Toggle sidebar

Näin hoikasta nuoresta naisesta tuli lihava. Mun tarina, masentavaa ja oksettavaa:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja läskimooses
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

läskimooses

Vieras
Olen siis 27-vuotias 170 senttiä pitkä ja painan 87 kiloa. Vielä vajaat kolme vuotta sitten painoin 62 kiloa ja olo oli hyvä. En ole ikinä ollut himoliikkuja, mutta tein kävelylenkkejä ja uintireissuja silloin tällöin, söin kohtuudella, herkkuja silloin tällöin. Elin

Noh, sitten homma lähti jotenkin käsistä, kun tapasin poikaystäväni. Elämänrytmi muuttui, tuli oltua paljon kotona kylki kyljessä, aloin harrastamaan pizzan syöntiä, leffan kanssa piti aina hakea karkkia jne. Hyötyliikunta jäi kokonaan ja aloin kulkea naurettavankin lyhyitä matkoja poikaystävän kyydillä, kun hän liikkui usein samoille suunnille.

Ennen siis söin aamulla puuron tai leivän ja kupin kahvia. Päivällä normaalin määrän lihaa ja lisuketta, päivällä pienen välipalan ja illalla taas lämpimän ruoan normaalisti. Ehkä joku hedelmä illalla. Kävin lenkillä ja opiskelin, söin elääkseni.

Nyt syön joka päivä karkkia, pitsaa ja muuta roskaa useita kertoja viikossa. Määrät ovat suuret ja santsaan usein, mikään ei oikein pidä mua kylläisenä. Elän syödäkseni, miltei. Luennoille on matkaa n. 2 km suuntaansa ja menen miltei aina autolla, ennen pyöräilin tai kävelin.

Pianoa vaan tuli, aluksi en edes noteerannut koko asiaa. Poikaystävä taisi ekan kerran varovasti kommentoida asiaa, kun paino alkoi olla 70 kieppeillä. Silloin itsekin huomasin, että ohhoh, onpa tullut vähän vararavintoa, mutta jatkoin mässäämistä. Lopputulos tämä.

Että mä olen ruma ja lihava nykyään. Ennen olin kasvoista nätti ja kroppa oli kunnossa, nyt olen vain kasa laardia. Vaatteita ei löydy, kaikki hankaa ja kiristää, mikään ei näytä päällä hyvältä. Entinen siro ja ryhdikäs B-kuppini on kasvanut D:ksi ja rinnat roikkuvat:(

Oma vika, mut vituttaa rankasti. En halua oikein enää käydäkään missään. Entien harmittaa lukion luokkakokous, jonka joudun jättämään väliin, kun en todellakaan halua näyttäytyä tällaisena:(
 
No eipä tuohon pysty paljon mitään sanomaan kuin että it´s voi voi.

Jotkut lihovat ruumiinvamman, köyhyyden (yksipuolinen ruokavalio), elämäntilanteen (esim. yksinhuoltajuus ja "oma aika" nollassa) tai sairauden seurauksena. Sinä olet terve, nuori ihminen, jolla kaikesta päätellen olisi aikaa kuntoiluun ja tietoa, millaisilla elämäntavoilla pysytään hoikkana. Kahden kilometrin matkan ajaminen autolla on paitsi laiskuuden merkki ja turhaa rahankulutusta, myös epäekologista.
 
Sama tarina täällä, painoa vaan tullut 2x niin paljon ku sulle. Laihduttaa yritän, ei oo helppoo. Vien tän keksin roskiin nyt ja otan satsuman tilalle
 
Hmm.. Jos ehdotat poikaystävälle että alatte yhdessä tarkkailla syömisiä, jätätte ne pitsat ja lkarkit. Itsellä kävi vähän samalla tavalla, mutta sitten päätettiin yhdessä laihduttaa. Ikävähän se on itse kieltäytyä herkuista jos toinen mässyttää.
 
No niin, olet huomannut ongelman. Nyt on hyvä muuttaa näitä tottumuksia, ala kävellä taas ja lopeta karkin ja muiden turhien kalorien hamstraaminen. Ikääkin on sinulla on vasta noin vähän, luulisi painonkin lähtevän vielä kohtuullisen helposti.
Härkää sarvista, painonhallinta alkaa nyt! Tsemppiä!!
 
