Naimisissa muslimimiehen kanssa - ongelmia suhteessa

[vierailija]

Tervehdys,

olen naimisissa muslimimiehen kanssa, avioliittoa takana reilu kaksi vuotta ja meille on vasta muutama viikko sitten syntynyt pieni poika. Suhteessa on ollut karikkoisia aikoja aiemminkin, keskusteltu ollaan paljon naisen asemasta ja oikeuksista, mm. voinko tavata miespuolisia ystäviä ilman mieheni läsnäoloa / missä, kenen kanssa ja kuinka paljon minun on sopivaa käyttää alkoholia / kenen vastuulla on kotityöt, pitääkö miehen tehdä yhtä paljon kodin eteen kuin minunkin. Näistä nousee suuria tunteita ja melkoisia riitoja, monesti ollaan huutaen ja ovia paiskoen selvitelty mielipiteitä. Miehen vastaus kaikkiin riitatilanteisiin on kehoitus minulle miettiä itsekseni mitä tahdon ja uhkaus erota jos asiat ei muutu. Ollaan kummatkin tosi kiivaita persoonia, mies varsinkin riidoissa jotenkin ajautuu sellaiseen tunnemyräkkään että sanoo asioita joita ei sitten tarkoitakaan.

Nyt vauvan saavuttua meillä tuntuu tilanne lähtevän käsistä, mies yhtäkkiä herännyt rukoilemaan ja vaatimaan oman uskontonsa noudattamista, kovat uhkailut päällä eroamisesta koko ajan. Itse näen näiden kaikkien ongelmienkin keskellä suhteessa 99% hyvää, aiemmin ollaan miehen rauhoituttua saatu asiat keskusteltua ja sovittua niin että kummatkin on yhtämäärin tehnyt kompromisseja. Nyt en oikein tiedä mitä teen, mies muutamassa viikossa muuttunut ihan eri ihmiseksi - vauvan syntymä selkeästi laukaissut jotain...

Löytyyköhän muita muslimin kanssa naimisissa olevia, joiden miehillä tuo uskonto yhtäkkiä noussut uuteen asemaan suhteessa? Meillä tuntuu että mies nyt jotenkin toivoisi että olisin se egyptiläinen miehen tahtoon sopeutuvaa vaimoa muistuttava nainen joiden keskellä on kotimaassaan kasvanut.

 

[päätön]

tuntuu että mies nyt jotenkin toivoisi että olisin se egyptiläinen miehen tahtoon sopeutuvaa vaimoa muistuttava nainen joiden keskellä on kotimaassaan kasvanut.

hyvä se on myöhäänkin tajuta mistä on kyse.

 

[vierailija]

Onko tää taas joku provo? Vai osaatko kertoa, miksi olet jatkanut suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa yleensä joutuu keskustelemaan siitä, SAATKO sinä käyttää alkoholia tai VOITKO tavata sun ystäviä?! Ihme juttu, että kirjoitat, että MIES uhkailee erolla - kun järki sanoisi, että sinä olisit eronnut jo ajat sitten.

 

[vierailija]

Mä kattoisin ton erobluffin niin ukko ei pääsis enää sillä keulimaan.

 

[vierailija]

Veikkaan, että mies lähtee kohta lapsen kanssa Egyptiin, jos et pidä varaasi. Ei halua antaa sinun kasvattaa lastaan 'väärin'.

 

[Echo]

Anteeksi kun olen jälkiviisasteleva, mutta nuo asiat ruukataan käydä läpi jo seurusteluaikana.

 

[feger]

Vaikuttaa jotenkin narsistiselta persoonalta. Eroaisin.

 

[vierailija]

Anteeksi kun olen jälkiviisasteleva, mutta nuo asiat ruukataan käydä läpi jo seurusteluaikana.

Kyllä ne seurusteluaikana osaa puhua yhtä hyvää ja kahta kaunista. Totuus paljastuu kun alkaa olla myöhäistä.

 

[vierailija]

Kyllä ne seurusteluaikana osaa puhua yhtä hyvää ja kahta kaunista. Totuus paljastuu kun alkaa olla myöhäistä.

Mutta sinisilmäinen suomineito vaan ei usko varoitteluista huolimatta, ettei etelän miehen lirkutteluihin kannata langeta.

