näistä pettämisistä ja jättämisistä

täällä sivusta seuranneena tän osion keskusteluja, on mulla alkanut vaivaamaan sellainen ajatus, että olenko "outo lintu"?
mulle parisuhde on merkinnyt aina ajatuksiin asti 100% sitoutumista ihmiseen. en ole koskaan tuntenut tarvetta edes ajatuksen tasolla miettiä ja haaveilla parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä, saatika että oisin käytännössä loukannut parisuhteen toista osapuolta toiminnallani. ja tarkoitan nyt nimenomaa näitä "pettämis-ajatuksia". lähtökohtana on ollut aina se,että jos olen parisuhteessa, olen siihen sitoutunut ja jos alkaa ahdistaan, niin silloin pitää miettiä ratkaisua siihen ja jos parisuhde ei toimi, niin silloin jatketaan "yksin matkaa". en tiedä osasinko nyt kirjoittaa kovinkaan ymmärrettävästi, mutta mietin lähinnä sitä, että olenko outo lintu omien ajatusteni ja toimintani kautta? tunteeko kukaan muu itseään yhtä kriittiseksi näiden sitoutumisjuttujen suhteen?
itse olen kuitenkin kahteen kertaan tullut petetyksi aijemmissa suhteissani ja nämä tapaukset ovat vain vahvistaneet ajatuksiani sitoutuneisuuteen.

 

Samaa mieltä.Paitsi että minua itseäni ei ole ikinä petetty,tiedän.parisuhteeni on totaalisen ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen.Ajatus, että pettäisin on mahdoton minulle.Minä tosin ajattelen niinpäin, että pidän outoina niitä,jotka pettävät.

 

Sama täällä, ei tulisi mieleenikään, vaikka nykyisessä suhteessa mieheni petti minua. Ei tulisi mieleenikään kostaa tms. Haavoja on paikattu ja paikataan vielä pitkään. Todella törkeätä toista ihmistä kohtaan oli sitten kyse yhden illan jutusta tai mista tahansa. Onneksi on muitakin jotka ajattelee samalla tavalla. En tiedä onko klisee että petetyksi tulleiden kynnys lähteä moiseen toimintaan mukaan on todella korkea. Piste.

 

\

täällä sivusta seuranneena tän osion keskusteluja, on mulla alkanut vaivaamaan sellainen ajatus, että olenko "outo lintu"?
mulle parisuhde on merkinnyt aina ajatuksiin asti 100% sitoutumista ihmiseen. en ole koskaan tuntenut tarvetta edes ajatuksen tasolla miettiä ja haaveilla parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä, saatika että oisin käytännössä loukannut parisuhteen toista osapuolta toiminnallani. ja tarkoitan nyt nimenomaa näitä "pettämis-ajatuksia". lähtökohtana on ollut aina se,että jos olen parisuhteessa, olen siihen sitoutunut ja jos alkaa ahdistaan, niin silloin pitää miettiä ratkaisua siihen ja jos parisuhde ei toimi, niin silloin jatketaan "yksin matkaa". en tiedä osasinko nyt kirjoittaa kovinkaan ymmärrettävästi, mutta mietin lähinnä sitä, että olenko outo lintu omien ajatusteni ja toimintani kautta? tunteeko kukaan muu itseään yhtä kriittiseksi näiden sitoutumisjuttujen suhteen?
itse olen kuitenkin kahteen kertaan tullut petetyksi aijemmissa suhteissani ja nämä tapaukset ovat vain vahvistaneet ajatuksiani sitoutuneisuuteen.

Sitten meitä on kaksi outoa lintua.
Minua on petetty useammankin kerran edellisissä suhteissa,mutta itse en sitä ole tehnyt enkä tee.

 

ei tulis mieleenkään pettää. ajatuksena täysin vieras. molemmat ovat 100 % sitoutuneita.
=)

 

niin ja tähänkin viestiketjuun sama toteamus; luottaa voi 100% mutta se ei ole yhtä kuin 100% varmuus.

 

Sitoutunut. täysin. mä en suhteeseen edes alkaisi, jos se ei varma olisi.
pettäminen on heikkojen hommaa...