[QUOTE="vieras";22559036]Hmm.. Jos ehdotat poikaystävälle että alatte yhdessä tarkkailla syömisiä, jätätte ne pitsat ja lkarkit. Itsellä kävi vähän samalla tavalla, mutta sitten päätettiin yhdessä laihduttaa. Ikävähän se on itse kieltäytyä herkuista jos toinen mässyttää.[/QUOTE]

No mutta kun ei mun poikaystävä ole yhtään ylipainoinen, päin vastoin, hoikka ja kiinteä. Hän harrastaa liikuntaa ja ei vaan liho, kun kuluttaakin. Hän on hoikka ja rakastaa rasvaista ruokaa, en oikein koe tehtäväkseni puuttua aikuisen miehen syömisiin, eihän mun mättämät määrät ja ihra hänen ongelmansa ole. Itse en ainakaan tykkäisi hänenä jos joku tulisi puuttumaan syömisiin. Vain mä itse voin tehdä asialle jotain.
 
Mulla ei vielä ihan noin paha ole olen 173cm ja painoin vielä vuosi sitten 60kg ja nyt 70kg... täytyy nyt alkaa kiinnittämään toden teolla huomiota ruokavalioon. Mutta semmonen lohdutuksen sana että mitä enemmän laardia on niin sitä helpommin siitä aluksi lähtee eli 10kg saat tosi nopeasti pois, loput onkin sit vähän tiukemmassa! Tsemppiä! Älä ainakaan enää anna painoa tulla lisää...
 
Odotas vaan kun teet lapsia: lihot vielä 20-30 kg lisää! Ellet sitten ota itseäsi sitä ennen niskasta kiinni. Kuulostaa siltä, että vähähiilarinen dieetti sopisi sulle painonpudotuskeinoksi. Vetäisit rasvaista pihviä, juustoja ja salaattia :)
 
Mä olin ennen semmoinen 163cm 55kg liikunnallinen tapaus. Karkeille aina perso mutta se sentään oli joskus hallinnassa. Liikunta jäi kun tuli ammis ja uudet kaverit, söin kuitenkin kuten ennenkin. Kiloja kertyi. Siinä 64kg:n paikkeilla tajusin että syön liikaa. Pudotin 4kg syömällä vähemmän. Aloin napsimaan karkkia useammin koska söin harvoin, vähän ja huonosti. Loppujen lopuksi mätin karkkia koko ajan, joka päivä. Ne pudotetut 4kg tulivat takaisin, ja 4kg vielä päälle.
Aloin odottamaan lasta, seurasin vähän syömisiä mutta mätin karkkia edelleen.
Lapsi syntyi ja joutui sokereiden takia tarkkailuun ja jouduin yskin olemaan osastolla pari yötä, erittäin ikävää.
Tuosta tuli niin huono omatunto, tunsin että oli minun syy koska mätin koko odotusajankin karkkia, lopetin karkin syömisen kokonaan siihen.
Kotiin kun pääsin sairaalasta painoin 71kg, löysä ja velton näköinen kuvatus peilissä.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana putosi 11kg pelkästään siksi etten syönyt karkkia.
Halusin myös että voin näyttää hyvää esimerkkiä syömisestä lapselle ja aloin syömään kasviksia ruuan kanssa.
Seuraavat 6kg putosi sillä, että söin lapsen kanssa samaan aikaan 4-5kertaa päivässä ja enemmän kasviksia.
Nyt olen 163cm ja 54kg. Solakampi kuin 7:ään vuoteen. Ihanaa!
 
Minun tarinani oli samankaltainen, sitten vielä esikoisen odotus päälle ja kiloja reilusti lisää. Olin 175cm ja painon pahimmillani 100kg vaikka olin ollut tosi hoikka ja kaunis ennen kuin tapasin lasteni isän.
Kun esikoinen oli pari vuotias, otin itseäni niskasta kiinni ja laihdutin, jätin sen ylenpattisen herkuttelun ja laihduin 62kiloiseksi. Nyt melkein 10vuotta olen ollut 62-66 kiloinen,eli elämäntapa remontti auttoi ja paino ei enää noussut. Sinä onnistut myös, älä jää suremaan tilannettasi vaan tee tavoitteita. Tsemppiä :)
 
Näköjään muillekin käynyt samalla tavalla. Olen yrittänyt laihduttaa, mutta jotenkin se normaali syöminen ja liikkuminen on tosi nihkeää ja aina aloittaminen vaan siirtyy.