 

[vierailija]

Vaikuttaa jotenkin narsistiselta persoonalta. Eroaisin.

sanoisin kyllä, että ihan perusmusu eli saanut sen kulttuurin kasvatuksen. Olen aika monta nähnyt ja kokenut ja poikkeuksia ei ole kohdalle osunut. Musun kanssa kun lähtee niin siinä mustalaisetkin katsoo alaspäin.

 

[vierailija]

Suomen lakien mukaan lapsi kuuluu äidilleen. Anna miehen lähteä, ja pidä huolta että vauva jää sinulle, haet yksinhuoltajuuden ja et suostu mihinkään ympärileikkauksiin ym.
Sillä muuten alkaa seuraavaksi painostaa jos jatkatte, tiedän kokemuksesta.

 

[vierailija]

Suomen lakien mukaan lapsi kuuluu äidilleen. Anna miehen lähteä, ja pidä huolta että vauva jää sinulle, haet yksinhuoltajuuden ja et suostu mihinkään ympärileikkauksiin ym.
Sillä muuten alkaa seuraavaksi painostaa jos jatkatte, tiedän kokemuksesta.

No ei todellakaan kuulu pelkästään äidilleen. Vaikka joku feministinen sossutantta saattaa niin vallanhimossaan luullakin.

 

[vierailija]

Tervehdys,

olen naimisissa muslimimiehen kanssa, avioliittoa takana reilu kaksi vuotta ja meille on vasta muutama viikko sitten syntynyt pieni poika. Suhteessa on ollut karikkoisia aikoja aiemminkin, keskusteltu ollaan paljon naisen asemasta ja oikeuksista, mm. voinko tavata miespuolisia ystäviä ilman mieheni läsnäoloa / missä, kenen kanssa ja kuinka paljon minun on sopivaa käyttää alkoholia / kenen vastuulla on kotityöt, pitääkö miehen tehdä yhtä paljon kodin eteen kuin minunkin. Näistä nousee suuria tunteita ja melkoisia riitoja, monesti ollaan huutaen ja ovia paiskoen selvitelty mielipiteitä. Miehen vastaus kaikkiin riitatilanteisiin on kehoitus minulle miettiä itsekseni mitä tahdon ja uhkaus erota jos asiat ei muutu. Ollaan kummatkin tosi kiivaita persoonia, mies varsinkin riidoissa jotenkin ajautuu sellaiseen tunnemyräkkään että sanoo asioita joita ei sitten tarkoitakaan.

Nyt vauvan saavuttua meillä tuntuu tilanne lähtevän käsistä, mies yhtäkkiä herännyt rukoilemaan ja vaatimaan oman uskontonsa noudattamista, kovat uhkailut päällä eroamisesta koko ajan. Itse näen näiden kaikkien ongelmienkin keskellä suhteessa 99% hyvää, aiemmin ollaan miehen rauhoituttua saatu asiat keskusteltua ja sovittua niin että kummatkin on yhtämäärin tehnyt kompromisseja. Nyt en oikein tiedä mitä teen, mies muutamassa viikossa muuttunut ihan eri ihmiseksi - vauvan syntymä selkeästi laukaissut jotain...

Löytyyköhän muita muslimin kanssa naimisissa olevia, joiden miehillä tuo uskonto yhtäkkiä noussut uuteen asemaan suhteessa? Meillä tuntuu että mies nyt jotenkin toivoisi että olisin se egyptiläinen miehen tahtoon sopeutuvaa vaimoa muistuttava nainen joiden keskellä on kotimaassaan kasvanut.

Mene Rasmukseen facebookiin kysymään, eläthän nyt sitä suvakkien unelmaa ja monikulttuurin tulosta. Sitä saa mitä tilaa, mutta muista että kun itket tästä asiasta Rasmuksessa, tulee miehesi saamaan sieltä enemmän sympatiaa kuin sinä.

 

[Nelda]

Ole onnellinen, että ette saaneet tyttöä. Pojan ympärileikkaus on sentään hieman harmittomampi toimenpide, vaikken sitäkään hyväksy kuin terveydellisistä syistä.

 

[m1es]

Ollaan kummatkin tosi kiivaita persoonia, mies varsinkin riidoissa jotenkin ajautuu sellaiseen tunnemyräkkään että sanoo asioita joita ei sitten tarkoitakaan.

Tai tunnemyrskyssä tulee puhuneeksi juuri sitä mitä todella ajattelee, itsesensuuri unohtuu hetkeksi...