 

\

Samaa mieltä.Paitsi että minua itseäni ei ole ikinä petetty,tiedän.parisuhteeni on totaalisen ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen.Ajatus, että pettäisin on mahdoton minulle.Minä tosin ajattelen niinpäin, että pidän outoina niitä,jotka pettävät.

tämä laulu on kuultu jo niin monta kertaa.

 

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

 

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

 

[/quote]

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.
[/quote]

KYLLÄHÄN IHMINEN AINA ITSE PÄÄTTÄÄ, MITÄ TEKEE JA ON VASTUUSSA TEOISTAAN!

 

\Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.
[/quote]

KYLLÄHÄN IHMINEN AINA ITSE PÄÄTTÄÄ, MITÄ TEKEE JA ON VASTUUSSA TEOISTAAN!

[/quote]

Olenko väittänyt, ettei ihminen itse sitä päätöstä tekemisistään tee?!? Eihän tässä siitä ollutkaan kyse. Kerroin vain omat ajatukseni asiaan ja edelleen sanon saman: koskaan ei tiedä mitä elämä eteen tuo. Näin se vaan on.

 

\

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

vaan sallittakoon meille laput-silmillä oleville sit kuitenki vapaus olla laput silmillä, ilman, että sitä pitää huvittuneena seurata. jos meidän kirjoittaneiden oma ajatusmaailma on niin mustavalkoista, kuten kirjoitit, niin annettakoon olla, kunnes joku ottaa ne laput pois silmiltämme. eikö elämässä enää saa olla luottavainen ja viaton, ilman että epäilevien tarvii sitä "pilkata" ja kyseenalaistaa?!

 

mun mies teki tota ihan samaa, ´luulin et oli ihan viatonta ja ettei ollut mitään konkreettista, mut karu totuus paljastui ja pettänyt oli minkä vain munaltaan ehti....tiedä sitten siun ukosta....

 

samaa mieltä kun Minua ei huvita. Mitä sellasta tulee eteen että pettäis vaikka ei haluaiskaan? Komea adonis, runonlausunta vai ihanat huomionosoitukset? En mie keksi mitään syytäa pettämiseen.
oon varmaan tyhmä. :kieh:

 

\

\

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

vaan sallittakoon meille laput-silmillä oleville sit kuitenki vapaus olla laput silmillä, ilman, että sitä pitää huvittuneena seurata. jos meidän kirjoittaneiden oma ajatusmaailma on niin mustavalkoista, kuten kirjoitit, niin annettakoon olla, kunnes joku ottaa ne laput pois silmiltämme. eikö elämässä enää saa olla luottavainen ja viaton, ilman että epäilevien tarvii sitä "pilkata" ja kyseenalaistaa?!

Oman mielipiteeni vain täällä kerroin, sorry nyt vaan.

 

\

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Miksi ei voi sanoutua irti nykyisestä parisuhteesta ennen seuraavaan hyppäämistä? Miksi ei voi yrittää selvitellä ongelmia jonka jälkeen siirrytään eteenpäin? Kukaan ei koskaan halua tulla petetyksi - silloinhan se ei olisi pettämistä - mutta moni silti harkitsee pettävänsä itse. Todella elämänarvot hukassa!

Kyllä se on helppo sanoa että ei petä koskaan, ja se on myös pitävämpi vala kuin sanoa että olen toisen kanssa ikuisesti. Pettämättä jättäminen on moraalinen valinta, ihmisyyteen perusteellisesti kuuluva eikä siihen ulkoiset olosuhteet vaikuta.

Mikä voi motivoida loukkaamaan toista ihmistä niin kovin, ihmistä jonka kanssa on kokenut niin mahtavia hetkiä ja sitoutunut häneen lupauksilla (lapsilla, avioliitolla, asuntolainalla tai kaikilla em. "kahleilla")? En ymmärrä, en todellakaan.

Ehkä me ei-pettäjät ollaan tosi sinisilmäisiä, mutta ainakin se tuike silmissä on lämmintä ja aitoa eikä valheellista ja kiertelevää. Ei ne muut exän jälkeiset miehetkään arvosta pettäjiä, ainakaan ne jotka on jonkin arvoisia. Vai voitteko täydellä pokalla tunnustaa läheisillenne että olette pettäneet miestänne? Jos voitte tehdä tämän tulematta tuomituiksi on seura tehnyt varmasti kaltaisekseen...

