriä.

Ap:lle haluan sanoa: hyvä!! oikeus toteutu ja tsemppiä lakiopintoihisi

 

["vieras"]

Mä en tunne todellakaan mitään sympatiaa tai sääliä kiusaajiani kohtaan. Se ei siltikään tee minusta empatiakyvytöntä tai varsinkaan kiusaajaa.

 

[inhaa]

[QUOTE="ewe";23246148]Nauttikaa, tätä olette odottaneet. Sieltä ne siivousfirmoista löytyvät...[/QUOTE]

en ole koskaan kiusannut ketään, olen ollut tarjoilija,siivoaja ja nyt opinnot lähihoitajaksi, kurjalta kyllä tuntuu kun lukee näitä kommentteja, mikä tekee ihmisen paremmaksi kuin toinen, pelkän työnkuvan perusteella? joku tuossa jo kirjoittikin, että taidatte itse olla kiusaajia myös, näinhän se on, kaikki jotka kokee ylemmyyttä toista kohtaan ovat kiusaajia.

 

[Mep]

Siis öh. laivatyöt ovat aikasen hyväpalkattuja ja työpaikka baaritiskin takana on aika haluttu, jossa oikeanlainen ihminen pääse toteuttamaan itseään ja etenemään. hoitoalakin on kutsumusammatti, ja sinne hakeutuva ihminen nauttiikin työstään enemmän kuin hmm, jostain konttorirotan hommista

No mihin tällä pyrit? Ei se mikään "drinkkimestari" ainakaan ollut. Ihmisen perusluonne ei kyllä vuosien saatossa muutu miksikään, se on nähty. Mun on hyvin vaikea kuvitella täysin empatiakyvytöntä tyyppiä hoitamaan ketään.

 

["hmm"]

No mihin tällä pyrit? Ei se mikään "drinkkimestari" ainakaan ollut. Ihmisen perusluonne ei kyllä vuosien saatossa muutu miksikään, se on nähty. Mun on hyvin vaikea kuvitella täysin empatiakyvytöntä tyyppiä hoitamaan ketään.

pyrin tällä siihen, että tuossa laskettiin ihmisen arvoa hänen työkuvansa perusteella, joka oli itseasiassa ihan hyvä eikä mitään luuserihommia.

 

[Mep]

[QUOTE="hmm";23246479]pyrin tällä siihen, että tuossa laskettiin ihmisen arvoa hänen työkuvansa perusteella, joka oli itseasiassa ihan hyvä eikä mitään luuserihommia.[/QUOTE]

No riippuu mihin vertaa. Ehkäpä hän on oppinut asiakaspalvelutyössä jotakin oikeasta elämästä. Toivotaan niin.

 

["vieras"]

Olen itsekin ollut koulukiusattu, sain osakseni henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mulla on vaan niin, ettei ole kovin hyvin mennyt elämässä. Tulin nuorena raskaaksi, lapsi oli pienenä ihana, mutta nyt isompana todella raskas. Yksinhuoltajaksi jäin kun lapsi oli todella pieni. Töitä en ole juurikaan saanut, ja työttömänä olen tälläkin hetkellä.

Rahat on aika usein tiukilla. Menen ihan maahan pienistäkin vastoinkäymisistä. Masentunutkin olen ollut. Elämä vaan ei ole mennyt niinkuin olen toivonut. Tottakai syy on minun, ja en niin kovin itsestäni pidäkään.

Nuorempana en osannut pitää itsestäni huolta, joten annoin silloisen mieheni haukkua ja pahoinpidellä minua. Tulin myös raiskatuksi. Rakkausasioissa on ollut vain epäonnea. Olen aika kauan ollut ilman miestä, koska olen kokenut sen parhaaksi vaihtoehdoksi.

Pahin kiusaajani varmasti viettää ihan kivaa elämää. Ainakin ihan onnelliselta vaikuttaa. En tiedä mitä tekee työkseen tai hirveästi muutakaan. Kavereita hänellä ainakin on, minulla ei ole. En minä kenellekään pahaa toivokaan.

Että näin meni täällä. Mutta sen sanon, että aion nousta tästä suosta. Vielä joskus meidänkin pienellä perheellä kaikki on todella hyvin. En minä mitään rikkauksia tavoittele, vaan tyytyväisyyttä elämään.

 

[Moccasiina]

Minä ainakin ymmärrän miltä ap:sta tuntuu! Todellakin!

Itse sain maistaa kolme vuotta rankkaa koulukiusaamista, se ei jäänyt pelkästää henkiselle tasolle...ja kerran olen päässyt aikuisiässä nolaamaan yhden kiusaajistani, jolla oli vielä sama levy päällä kuin ylä-asteella ollessa--kymmenen vuotta aikaisemmin. Se oli sen arvoista.

