Näätkö mut nössönä? Ihan rehellisesti.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras."

Vieras
" Maailma on kova paikka.. ei täällä mitkään vinkulelut pärjää! "

Tälläsen fb päivityksen näin "ystäväni" tehneen musta. Ja siinä oli jopa komppaamassa ihan aikuisia ihmisiä, jotain yli 35v+. Tosin mun nimeä ei mainittu siinä, mutta tiesin ihan hyvin et se tarkottaa mua. Koska me oltiin just otettu yhteen.

Mulla on takana pitkä kiusaamishistoria ja elämä ollu aika onnetonta. Sen takia musta on tullu tosi traumatisoitunu, arka, pelokas + luonteeltani oon aina ollu myös tosi herkkä ja kiltti. Sen lisäksi mulla on kuitenkin myös ollu luonnetta, oon siis aika suora puheissani, kyenny sanoo suoraan jos koen et mua kohtaan on tehty vääryyttä tai jotain muuta kohtaan ja muutenkin puhelias ihminen, en mikään hiljanen ole.. Mut luonteeltani en oo sellanen ilkeämielinen kuitenkaan, enemmän ystävällisempi.

Niin nyt kun mun kiusaamishistoria saatiin selville. Alko yks jätkä sitten haukkumaan minua nössöksi, vinkuleluksi kun musta tuntu pahalta kun hän ja hänen kaverinsa alko kohtelemaan huonosti. Itkin sen asian takia ja sanoin sen suoraan sille, tuloksetta. Sitten entinen parasystäväni harrastaa taistelulajeja, niin se rupes uhoo mulle et ettet salee uskaltais tapella tuon kanssa. Katsos kun kerran oon turpaani myös saanu, enkä kyenny yhtään puolustaa ihteeni...

Sillonkin kun mua kiusattiin, niin en tehny mitään. Koitin joskus sanoo, et lopettakaa kiusaaminen. Mut päinnaamaa en kyenny samalla tavalla ilkeilee, mitä ne mulle. Koin et se paine oli aivan liian suuri, kun mun kimpussa oli lähes kaikki ja muutenkin aloin kokee/uskoo siihen et oon niin paha ihminen et ansaitsin sen, kun ne hoki sitä kans mulle... koska tiesinhän mä, et olin tehny myös ite jotain tyhmää minkä seurauksena jouduin kiusatuks. Aikasemmin olin kokenu pientä kiusaa tai sellast härkkimistä, mihin en voinu oikein vaikuttaa ite.

Niin oonko mä nössö/vinkulelu susta, kun oon niin haavoilla et itken nykysin vähästäkin jos mua kohdellaan huonosti tai kun en kykene lyömään muita ihmisiä tai et haluaisin silleen 'kovistella'?
 
Et ole nössö. Nössöjä on ne jotka kokee tarvetta alkaa kovistelemaan. Tai ne, jotka alkaa haukkua kun saavat kritiikkiä omasta käytöksestään. He on nössöjä, eivät uskalla kohdata omaa itseään. Sinä sen sijaan tunnut olevan tietoinen omista heikkouksista ja uskallat sen myöntää, ei se ole nössöyttä.
 
Semmoiset aikuiset ihmiset, jotka kiusaavat ja nimittelevät toisia ihmisiä eivät ole ystävyytesi arvoisia. Et ole nössö vinkulelu. Rupea rskentamaan itseluottamusta ja arvostusta itseesi, mutta tuommoiset latistajat kannattaa unohtaa kokonaan.
 
Toivottavasti ette nyt nuoruuteni takia rupea vastaamaan muuta, tai valehtelemaan...

Haluan aivan suoraan kuulla onko sellanen ihminen pelkuri joka itkee jos sitä kohdellaan huonosti jos on loukattu jo monta vuotta tai kykene lyömään takas.

Musta se on tavallaan heikko, vinkulelu ja nössö... etenkin tuo jälkimmäinen kohta, kun ei kykene lyömään takas.

Mut sit tuon nään ite ainakin ymmärrettävänä jos on loukattu monta vuotta, niin jos rupee itkettämään taas jos huonosti kohdellaan. Kuka sellasta nyt aina kestäs! ei helvetti kukaan!
 
Ja sit vähän ristiriitasta minussa tuo et kykenen olee suora ja puhelias, mut sit kun en välillä kykene puolustaa ihteeni yhtään yms. Niin kai mä oon puoliks nössö, puoliks en...

Voi jeesus, miten raskasta olla kaiken kukkuraks näin ristiriitanen persoona!

Ja ei ne kiusannu siitä ketään. Kehuvat vaan sitä tyyppiä, et tää on niin totta ja sulla on samanlainen luonto kun mulla! jne.
 
No en nää sua ollenkaan, kun tämä on nimetön ja kuvaton keskustelupalsta.

Mutta tietysti niinhän se on että mies se tulee räkänokastakin vaan ei turhan itkijästä, sanotaan...

En tosin ole koskaan ymmärtänyt kuka haluaa tulla mieheksi. En minä vaan ainakaan.
 
Se on fiksua ettei lyö takaisin. (Paitsi jos ihan oikeesti ruetaan pieksään eikä pääse pakenemaan.) Sen sijaan käännä selkäsi niille ihmisille jotka sua kiusaa millään tavalla.