Poikaystävä opiskelee liikunta-ja ravitsemustieteitä, joten häneltä saisin kyllä täydelliset neuvot ja ohjeet painonpudotukseen, mutta kun mä en vaan osaa syödä niin vähän ja liikkua.

Ennen kaksi perunaa/paistetut kasvikset ja kauhallinen kastiketta/150 g lihaa, sekä kasa salaattia oli paljon ruokaa, nyt se ei täytä nimeksikään eikä maistukaan hyvältä rasvan jälkeen. Olen sokeririippuvainen.

Voi miksi mä en tajunnut aloittaa laihduttamista ja liikkuista silloin, kun 70 kg tuli täyteen, silloin se olisi ollut vielä helppoa! Ei tee mieli käydäkään missään. Plus että mua luullaan usein noin 10-15 vuotta vanhemmaksi useamman lapsen äidiksi:( Vaikka oon nuori opiskelija. Johtunee läskin lisäksi siitä, että nyt kun naama on pullistunut, hiustyyliä oli muutettava, jotta ei näyttäisi niin pahalta ja vaatteitakin joutuu hankkimaan usein jostain muualta kuin nuorten anisten osastolta, jossa isoimmat koot ovat xl, joka saattaa hyvinkin olla mulle liian pieni.
 
[QUOTE="hmm";22559276]mitä olet ajatellut tehdä asialle?[/QUOTE]

Olisi ihanaa taas painaa sen 60 kiloa tai korkeintaan vähän päälle, mutta tää on todella vaikeaa. Lenkkeily ei onnistu, uiminen olisi kivaa ja ehkä joku ohjattu jumppa, pump tms, mutta en kehtaa näyttäytyä uimahallissa tai jumpassa.

Olen yritt'nyt syödä vähemmän, mutta sitten on koko ajan kamala nälkä. Poikaystäväni kyllä sanoi, että ekan viikon ajan nälkä saattaa kiusata hieman, mutta sitten vatsalaukku tottuu muutokseen ja pitäisi helpottaa, en tarvitse enää niin paljoa. En ole vielä onnistunut aloittaa uutta ruokavaliota, haen aina suklaata tms.
 
Ei laihduttaminen tarkoita että pitäisi kituuttaa vähällä ruualla tai ilman herkkuja. Nyt päätät että yli 87 et liho. Johan sulla on vyötärönympäryskin sen verta että diapetesriski on kohonnut. Liity vaikka kalorilaskuriin, se ei ole yhtään niin vaikeaa tai kallista kuin voisi luulla. Jos on vaikeaa tai tuntuu ettet saa syödä, niin tarkista niitä mitä syöt. Varmasti saa syödä niin että napa ruskaa ja välillä voi käydä pitsalla tai illalla syödä sipsiä/karkkia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap..:
Olisi ihanaa taas painaa sen 60 kiloa tai korkeintaan vähän päälle, mutta tää on todella vaikeaa. Lenkkeily ei onnistu, uiminen olisi kivaa ja ehkä joku ohjattu jumppa, pump tms, mutta en kehtaa näyttäytyä uimahallissa tai jumpassa.

Olen yritt'nyt syödä vähemmän, mutta sitten on koko ajan kamala nälkä. Poikaystäväni kyllä sanoi, että ekan viikon ajan nälkä saattaa kiusata hieman, mutta sitten vatsalaukku tottuu muutokseen ja pitäisi helpottaa, en tarvitse enää niin paljoa. En ole vielä onnistunut aloittaa uutta ruokavaliota, haen aina suklaata tms.
Click to expand...

Hei,mees kattoo sinne uimahallille millasta porukkaa siellä liikkuu :) Ihan normaaleja ihmisiä,ei todellakaan mitään uimapukumalleja. Ja salille kaikki on tulleet samalla asialla kuin säkin,pitämään itsensä kondiksessa. Jostain se on aloitettava! Mun mielestä siinä ei oo mitään hävettävää,jos ylipainoinen ihminen menee kuntosalille,sehän on vain merkki siitä että haluaa tehdä asioille jotain. Hatunnoston arvoinen asia :) Enemmän mua hävettäis piileskellä loppuelämäni niiden kilojen kanssa sohvannurkassa edes yrittämättä tehdä asioille mitään. Entäs jos alotat itekses vaikka kävelylenkeillä? Ja meet sit sinne uimaan ja salille kun pääkoppa antaa myöten? Mä olen pudottanut kahdessa kuukaudessa 8kg kävelemällä tunnin reipastahtisen lenkin kolme kertaa viikossa. mp3-soitin mukaan ja menoks! Tsemppiä,kyllä sä onnistut! P.S Hyvä salaatti on parempaa kuin sipsit!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap..:
Olisi ihanaa taas painaa sen 60 kiloa tai korkeintaan vähän päälle, mutta tää on todella vaikeaa. Lenkkeily ei onnistu, uiminen olisi kivaa ja ehkä joku ohjattu jumppa, pump tms, mutta en kehtaa näyttäytyä uimahallissa tai jumpassa.
Click to expand...
Hei, musta on hienoa, että laihduttajat menee jumppaan tai uimaan! Ajattelen, että se vaatii rohkeutta, koska ei se varmaan ole helppoa. Ja liikunnan aloittaminen ei ole helppoa myös ihan normaalipainoiselle, hengästyttää jne.
Kyllä sinä pystyt muuttamaan tapasi jos niin päätät. Tsemppiä kovasti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saarna-täti;22559026:
No eipä tuohon pysty paljon mitään sanomaan kuin että it´s voi voi.

Jotkut lihovat ruumiinvamman, köyhyyden (yksipuolinen ruokavalio), elämäntilanteen (esim. yksinhuoltajuus ja "oma aika" nollassa) tai sairauden seurauksena. Sinä olet terve, nuori ihminen, jolla kaikesta päätellen olisi aikaa kuntoiluun ja tietoa, millaisilla elämäntavoilla pysytään hoikkana. Kahden kilometrin matkan ajaminen autolla on paitsi laiskuuden merkki ja turhaa rahankulutusta, myös epäekologista.
Click to expand...

Anteeksi, mutta miten yksinhuoltajuus muka "oikeuttaa" lihomisen?:D Ottaen huomioon, että liikaan energiansaantiin ei se oman ajan puuten vaikuta sitten millään tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saarna-täti;22559026:
No eipä tuohon pysty paljon mitään sanomaan kuin että it´s voi voi.

Jotkut lihovat ruumiinvamman, köyhyyden (yksipuolinen ruokavalio), elämäntilanteen (esim. yksinhuoltajuus ja "oma aika" nollassa) tai sairauden seurauksena. Sinä olet terve, nuori ihminen, jolla kaikesta päätellen olisi aikaa kuntoiluun ja tietoa, millaisilla elämäntavoilla pysytään hoikkana. Kahden kilometrin matkan ajaminen autolla on paitsi laiskuuden merkki ja turhaa rahankulutusta, myös epäekologista.
Click to expand...

Höpö höpö että yksinhuoltajuus lihottaisi :D Ja jos on köyhä niin syö sitten niitä kasviksia, porkkanaa ja sen hetken halvimpia muita kasviksia. Pakastealtaastakin saa hyviä rehuja halvalla, namnam.
 
syön herkkuja päivittäin (karkkia, sipsiä, keksejä) mutta syön niin pieniä määriä että en onneksi liho =) enkä kyllä syö kaloripommiruokaaa kuten pitserian pitsaa vaan ihan "normaalia" ruokaa. Noniin, nyt loppu se mässäily! Kohtuus kaikessa. Miten joku voi syödä enempää ku on täynnä ääh.. yritän lihottaa mutta se on vaikeaa ku en tykkää elää syödäkseni. Ruoka on vain pakollinen polttoaine, jotta pysyy hengissä..
 
Sä voit: joko laihduttaa takaisin (voi olla vaikeaakin ja et ehkä enää edes pääse siihen entiseen painoon, onhan ikääkin jo enemmän) TAI hyväksyä itsesi kauniina ja hieman muodokkampana nuorena naisena (onhan sulla poikaystäväkin), ja nauttia elämästä uudessa vartalossasi. Nättejä vaatteita löytyy muodokkaillekin. Kunhan katsot, että et liho enää lisää.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa