täällä sivusta seuranneena tän osion keskusteluja, on mulla alkanut vaivaamaan sellainen ajatus, että olenko "outo lintu"?
mulle parisuhde on merkinnyt aina ajatuksiin asti 100% sitoutumista ihmiseen. en ole koskaan tuntenut tarvetta edes ajatuksen tasolla miettiä ja haaveilla parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä, saatika että oisin käytännössä loukannut parisuhteen toista osapuolta toiminnallani. ja tarkoitan nyt nimenomaa näitä "pettämis-ajatuksia". lähtökohtana on ollut aina se,että jos olen parisuhteessa, olen siihen sitoutunut ja jos alkaa ahdistaan, niin silloin pitää miettiä ratkaisua siihen ja jos parisuhde ei toimi, niin silloin jatketaan "yksin matkaa". en tiedä osasinko nyt kirjoittaa kovinkaan ymmärrettävästi, mutta mietin lähinnä sitä, että olenko outo lintu omien ajatusteni ja toimintani kautta? tunteeko kukaan muu itseään yhtä kriittiseksi näiden sitoutumisjuttujen suhteen?
itse olen kuitenkin kahteen kertaan tullut petetyksi aijemmissa suhteissani ja nämä tapaukset ovat vain vahvistaneet ajatuksiani sitoutuneisuuteen.
mulle parisuhde on merkinnyt aina ajatuksiin asti 100% sitoutumista ihmiseen. en ole koskaan tuntenut tarvetta edes ajatuksen tasolla miettiä ja haaveilla parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä, saatika että oisin käytännössä loukannut parisuhteen toista osapuolta toiminnallani. ja tarkoitan nyt nimenomaa näitä "pettämis-ajatuksia". lähtökohtana on ollut aina se,että jos olen parisuhteessa, olen siihen sitoutunut ja jos alkaa ahdistaan, niin silloin pitää miettiä ratkaisua siihen ja jos parisuhde ei toimi, niin silloin jatketaan "yksin matkaa". en tiedä osasinko nyt kirjoittaa kovinkaan ymmärrettävästi, mutta mietin lähinnä sitä, että olenko outo lintu omien ajatusteni ja toimintani kautta? tunteeko kukaan muu itseään yhtä kriittiseksi näiden sitoutumisjuttujen suhteen?
itse olen kuitenkin kahteen kertaan tullut petetyksi aijemmissa suhteissani ja nämä tapaukset ovat vain vahvistaneet ajatuksiani sitoutuneisuuteen.