Varmasti jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän heikko, ja saa ollaki, ei se tee ihmisestä yhtään huonompaa.
Näennäinen vahvuus (kovistelu, uhkailu, lyöminen) ei ole oikeasti vahvuutta.

Ei ole pelkuruutta reagoida itkemällä kun kohdellaan huonosti. Toiset on herkempiä itkemään siinä tilanteessa, toinen saattaa suuttua ja antaa samalla mitalla takaisin. Kumpaankin huono kohtelu teki haavan.

Mutta kieltämättä se, että jäät sellasten ihmisten seuraan jotka sua huonosti kohtelee, on pelkuruutta. Sille kannattaa tehä jotain.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Zucchini
Olin joskus kiusattu yläasteelle asti. Iski suht kovat arvet siihen vielä päälle todella ankara isä joka ei osannut kannustaa.
Itsekseen sitä on opittu pärjäämään. Helppoa se ei ole. Lapsuuden traumat vieläkin välillä kummittelee. Omalla kohdalla auttoi se, että yksinkertaisesti rupesin kehittämään itseluottamusta tekemällä asioita joita pelkäsin tai joissa epäilin osaamistani. Toinen mikä auttoi ainakin oli treenaamisen aloittaminen. kun kokoa ja lihaksia sai lisää tuli samalla itseluottamusta sillä koin ettei enää auota päätä (paitsi tietysti jotkut spedet jaksavat kännissä luulla itsestään vähän liikoja).
Olen myös kohdannut joitakin lapsuuteni kiusaajia ja pystynyt antamaan heille anteeksi.
 
No jos joku haukkuu vinkuleluksi ja kokee tarpeelliseksi vielä toitottaa sitä fb:ssäkin, niin kyllä siitä on syytä loukkaantuakin. Tuohan on juuri sellaista, jota ei tarvitse ei-nössönkään sietää.
 
Itseänikin on kiusattu lapsena ja teininä ja kaikenlisäksi oli vielä todella kammottavat kotiolotkin.
Otan asiat helposti itseeni, en tosin itke vaan suutun. Väkivaltaa vastustan siihen saakka, kunnes joku nostaa ensin kätensä minua vastaan.

Maailma on niin jännä paikka. Jos yritän olla kiltti ja mukava, niin sitä ollaan heti käyttämässä hyväksi. Viimeksikin yritin olla mukava uudelle työkaverille ja tämä pikkul****u yrittikin sitten saada minusta työpaikkakiusattua sen takia, kun kiltin käytökseni takia ilmeisesti luuli heikoksi. Eikä ollut muuten eka kerta kun näin käy, niin ei hirveästi enää huvita olla kenellekään mukava.

Sitten taas kun olen ei-niin-kiltti, niin silloin sitten loukkaan ihmisten herkkiä sieluja.

Mutta tuohon fb-päivitykseen voin vaan todeta, että tuo on niitä latteita fraaseja, jota neljätoista vuotiaat teinit toisilleen uhittelee. Suosittelen keksimään jotain nasevaa siihen.

Ja toisekseen, suosittelen ettet enää kerro näille ihmisille, jos joku heidän sanomansa sinua loukkaa. Valitettavasti se yleensä lisää vain vettä myllyyn. Suosittelen opettelemaan jonkinasteista piilopiruilua, jolla voit vastata näihin loukkauksiin. Kun et jääkkään alahuuli väpättäen sanattomaksi, niin kyllä pian lopettavat.
 
Ja ikää oli?

Ei tietystikään tarvitse sietää. Mutta aikuinen ihminen voi poistaa elämästään sellaiset ihmiset, joita ei siedä. Miksi olet tekemisissä tuollaisten kanssa?

Olen hyvin temperamenttinen luonne, mutten muista aikuisena riidelleeni ulkopuolisten kanssa (miehen kanssa tms. kyllä). Keskustella voi, kiivastikin ja kiistellä, mutta jos joku on mielestäni täysin urpo, en ole hänen kanssaan tekemisissä. Työpaikka on ainoa, missä työkavereita ei voi valita mutta työpaikkaakin voi vaihtaa tai pitää kontaktit täysin minimissä ja asialinjalla ikävien ihmisten kanssa.

Olen ensinnäkin sitä mieltä, että jokaista ihmistä kiusataan jossain vaiheessa elämää. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Ei pidä takertua siihen menneeseen. Tottakai se jälkensä jättää, mutta niin jättää kaikki muukin mitä elämässä tapahtuu. Poista tuollainen "kaveri" facebookistasi, mitä väliä hänen mielipiteellään loppuen lopuksi on? Varmasti harmittaa, kiukuttaa, vituttaa hetken, mutta kun olet eliminoinut tuollaiset elämästäsi, niin on helppo hengittää :) Elämä on valintoja.
 
Ikää on 18, kyseessähän on selvästi taas tämä kiusaamisestaan useasti avautunut nuori. Ei sun elämäs ainakaan parempaan suuntaan ole muuttunut, jos hengailet nykyään tollasten ihmisten kanssa. Jätä se sun "mies" ja hanki kunnollisia ystäviä, jotka ei lyö eikä hauku ketään.
 

Yhteistyössä