Omia lapsiani suojelen kuin naarasleijona, puutun heti asiaan jos kiusaamista ilmenee.

Noista kolmesta vuodesta minua muistuttavat arvet ranteissa, niin kovasti yritin päästä kiusaajiani pakoon. Nykyisin käyttävät kuulemma aseita.....

 

["vieras"]

En tuntis minäkään mitään empatiaa kiusaajiani kohtaan, tapahtuipa heille mitä tahansa. Yks pyyti joskus anteeksi, mutta en ollu vielä valmis siinä iässä. Toinen taas tuli juttelee mulle 10vuoden jälkeen niinku ei mitään olis tapahtunu, joopajoo, olis voinu ees pyytää anteeks jos ollaan kerta niin hyviä tuttuja. Mainihin asiasta mutta sain vastaukseks vaan jotai sopertelua ja selittelyjä...

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vivi";23246349]Mun kiusaaja joutui moottoripyöräonnettomuuteen ja neliraajahalvaantui. Joskus oon netistä nähny kun on hakenu henk. koht avustajia. Mua jotenkin häiritsee se ettei mua säälitä yhtään. Saa nyt itse kokee sen miltä tuntuu olla toisten armoilla.[/QUOTE]

Hänen käytöksensä voi laittaa nuoruuden tyhmyyden ja kehittymättömän tunneälyn piikkiin, sinä, aikuinen ihminen et voi vedota samaan.

Mielestäni loppujen lopuksi näitä viestejä lukiessa mieleen tulee vaan ensimmäisenä pätemisen tarve jota ei päässyt toteuttamaan silloin teini-iän myrskyissä kiusaamisen tähden ja joka siksi nyt tulee surullisella tavalla esiin. Toisekseen lapsellisen vahingonilon ja vielä vuosienkin jälkeen kytevän kostamisen himon taso on teillä niissä mittasuhteissa että ette ole juurikaan kiusaajianne parempia. Vielä alempanakin, koska aikuiselta ihmiseltä odottaisi kypsempää suhtautumista kuin tuollaista "HAH! Siitäs sait!"

Jännää on myös tämä että jos henkilö X ei ole teistä pitänyt joskus vuosia, kymmeniä vuosia sitten ja on osoittanut sen typerällä tavalla (typeryys toisaalta kuuluu nuoruuteen, joillain enemmän joillain vähemmän), ei teidän mielestänne voi muuttua tai kasvaa ihmisenä. Tuskin itsekään olette enää sama ihminen kuin yläasteella. Itse ainakaan en ole luonteeltani lainkaan sama kuin edes kolme vuotta sitten, saati että peruskouluajoilta joista kuitenkin alkaa olla jo parikymmentä vuotta. Olette vain päättäneet että kerran kusipää on aina kusipää.

Ja vielä loppuun, en ole kiusaaja koskaan ollut. En tosin kiusattukaan ainakaan millään suurella mittapuulla. On kyllä ollut ristiriitatilanteita joissa välillä olen jäänyt alakynteen mutta varmasti joltain haukkumiselta tai tönimiseltä ja välillä epäsuosiossa olemiselta ei välty kukaan. Olen joskus turpaanikin saanut, mutta siltikään en väitä itseäni kiusatuksi koska vastavuoroisesti olen itse joskus ollut vahvemmassa asemassa kun on tullut konflikti. Ja edelleenkään, niiltä ei tasan taatusti välty kukaan.

Uskallan siis väittää että näkökulmani on objektiivisempi kuin monen täällä vastanneen. Vaikka moni (aikuinen ihminen, surullista kyllä) varmasti tässä vaiheessa henkisesti lyö kädet korvilleen, sulkee silmänsä ja hokee "Minulla on oikeus olla paskapää koska minua kohtaan on oltu paskapää".

 

[kiusaaja]

Voihan se joskus noinkin päin olla mutta kyllä omalta osaltani ainakin on niin että ne jotka on ollut kiusattuna koulussa on sitä vieläkinja kiusaajat mä mukaanlukien olen pärjännyt elämässä kohtalaisen hyvin =) Jossakin se vika on oltava jos kiusatuksi tulee ja se syy ei häviä mihinkään peruskoulujen kälkeen =)

 

[Rytkäätys]

No ei kyllä voi kieltää etteikö se ihan kivalta tunnu kun näkee että yläasteen painajaisten naamataulut venähtää kun näkee minut nyt. Olin oikea ruma ankanpoikanen ja nyt kuitenkin melko viehättävä nainen, ja mulla on komea mies, onnellinen avioliitto ja lapset. Myös ura on hyvällä mallilla.
Ei haittaa yhtään että koulun silloisilla kuningattarilla on nyt kolme kertaa leveämpi perse kuin mulla ja työpaikka mäkkärin kassalla. No, pitää hymyillä myötätuntoisesti niin jospa niiden päivä pelastus

Ja sulle harmaa joka puolustelet kiusaajia, sen vaan sanon että en näe mitään syytä miks mun pitäs antaa anteeks sitä että itsetuntoni murennettiin ja elämä oli yläasteella helvettiä. En todellakaan koe tarvetta kaveerata niiden ihmisten kanssa.

 

["Mimmi"]

On toki hyvä, että koit tuon positiivisesti ja ymmärrän sen myös jollain tapaa. Mä tunnen ihmisen, jota myös kiusattiin koulussa ja joka on sen jälkeen yrittänyt niin kovasti olla jotain enemmän - ilmeisesti enemmän kuin ne kiusaajat kun on niin kova halu selvitä, pärjätä, näyttää ihmisille.

Mua kiusattiin puhevian takia 9 vuotta, mutta mulla ei ole tullut mitään näyttämisen halua tai kostotarpeita. Olen selvinnyt, noussut suosta, olen iloinen että elän tavallista, normaalia, täyspäistä elämää eikä ole tarpeen pullikoida. Toki nykyisin pidän kyllä puoleni enkä todellakaan anna toisten mua hyppyyttää.

 

[Peppari]

Ai niin. Mä en ole ex-koulukiusaaja, päinvastoin. Olen koulukiusattu, aina silti tunsin syvää empatiaa kiusaajaa kohtaan. Samaten 11v tyttäreni: Kolmannella luokalla on häntä kiusattu, nyt voi olla jo tekemisessä, antaa anteeksi, olla kaveri.
"Niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Revi siitä ap, olet tunteeton raukkis. Ei empatiakykyä sulla vähääkään.

Sä vaikutat nykyiseltä kiusaajalta... turha siteerata raamattua jos ei siihen itse pysty uskomaan, vaan valitsee ennemmin toisten haukkumisen.

 

[pilkka osui omaan nilkkaan]

No ei kyllä voi kieltää etteikö se ihan kivalta tunnu kun näkee että yläasteen painajaisten naamataulut venähtää kun näkee minut nyt. Olin oikea ruma ankanpoikanen ja nyt kuitenkin melko viehättävä nainen, ja mulla on komea mies, onnellinen avioliitto ja lapset. Myös ura on hyvällä mallilla.
Ei haittaa yhtään että koulun silloisilla kuningattarilla on nyt kolme kertaa leveämpi perse kuin mulla ja työpaikka mäkkärin kassalla. No, pitää hymyillä myötätuntoisesti niin jospa niiden päivä pelastus

Ja sulle harmaa joka puolustelet kiusaajia, sen vaan sanon että en näe mitään syytä miks mun pitäs antaa anteeks sitä että itsetuntoni murennettiin ja elämä oli yläasteella helvettiä. En todellakaan koe tarvetta kaveerata niiden ihmisten kanssa.

btw. En ole kyllä huomannut että mäkkärissä olisi yhtään lihavaa tai ruman näköistä myymässä =)

 

[.]

Minustakin todella vaikea ymmärtää, että aikuinen ihminen pystyy olemaan niin vahingoniloinen, että iloitsee jopa toisen vammautumisesta. Lapset ja teinit osaavat olla julmia, mutta että aikuisetkin? Tosiaan tulee mieleen, että onko toiselle epäonnea toivova ihminen kiusaajiaan parempi?

Ja toisena pakko hieman hillitä intoanne. Entiset kiusaajanne tuskin osaavat kadehtia teitä nytkään. Itselläni oli aikoinaan kausi, jolloin join todella paljon ja olin muutenkin pohjalla. Tuolloin ehkä jotkut kuvittelivat minun kadehtivan heitä, mutta totuus oli toinen. Minä nimittäin ajattelin silloin, että heidän täytyy kadehtia minua velvollisuuksiensa painaessa, koska osaan ottaa niin rennosti ja elää niin villiä elämää. Nyt ajattelen tietysti toisin. Mutta tuosta olen oppinut, että itse sitä kuvittelee muiden kadehtivan, vaikka harvoin näin todellisuudessa on.

Mainittakoon vielä, että minä olen myös ollut kiusattu.

 

[Calm in the storm]

kiusaaja voi osoittaa olevansa muuttunut ihminen pyytämällä kiusatulta anteeksi.
kyllä sen aikuisena tajuaa jos on nuorena ollut julma.