 

\

\

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Miksi ei voi sanoutua irti nykyisestä parisuhteesta ennen seuraavaan hyppäämistä? Miksi ei voi yrittää selvitellä ongelmia jonka jälkeen siirrytään eteenpäin? Kukaan ei koskaan halua tulla petetyksi - silloinhan se ei olisi pettämistä - mutta moni silti harkitsee pettävänsä itse. Todella elämänarvot hukassa!

Kyllä se on helppo sanoa että ei petä koskaan, ja se on myös pitävämpi vala kuin sanoa että olen toisen kanssa ikuisesti. Pettämättä jättäminen on moraalinen valinta, ihmisyyteen perusteellisesti kuuluva eikä siihen ulkoiset olosuhteet vaikuta.

Mikä voi motivoida loukkaamaan toista ihmistä niin kovin, ihmistä jonka kanssa on kokenut niin mahtavia hetkiä ja sitoutunut häneen lupauksilla (lapsilla, avioliitolla, asuntolainalla tai kaikilla em. "kahleilla")? En ymmärrä, en todellakaan.

Ehkä me ei-pettäjät ollaan tosi sinisilmäisiä, mutta ainakin se tuike silmissä on lämmintä ja aitoa eikä valheellista ja kiertelevää. Ei ne muut exän jälkeiset miehetkään arvosta pettäjiä, ainakaan ne jotka on jonkin arvoisia. Vai voitteko täydellä pokalla tunnustaa läheisillenne että olette pettäneet miestänne? Jos voitte tehdä tämän tulematta tuomituiksi on seura tehnyt varmasti kaltaisekseen...

 

\

\

\

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Miksi ei voi sanoutua irti nykyisestä parisuhteesta ennen seuraavaan hyppäämistä? Miksi ei voi yrittää selvitellä ongelmia jonka jälkeen siirrytään eteenpäin? Kukaan ei koskaan halua tulla petetyksi - silloinhan se ei olisi pettämistä - mutta moni silti harkitsee pettävänsä itse. Todella elämänarvot hukassa!

Kyllä se on helppo sanoa että ei petä koskaan, ja se on myös pitävämpi vala kuin sanoa että olen toisen kanssa ikuisesti. Pettämättä jättäminen on moraalinen valinta, ihmisyyteen perusteellisesti kuuluva eikä siihen ulkoiset olosuhteet vaikuta.

Mikä voi motivoida loukkaamaan toista ihmistä niin kovin, ihmistä jonka kanssa on kokenut niin mahtavia hetkiä ja sitoutunut häneen lupauksilla (lapsilla, avioliitolla, asuntolainalla tai kaikilla em. "kahleilla")? En ymmärrä, en todellakaan.

Ehkä me ei-pettäjät ollaan tosi sinisilmäisiä, mutta ainakin se tuike silmissä on lämmintä ja aitoa eikä valheellista ja kiertelevää. Ei ne muut exän jälkeiset miehetkään arvosta pettäjiä, ainakaan ne jotka on jonkin arvoisia. Vai voitteko täydellä pokalla tunnustaa läheisillenne että olette pettäneet miestänne? Jos voitte tehdä tämän tulematta tuomituiksi on seura tehnyt varmasti kaltaisekseen...

Jaahas, että sitten ihan noin fiksua sanottavaa yökiitäjällä taas, joopa joo... Kai se kusi päässä estää ajatuksen virran B)

 

\

\

\

\

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Miksi ei voi sanoutua irti nykyisestä parisuhteesta ennen seuraavaan hyppäämistä? Miksi ei voi yrittää selvitellä ongelmia jonka jälkeen siirrytään eteenpäin? Kukaan ei koskaan halua tulla petetyksi - silloinhan se ei olisi pettämistä - mutta moni silti harkitsee pettävänsä itse. Todella elämänarvot hukassa!

Kyllä se on helppo sanoa että ei petä koskaan, ja se on myös pitävämpi vala kuin sanoa että olen toisen kanssa ikuisesti. Pettämättä jättäminen on moraalinen valinta, ihmisyyteen perusteellisesti kuuluva eikä siihen ulkoiset olosuhteet vaikuta.

