naapurin uhmaikäinen rääkyy TAAS kuin päätä leikattaisiin!!!!

Meillä ei oo lapsia itsellä vielä mut kun muutettiin tähän uuteen asuntoon muutama viikko sitten niin naapurissa asuva n. 3v. poika sai kamalia raivareita ja todellakin huusi niin että seinät paukkuin vaan meilläkin jopa meiän koira lähti tosta olkkarista makkariin kun raivokohtaukset kuului just olkkarin seinän läpi. Oli huutoa, potkua ja heitteli vissiin lelujakin äänistä päätellen.
Me kuitenkin miehen kans ymmärretään et lapsista lähtee ääntä, niistä ei voi valittaa juurikaan ja se kuuluu elämään. Turha siitä on hernettä nenukkaan vetää vaikka ärsyttäväähän se välillä on.
No, he muuttivat tuosta muutama päivä sitten kyllä pois joten rauhallista taas vähän aikaa

 

[QUOTE="cecily";29590216]Kiinnostaisi ihan oikeasti, että kuinka tärkeää on "antaa lapsen näyttää raivonsa" vai onko joskus fiksumpaa "kieltää raivoaminen" eli sanoa esimerkiksi että lopeta huutaminen tai > seuraus, esim jäähy, lelun pois ottaminen tms. Tietenkään ei kaikkiin lapsiin tehoa seurauskaan. Mutta mitä tähän sanovat ne ketkä oikeasti tuntevat kasvatuspsykologiaa ja joilla on kokemusta useammista lapsista?[/QUOTE]


Tiedä siitä paljonko on jäänyt oppeja tunneilta päähän mutta näin toimitaan meillä päiväkodissa ja kotona.

Kyllä lapsen on hyvä opettaa tunteensa näyttämään mutta jos siitä on ihan haittaa jo muille,
jos lapsi menee ihan hysteeriseksi on aikuisen tehtävä saada lapsi rauhoittumaan ilman että kädet levällään vieressä voivottelee.

Täällä jo yksi äiti kertoikin kuinka vie lapsensa aina eteiseen kun kiljukohtaus alkaa,
se onkin hyvä jo naapureidenkin kannalta jos asuu kerros tai rivitalossa


Kyllä meidänkin lapsistamme ääntä lähtee ja muistan kun tytär etenkin alkoi unia näkemään siinä 3vanhana,
kiljuen heräsi päiväunilta jos menit herättelemäänkin.
EI siinä auttanut kuin ottaa tiukasti lapsi syliin
(holding ote)
joskus ihan peittoon kiedottuna
(varmista että pää jää ehdottomasti hyvin peitosta ulos)
ettei niin kovin rimpuile ja koettaa oikeasti itsekin keskittyä tilanteeseen ja saada se lapsi hiljentymään.

Lapsi voi mennä jopa hysteerisemmäksi jos et koeta edes lohduttaa ottamatta syliin, ei lapsi välttämättä esimerkiksi juuri unissaan paljon reagoi lohduttavaan sanaan
vaan silloin syli on paras (ja silittely)
ja siinä lapsen korvan vierellä rauhallinen puhe.
Reagoi siihen puheeseen kyllä vasta hetken kuluttua mutta samantien kun alkaa reagoimaan hän kuulee aikuisen rauhallisen puheen

Ja tilanne laukeaa kuin itsekseen
ja ei nämä tilanteet kyllä kovin kauaa kestä

 

Asumme omakotitalossa maalla, rauhassa siksi että:
- Meidän elämämme ei häiritse ketään, kukaan ei kärsi meidän lasten kiukutteluista
- Kukaan ei häiritse omalla elämällään meitä, emmekä me kärsi kenenkään kiukutteluista.

Ihana oma rauha.

 

Asumme omakotitalossa maalla, rauhassa siksi että:
- Meidän elämämme ei häiritse ketään, kukaan ei kärsi meidän lasten kiukutteluista
- Kukaan ei häiritse omalla elämällään meitä, emmekä me kärsi kenenkään kiukutteluista.

Ihana oma rauha.

Kyllä se nyt vaan hiukan on myös kiinni siitä taloudellisestakin puolesta
Ei voi olettaa että kaikilla on varaa.

 

Ja tuohon holding-otteeseen, saatika peittoon käärimiseen sanon ihan suoraan etten kyllä sellaista suosittelisi!
Ainakin meidän muksut eivät kiukkupäissään siedä silittelyä tai sylittelyä. Puhe ja kunnolla komentaminen tehoaa paremmin. Vasta kun itse ovat rauhoittuneet tai rauhoittumassa, haluavat itse syliin.
Ylipäätään tuo holding-ote on aika sadistinen, tykkäisittekö itse olla jossain väkisin pidettynä kiinni? Voi vain kuvitella miten siinä ahdistus vain kasvaisi jos väkisin pidettäisiin aloillaan.

 

[QUOTE="näkökulma";29591244]Kyllä se nyt vaan hiukan on myös kiinni siitä taloudellisestakin puolesta
Ei voi olettaa että kaikilla on varaa.[/QUOTE]

Sanoinko niin? Meidän ratkaisu on se. Voisimme asua vaikka kaupungissa omakotitalossa mutta arvostamme rauhaa.

 

Täh? Sithän ne ipanat huutaa kun ei saa ytahtoaan läpi! Ei semmoiset lapset rääy joille kannetaan kaikki eteen ja annetaan kaikessa periksi,mutta niistä tulee sitten isompana hirveitä

Eikä ne oo yhtä tunnekuohuissa kun jotkut on. Meillä esim uhmassa ei auttanu kun antaa raivota loppuun. Paheni vain jos yritti jutella, ottaa syliin tai mitä hyvänsä. kiihty sekunnissa nollasta sataan. Ei siltä teipatakaan voinu suuuta. Yökauhuja ei onneksi montaa ollut.

 

vielä ihnampaa on se että yläkerran koira ULISEE aamusta iltapäivään. Eihän sillekään mitän voi, mutta koiralle voi anta tekemistä etti tarvii ulista.

 

Juu meillä kans naapurissa lapsi huutaa, useimmiten yöllä ja monta tuntia. Hänen vanhempansa käyttävät rangaistuskeinona mm. parvekkeelle tai vessaan lukitsemista. En tiedä minkä ikäinen lapsi kun en ole häntä koskaan nähnyt muttei mikään ihan pieni kun osaa puhua hyvin, mm. partsilta huutelee että haluun sisälle...

 

vielä ihnampaa on se että yläkerran koira ULISEE aamusta iltapäivään. Eihän sillekään mitän voi, mutta koiralle voi anta tekemistä etti tarvii ulista.

meilläkin oli joskus koira, mutta ei se ulisskut koskaae, ei s edes haukkunut.
Ei olut tarvetta kun ei tuntenut itseänsä uhatuksi aja oli tekemistä päivisin, vaikak joutuikin joskus olemaan yksin. Jos tuli älytön pissahätä ( koirakin oppii pidättämään ja jos samoihin aikoihin vie ulos opii nihin aikoihin) niin kävi sit pissaamassa vessaan lattialle,se oli helppo siivota