Totta kai vauvan syntymä muutti hänen käyttäytymistään. Nyt on naisen houkutteluun tehty teatteri poissa ja palataan "oikeisiin" arvoihin. Nainen nyt on vain nainen, mutta haluaa satavarmasti kasvattaa pojan oman kulttuurinsa sääntöihin ja uskontoon.

 

[vierailija]

Ei millään pahalla ap mutta jos et taivu miehesi tahtoon, käänny muslimiksi tai ainakin pukeudu huntuun/huiviin/peittäviin vaatteisiin ja alistu hänen tahtoonsa, voit joku aamu herätä siihen että lapsesi on lähtenyt miehesi kotimaahan parempaan kasvatukseen...ja tuo kaikki voi tapahtua vaikka tekisit niinkuin miehesi haluaa kaikissa asioissa vain sillä erotuksella että sinä menet mukana. Milloin naiset tajuaa eron ei muslimien ja muslimien välillä?? Mitä ihmettä täytyy tapahtua että teidän silmät avautuvat??!!! Ennenkuin kukaan kerkeää nillittämään niin tämä kyseinen mies käyttäytyy nyt niinkuin muslimi ja tällä asialla on paljonkin islamin kanssa tekemistä. Kuten joku kirjoitti jo aiemmin: Mene Rasmus ryhmään kysymään tästä muilta monikulttuurin kannattajilta ja tulet huomaamaan että miehesi saa sieltä paljon enemmän sympatiaa kuin sinä.

 

[Muslimin ex]

Tervehdys,

olen naimisissa muslimimiehen kanssa, avioliittoa takana reilu kaksi vuotta ja meille on vasta muutama viikko sitten syntynyt pieni poika. Suhteessa on ollut karikkoisia aikoja aiemminkin, keskusteltu ollaan paljon naisen asemasta ja oikeuksista, mm. voinko tavata miespuolisia ystäviä ilman mieheni läsnäoloa / missä, kenen kanssa ja kuinka paljon minun on sopivaa käyttää alkoholia / kenen vastuulla on kotityöt, pitääkö miehen tehdä yhtä paljon kodin eteen kuin minunkin. Näistä nousee suuria tunteita ja melkoisia riitoja, monesti ollaan huutaen ja ovia paiskoen selvitelty mielipiteitä. Miehen vastaus kaikkiin riitatilanteisiin on kehoitus minulle miettiä itsekseni mitä tahdon ja uhkaus erota jos asiat ei muutu. Ollaan kummatkin tosi kiivaita persoonia, mies varsinkin riidoissa jotenkin ajautuu sellaiseen tunnemyräkkään että sanoo asioita joita ei sitten tarkoitakaan.

Nyt vauvan saavuttua meillä tuntuu tilanne lähtevän käsistä, mies yhtäkkiä herännyt rukoilemaan ja vaatimaan oman uskontonsa noudattamista, kovat uhkailut päällä eroamisesta koko ajan. Itse näen näiden kaikkien ongelmienkin keskellä suhteessa 99% hyvää, aiemmin ollaan miehen rauhoituttua saatu asiat keskusteltua ja sovittua niin että kummatkin on yhtämäärin tehnyt kompromisseja. Nyt en oikein tiedä mitä teen, mies muutamassa viikossa muuttunut ihan eri ihmiseksi - vauvan syntymä selkeästi laukaissut jotain...

Löytyyköhän muita muslimin kanssa naimisissa olevia, joiden miehillä tuo uskonto yhtäkkiä noussut uuteen asemaan suhteessa? Meillä tuntuu että mies nyt jotenkin toivoisi että olisin se egyptiläinen miehen tahtoon sopeutuvaa vaimoa muistuttava nainen joiden keskellä on kotimaassaan kasvanut.

On tutkittua tietoa että lasten syntymä laukaisee ihmisessä omia traumoja. Isyys ja uusi elämäntilanne ajaa muslimimiehen pohtimaan omaa saamaansa kasvatusta ja syviä juuriaan. Miehesi on päättänyt ratkaista tilanteen ryhtymällä uskonnolliseksi.

Kokemusteni mukaan (en haluaisi yleistää mutta...) näiltä alueilta tulevilla muslimimiehillä on keskivertoa alhaisempi älykkyys, ja heillä on käsittämättömän huonot kyvyt arvioida ja analysoida omia tunteitaan. Kun heiltä puuttuu tämä kyky syvempään itsetutkiskeluun ja ongelmanratkaisuun, ratkaisu on yleensäkin noin yksinkertainen eli aina tästä listasta jokin: uskonnollisuus, vieraat naiset, uhkapelit, alkoholi tai jokin muu riippuvuus. Oletan että miehelläsi on lisäksi alhainen koulutus koska muutoinkin tuntuu keskittyvän epäolennaisiin kulttuurisiin maneereihin sen sijaan että pohtisi miten saisitte suhteenne toimimaan ja missä asioissa voisitte löytää kompromissin. Miehesi ei keskustele asioista ja käyttää häikäilemättä valtaa hyväkseen (uhkailee sinua, jättää asiat sinulle pohdittavaksesi) koska hän ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan samalla tasolla kuin suomalainen kouluja käynyt ihminen. Minulta meni kauan oivaltaa se tosiasia että ex-muslimimieheni oli tyhmä kuin saapas ja se aiheutti suurimmat ongelmat suhteessamme. Se miksi tämän tajuaminen vie kauan johtuu kulttuurieroista ja siitä ettei tiedä mikä liittyy yksilön persoonaan ja mikä kulttuuriin. Lisäksi he ovat yleisesti ottaen sosiaalisesti älykkäämpiä eli osaavat paremmin manipuloida ja käsitellä ihmisiä kuin keskivertosuomalainen. Siksi tuo iso puute älykkyydessä peittyy suhteen alkuvuosina kunnes tulee esiin juuri noin.

Miehesi tapa kohdata ristiriidat on välttelevä ja valtaa käyttävä. Kerroit että riitanne ovat räiskyviä. Noinkohan oikeasti olet niin räiskyvä persoona? Olen aina ollut lauhkea lammas kunnes suhde muslimimiehen kanssa sai minut muuttumaan raivoisaksi huutajaksi joka kiihdytti auton nollasta sataan hetkessä pelkän raivon vallassa. Yhtäkkiä järkevä ja tasapainoisen oloinen nainen paiskoo ovia ja kiljuu kurkku suorana. Tuo raivokkuus nousi esiin minussakin vaikka en ole luonteeltani sellainen. Se on vastareaktio toisen alistavaan tapaan kohdata sinut kumppanina ja ihmisenä sekä torjua sun tunteesi sekä ajatuksesi. Veikkaan että teilläkään ette ole oikeasti pystyneet koskaan ratkaisemaan yhtään ristiriitaa tasa-arvoisesti keskustelemalla ja pohtimalla yhdessä siihen ratkaisua. Se tuottaa juuri tuon raivon vastareaktiona koska et ole suomalaisena tottunut alistettuun asemaan suhteessa.

Lapsen syntymä tuo esiin miehen odotukset sua kohtaan. Jos luulet että voit olla onnellinen suhteessa jossa sinä jäät aina kotiin lapsen kanssa ja hoidat kotityöt yksin, suhde voi ehkä jatkua. Mutta harva suominainen oikeasti pystyy tuohon, varsinkin kun muslimiehet nyt vaan sattuu olemaan vääränvärisiä hankkimaan Suomesta oikeaa hyväpalkkaista duunia jolla elättää perhe ja olla perheenpää (eikä se koulutuksen puutekaan asiaa helpota). Koska Suomi on sun kotimaa niin valitettavasti moni nainen päätyy perheenpääksi hoitamaan asiat ja jutut koska hallitset ne miestä paremmin. Muslimimiehet ei vaan pysty sitä aina hyväksymään ja ottaakin ne rusinat pullasta: käyt töissä, hoidat lapset ja kodin, jne. ja muslimimiehen ainoa tehtävä on olla munallinen jumala joka käy kotonaan kun hänelle sopii ja hengailee kavereidensa kanssa vertaillen kuka on maskuliinisin ja coolein tyyppi (kännykät, autot, jne.).
Mulle tuo ei sopinut yhtään vaan erosin kun lapsi täytti vuoden. Ex-mies ei edes ollut uskonnollinen joten voin kuvitella mitä helvettiä käyt läpi. Mä en vaan pystynyt jatkamaan perhe-elämää ihmisen kanssa joka on älyllisesti vähälahjaisempi ja silti vaati että tekee päätökset perheessä vaan siksi kun on mies. Kunpa olisikin ollut vakityössä oleva perheenpää ja isä sekä aviomies niin olisin mielelläni jättänyt hänelle perheenpäänä olemisen! Mutta kun ei kyvyt ja taidot riitä, ja ainoa mikä hälle oli tärkeää on kaverit ja mitä ne hänestä ajattelee sekä vaimon alistaminen kotiin koska "niin vaan kuuluu tehdä". Usko pois, ainoat onnistuneet suominainen-muslimimies-suhteet on niitä joissa toinen alistuu, yleensä se on nainen jolla huono itsetunto mutta joskus voi olla että se muslimimieskin alistuu siihen tosiasiaan että vaimo päättää asioista. Tuohon jälkimmäiseen vaan liittyy usein epävarmuus oleskeluluvissa ja vaimon taloudelliset rikkaudet joista mies riippuvainen...

 

[vierailija]

Kuka helvetti menee muslimin kanssa naimissin? Nyt on kyl jotai vikaa akassa. Kylhä siinä nyt tietää tasan tarkaa että mitä tulee tapahtumaan.

 

[vierailija]

Kuka helvetti menee muslimin kanssa naimissin? Nyt on kyl jotai vikaa akassa. Kylhä siinä nyt tietää tasan tarkaa että mitä tulee tapahtumaan.

Sellainen menee, joka uskoo virallisen (poliittisesti korrektin) version asioista. Niitä ihmisiä on paljon, jotka hakevat maailmankuvansa esim. Yleisradion tv-uutisista.

Virallinen totuushan on se, että kulttuureissa ja uskonnoissa ei ole paremmuuseroja eivätkä ne vaikuta millään syvällisellä tavalla ihmisten ajatuksiin tai arvomaailmaan. Sen "totuuden" mukaan on ihan sama, onko mies afgaani vai suomalainen, ei se vaikuta tämän suhtautumiseen naisiin ja parisuhteeseen mitenkään...

 

[vierailija]

Kuka helvetti menee muslimin kanssa naimissin? Nyt on kyl jotai vikaa akassa. Kylhä siinä nyt tietää tasan tarkaa että mitä tulee tapahtumaan.

Suvakit, heidän mielestään muslimit ovat viattomia pulmusia jotka ovat vain väärinymmärrettyjä kultapuppeleita...jotkut suvakit uskovat näin jopa senkin jälkeen kun nyrkit alkaa heilua.

 

[vierailija]

Suvakit, heidän mielestään muslimit ovat viattomia pulmusia jotka ovat vain väärinymmärrettyjä kultapuppeleita...jotkut suvakit uskovat näin jopa senkin jälkeen kun nyrkit alkaa heilua.

Mielisairaita ovat. Ja pelkäävät että heidät leimataan rasisteiksi niin kovasti. Meikää ei nykyään kiinosta vittuakaan että olenko rasisti. Mikäs se yksi ruotsalainen politiikko tai kuiteki joku suvakki oli joka sitten ironisesti raiskattiin mamun toimesta?

 

[vierailija]

Mielisairaita ovat. Ja pelkäävät että heidät leimataan rasisteiksi niin kovasti. Meikää ei nykyään kiinosta vittuakaan että olenko rasisti. Mikäs se yksi ruotsalainen politiikko tai kuiteki joku suvakki oli joka sitten ironisesti raiskattiin mamun toimesta?

Tuota mä olen myös ajatellut ettei tämä nykyinen suvaitsevaisuus ole enää normaalia ja tervettä. Olen myös kuullut eräästä naisesta joka raiskattiin joka silti edelleen julistaa ihankuin jotain pyhää asiaa kuinka meidän pitää olla suvaitsevaisia ja kuinka hän haluaa edelleen silti auttaa kaikkia pakolaisia (myös hänen raiskaajaansa) koska nämä pakolaiset tarvitsevat kuulema meidän rakkautta jne jne...
Olen myös ihmetellyt tätä suvakki touhua siinä että he jankkaavat suvaitsevaisuudesta mutta ovat todella vihamielisiä mm maahanmuuttokriittisiä kohtaan. Laitoin yksi päivä Iltapäivälehdestä linkin johonkin näistä sattuneista terrori-iskuista ja äitinä kirjoitin huoleni siihen linkin edelle että pelottaa miten tässä maailmassa käy ja kuinka turvassa omat lapset ovat. Eräs suvakki intoutui sen perusteella kertomaan mulle että en ole mitään muuta kuin vihaa täynnä oleva rasisti, ryssienmielistelijä ja mv lehden uskovainen (enkä edes lue ko. lehteä). Sain pitkän litanian haukkumasanoja ja nyt lopputulos on se että mua ottaa entistä enemmän päähän se mitä tämä nykyinen maahanmuuttopolitiikka on saanut ihmisissä aikaan tässä maassa.
Tää itkuviesti minkä ap kirjoitti tänne ei varmasti tule olemaan viimeinen vastaavanlainen, nyt kun suvakit ovat avioituneet näiden mamujen kanssa näistä tulee arkipäivää tännekin foorumille piakkoin.

 

[vierailija]

On tutkittua tietoa että lasten syntymä laukaisee ihmisessä omia traumoja. Isyys ja uusi elämäntilanne ajaa muslimimiehen pohtimaan omaa saamaansa kasvatusta ja syviä juuriaan. Miehesi on päättänyt ratkaista tilanteen ryhtymällä uskonnolliseksi.

Kokemusteni mukaan (en haluaisi yleistää mutta...) näiltä alueilta tulevilla muslimimiehillä on keskivertoa alhaisempi älykkyys, ja heillä on käsittämättömän huonot kyvyt arvioida ja analysoida omia tunteitaan. Kun heiltä puuttuu tämä kyky syvempään itsetutkiskeluun ja ongelmanratkaisuun, ratkaisu on yleensäkin noin yksinkertainen eli aina tästä listasta jokin: uskonnollisuus, vieraat naiset, uhkapelit, alkoholi tai jokin muu riippuvuus. Oletan että miehelläsi on lisäksi alhainen koulutus koska muutoinkin tuntuu keskittyvän epäolennaisiin kulttuurisiin maneereihin sen sijaan että pohtisi miten saisitte suhteenne toimimaan ja missä asioissa voisitte löytää kompromissin. Miehesi ei keskustele asioista ja käyttää häikäilemättä valtaa hyväkseen (uhkailee sinua, jättää asiat sinulle pohdittavaksesi) koska hän ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan samalla tasolla kuin suomalainen kouluja käynyt ihminen. Minulta meni kauan oivaltaa se tosiasia että ex-muslimimieheni oli tyhmä kuin saapas ja se aiheutti suurimmat ongelmat suhteessamme. Se miksi tämän tajuaminen vie kauan johtuu kulttuurieroista ja siitä ettei tiedä mikä liittyy yksilön persoonaan ja mikä kulttuuriin. Lisäksi he ovat yleisesti ottaen sosiaalisesti älykkäämpiä eli osaavat paremmin manipuloida ja käsitellä ihmisiä kuin keskivertosuomalainen. Siksi tuo iso puute älykkyydessä peittyy suhteen alkuvuosina kunnes tulee esiin juuri noin.

Miehesi tapa kohdata ristiriidat on välttelevä ja valtaa käyttävä. Kerroit että riitanne ovat räiskyviä. Noinkohan oikeasti olet niin räiskyvä persoona? Olen aina ollut lauhkea lammas kunnes suhde muslimimiehen kanssa sai minut muuttumaan raivoisaksi huutajaksi joka kiihdytti auton nollasta sataan hetkessä pelkän raivon vallassa. Yhtäkkiä järkevä ja tasapainoisen oloinen nainen paiskoo ovia ja kiljuu kurkku suorana. Tuo raivokkuus nousi esiin minussakin vaikka en ole luonteeltani sellainen. Se on vastareaktio toisen alistavaan tapaan kohdata sinut kumppanina ja ihmisenä sekä torjua sun tunteesi sekä ajatuksesi. Veikkaan että teilläkään ette ole oikeasti pystyneet koskaan ratkaisemaan yhtään ristiriitaa tasa-arvoisesti keskustelemalla ja pohtimalla yhdessä siihen ratkaisua. Se tuottaa juuri tuon raivon vastareaktiona koska et ole suomalaisena tottunut alistettuun asemaan suhteessa.

Lapsen syntymä tuo esiin miehen odotukset sua kohtaan. Jos luulet että voit olla onnellinen suhteessa jossa sinä jäät aina kotiin lapsen kanssa ja hoidat kotityöt yksin, suhde voi ehkä jatkua. Mutta harva suominainen oikeasti pystyy tuohon, varsinkin kun muslimiehet nyt vaan sattuu olemaan vääränvärisiä hankkimaan Suomesta oikeaa hyväpalkkaista duunia jolla elättää perhe ja olla perheenpää (eikä se koulutuksen puutekaan asiaa helpota). Koska Suomi on sun kotimaa niin valitettavasti moni nainen päätyy perheenpääksi hoitamaan asiat ja jutut koska hallitset ne miestä paremmin. Muslimimiehet ei vaan pysty sitä aina hyväksymään ja ottaakin ne rusinat pullasta: käyt töissä, hoidat lapset ja kodin, jne. ja muslimimiehen ainoa tehtävä on olla munallinen jumala joka käy kotonaan kun hänelle sopii ja hengailee kavereidensa kanssa vertaillen kuka on maskuliinisin ja coolein tyyppi (kännykät, autot, jne.).
Mulle tuo ei sopinut yhtään vaan erosin kun lapsi täytti vuoden. Ex-mies ei edes ollut uskonnollinen joten voin kuvitella mitä helvettiä käyt läpi. Mä en vaan pystynyt jatkamaan perhe-elämää ihmisen kanssa joka on älyllisesti vähälahjaisempi ja silti vaati että tekee päätökset perheessä vaan siksi kun on mies. Kunpa olisikin ollut vakityössä oleva perheenpää ja isä sekä aviomies niin olisin mielelläni jättänyt hänelle perheenpäänä olemisen! Mutta kun ei kyvyt ja taidot riitä, ja ainoa mikä hälle oli tärkeää on kaverit ja mitä ne hänestä ajattelee sekä vaimon alistaminen kotiin koska "niin vaan kuuluu tehdä". Usko pois, ainoat onnistuneet suominainen-muslimimies-suhteet on niitä joissa toinen alistuu, yleensä se on nainen jolla huono itsetunto mutta joskus voi olla että se muslimimieskin alistuu siihen tosiasiaan että vaimo päättää asioista. Tuohon jälkimmäiseen vaan liittyy usein epävarmuus oleskeluluvissa ja vaimon taloudelliset rikkaudet joista mies riippuvainen...

 

[vierailija]

Tuota mä olen myös ajatellut ettei tämä nykyinen suvaitsevaisuus ole enää normaalia ja tervettä. Olen myös kuullut eräästä naisesta joka raiskattiin joka silti edelleen julistaa ihankuin jotain pyhää asiaa kuinka meidän pitää olla suvaitsevaisia ja kuinka hän haluaa edelleen silti auttaa kaikkia pakolaisia (myös hänen raiskaajaansa) koska nämä pakolaiset tarvitsevat kuulema meidän rakkautta jne jne...
Olen myös ihmetellyt tätä suvakki touhua siinä että he jankkaavat suvaitsevaisuudesta mutta ovat todella vihamielisiä mm maahanmuuttokriittisiä kohtaan. Laitoin yksi päivä Iltapäivälehdestä linkin johonkin näistä sattuneista terrori-iskuista ja äitinä kirjoitin huoleni siihen linkin edelle että pelottaa miten tässä maailmassa käy ja kuinka turvassa omat lapset ovat. Eräs suvakki intoutui sen perusteella kertomaan mulle että en ole mitään muuta kuin vihaa täynnä oleva rasisti, ryssienmielistelijä ja mv lehden uskovainen (enkä edes lue ko. lehteä). Sain pitkän litanian haukkumasanoja ja nyt lopputulos on se että mua ottaa entistä enemmän päähän se mitä tämä nykyinen maahanmuuttopolitiikka on saanut ihmisissä aikaan tässä maassa.
Tää itkuviesti minkä ap kirjoitti tänne ei varmasti tule olemaan viimeinen vastaavanlainen, nyt kun suvakit ovat avioituneet näiden mamujen kanssa näistä tulee arkipäivää tännekin foorumille piakkoin.

Laitoin sen linkin siis facebookiin

 

[vierailija]

sanoisin kyllä, että ihan perusmusu eli saanut sen kulttuurin kasvatuksen. Olen aika monta nähnyt ja kokenut ja poikkeuksia ei ole kohdalle osunut. Musun kanssa kun lähtee niin siinä mustalaisetkin katsoo alaspäin.

Juuri näin. Kuulostaa ihan tyypillisestä musulta, joka on oman kulttuurinsa ja kasvatuksen tuotos. Ei sitä Suomi-vaimo mihinkään muuta.