Mikä voi motivoida loukkaamaan toista ihmistä niin kovin, ihmistä jonka kanssa on kokenut niin mahtavia hetkiä ja sitoutunut häneen lupauksilla (lapsilla, avioliitolla, asuntolainalla tai kaikilla em. "kahleilla")? En ymmärrä, en todellakaan.

Ehkä me ei-pettäjät ollaan tosi sinisilmäisiä, mutta ainakin se tuike silmissä on lämmintä ja aitoa eikä valheellista ja kiertelevää. Ei ne muut exän jälkeiset miehetkään arvosta pettäjiä, ainakaan ne jotka on jonkin arvoisia. Vai voitteko täydellä pokalla tunnustaa läheisillenne että olette pettäneet miestänne? Jos voitte tehdä tämän tulematta tuomituiksi on seura tehnyt varmasti kaltaisekseen...

Jaahas, että sitten ihan noin fiksua sanottavaa yökiitäjällä taas, joopa joo... Kai se kusi päässä estää ajatuksen virran B)

Voi pyhä jysäys... sen takiahan laitoin nauravan naaman kun mulla ei ollut sanottavaa, ei mitään fiksua tai edes vähemmän fiksua. Nauratti vaan... Ja jos kusi virtaa päässä niin ihan ok juttu. Eipä ole ainakaan ihan kuivat ajatukset siellä päässä! :kieh:

 

\

\

\

\

\

Olepa kokemuksesta oppinut, ettei elämä ole koskaan niin musta-valkoista, kuin näiden vastaajien kirjoituksista luulisi.
Minäkin ajattelin ennen, että pettäjät ovat surkeita luusereita, enkä minä kyllä varmaan ikinä petä puolisoani.

Vaan kuinkas kävi

Juuri tämä vastaajien laput-silmillä-olo tuppaa huvittamaan. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista. Niin helppo on sanoa, etten minä koskaan jne, mutta KOSKAAN ei tiedä mitä elämä eteen tuo.

Miksi ei voi sanoutua irti nykyisestä parisuhteesta ennen seuraavaan hyppäämistä? Miksi ei voi yrittää selvitellä ongelmia jonka jälkeen siirrytään eteenpäin? Kukaan ei koskaan halua tulla petetyksi - silloinhan se ei olisi pettämistä - mutta moni silti harkitsee pettävänsä itse. Todella elämänarvot hukassa!

Kyllä se on helppo sanoa että ei petä koskaan, ja se on myös pitävämpi vala kuin sanoa että olen toisen kanssa ikuisesti. Pettämättä jättäminen on moraalinen valinta, ihmisyyteen perusteellisesti kuuluva eikä siihen ulkoiset olosuhteet vaikuta.

Mikä voi motivoida loukkaamaan toista ihmistä niin kovin, ihmistä jonka kanssa on kokenut niin mahtavia hetkiä ja sitoutunut häneen lupauksilla (lapsilla, avioliitolla, asuntolainalla tai kaikilla em. "kahleilla")? En ymmärrä, en todellakaan.

Ehkä me ei-pettäjät ollaan tosi sinisilmäisiä, mutta ainakin se tuike silmissä on lämmintä ja aitoa eikä valheellista ja kiertelevää. Ei ne muut exän jälkeiset miehetkään arvosta pettäjiä, ainakaan ne jotka on jonkin arvoisia. Vai voitteko täydellä pokalla tunnustaa läheisillenne että olette pettäneet miestänne? Jos voitte tehdä tämän tulematta tuomituiksi on seura tehnyt varmasti kaltaisekseen...

Jaahas, että sitten ihan noin fiksua sanottavaa yökiitäjällä taas, joopa joo... Kai se kusi päässä estää ajatuksen virran B)

Ei, se on se KEVYTMIELISYYS

 

Että te ootte huvittavia tiukkapipoisuudessanne. Kerrompa teille nyt sellasen asian, että en ole minäkään koskaan pettänyt miestäni. Oliko yllätys? Siitä huolimatta, että minussakin asuu pieni siveydensipuli en menisi ikinä tuomitsemaan pettäjää. Jokaisella on omat syynsä, ihan totta, niin se on, vaikka ettenhän te sellaista voi ikinä ymmärtää. Teille on vain joko-tai. Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskusteluketjua. Nyt olen omat kommenttini kirjottanut, enkä vaivaa enää teitä. Elelkää rauhassa siellä kuplassanne. :kieh: