Naapurin kullanmuru

[Hirviöäiti]

HUHHUH!!! istun täällä ja vielä kuudenkin tunnin jälkeen joudun taistelemaan itseni kanssa. On niin pienestä kiinni, etten lampsi naapuriin ja anna tulla kaikki mielipiteet "eimeidänlapsi-ikinämitään"-perheelle.

Itse olen melkein lähes aina ollut sitä mieltä, että oma kymppivuotiaani osaa olla oikea pain in the "siellä itsessään", mutta joskus leijonaäiti nousee minussakin esiin. Viimeksi kyseinen naapurin tyttö syytti minun tyttöäni koulukiusaamisesta. Sekä fyysisestä että psyykkisestä. Meillä myös tyttö tuli usein kotiin silmä mustana ja kertoi tämän toisen osapuolen olleen asialla. Itse poikien kanssa kasvaneena en jotenkin jaksa korviani kauheasti lotkauttaa. Kävin tuolloin naapurissa asiasta kauniisti keskustelemassa (minun aloitteestani). Mutta sieltä ei tultu vastaan. Meidän neidin on PAKKO kulkea tuon tytön kanssa koulumatkat yhdessä koska nyt sattuvat asumaan samassa pihapiirissä.. No, minä myös tytölleni tätä pakkoa olen syöttänyt useaan otteeseen, varsinkin kun naapurin pienikullanmuru on joutunut edellisessä kotikaupungissa pedofiilin uhriksi. Anteeksi vain, mutta enää en tiedä uskonko edes siihen. Tänään nimittäin tuli seuraava pommi..
Oma vähemmän kultaisempi kullanmuru sai mielettömän raivarin ja heitteli kissan peet pitkin seiniä, kantoi lumia sisälle, potki minua kylkeen.
Otin rimpuilevan tytön kainalooni ja kannoin neidin jääkylmään suihkuun. Jo rauhoittui. Asia keskusteltiin loppuun meidän osalta ja tyttö otti kotiarestin ymmärtäväisesti vastaan.
Oli sitten aamulla naapurin kullanmurulle kertonut mitä meillä eilen tapahtui, ja eikö tämä naapuri ollut huutanut sen koulun pihalla kuinka "XXXXn äiti on lastenhakkaaja ja hullu." Koululta tuli tänään puhelu. Olen kuulemma yrittänyt HUKUTTAA tyttäreni.
Tuntuu niin vanhalta nyt kun sanon tämän, mutta MIKÄ NOITA NYKYAJAN KAKAROITA VAIVAA???? Omia ja muiden?

 

[Jonsered]

:hug: Muuta en osaa tarjota avuksi...

 

[Hirviöäiti]

huh-huijaa.. Olen nyt kaksi tuntia puhunut tytön koulun terveydenhoitajan kanssa puhelimessa. Kamala pala silti kurkussa edelleen. olen aina tiennyt, että tuo lasten maailma on julma, mutta kun moinen pieni 10v patologinen valehtelija (tahi sitten asioiden suurentelija) osuu noinkin lähelle, sitä rupee ihan tosissaan miettimään mihin maailma on menossa. Sain kuulla että kyseinen "kullanmuru" on lavastanut myös muita luokkatovereitaan mm. myymälävarkaaksi tiputtelemalla koruja ystäviensä kasseihin jne.
Tuntuu kyllä niin pahalta tuon tytön takia, ja oman tytön takia, jota olen aikaisemmin syyttänyt ja lähes pakottanut "hengailemaan" naapurin kanssa. Ja kun omat vanhemmat ei todellakaan suostu näkemään ongelmaa, vaikka siihen on näemmä puututtu sekä koulun, että muiden vanhempien taholta. Toisaalta haluais ottaa vaan tuon tytön isoon haliin ja toinen puoli taas haluaisi polkea jalkaa maahan ja kiljua hysteeristä huutoa. Mutta jotenkin on niin kädetön olo.
Olen aina kuvitellut että nämä "ei meidän lapset ikinä"-tyypit on vaan satuhahmoja. Näin ei sitten taida kuitenkaan olla. Ja minä kun itse olen sieltä toiselta laidalta. Aina ekana omalta tytöltä kysymässä "Mitäs sinä teit ensin.." Tulipahan herätys.

 

[loka-76]

Toi on muuten tosi tutun kuulosta. Meillä asuu naapurissa myös moinen perhe. Silmät suljetaan kokonaan omien lasten tekemisiltä. Ja ei olla kotona edes näkemäsä mitä omat rakkaat RIIVIÖT puuhailevat.
Kehtasipa heidän äitinsä tulla kertomaan ,kuinka minun rakas riiviöni oli heidän lastaaan kohdellut kaltoin.
Arvaa kihisikö pääsäni hetken? En piruuttanikaan avannut suutani ja sanonut niitä miljoonia itkuja jotka heidän tyranni tyttärensä on aiheuttanut lapselleni. Kun on kyse niinkin pienistä lapsista niin aika julmalta tuntuu toisten käytös. MIstä nämä lapset oppivat kaiken tuon ?

 

[Hirviöäiti]

Joo... Sama meillä. Meidän tyttö oli kuulemma lyönyt naapurin silmän mustaksi koulussa. Minä soitin silloin opettajalle, koska tämä oli tapahtunut tunnilla. Ko.tyttö oli repinyt meidän tytöltä kynää kädestä ja ote lipsunut ja oma nyrkki osunut omaan silmään Silloinkin kyllä tuli illan verran motkotettua omalle neidille :ashamed:

Mietin tässä että aikuisten maailmassa tällaisista asioista jo mentäisiin nopeasti poliisin/muun viranomaisen juttusille. Mutta tää nyt on kuulemma tämmöistä "tyttöjen välistä valtataistelua", sanoo äippänaapuri ja lisää "jossa meidän tyttö valitettavasti on aina altavastaajana" ARGH!!!

 

[hullunmyllyä]

Tulee mieleen vanhat muistot omienlasten kouluajoilta,

Eka juttu kun Tyttö oli noin 10 v.:

Tyttö tuli koulusta tuohtuneena, oli muistaakseni joutunut jälki-istuntoon tai jotain vastaavaa, koska oli riehunut liikuntatunnilla; hän ei ollut osallistunut siihen rieuhuntaan vaan muut kaverit, ja hän oli sanonut siitä opettajalle mutta tämä ei ollut kuunnellut.

Minähän sitten soittamaan opettajalle, tuohtuneena.

Opettaja oli asiallinen, mutta määrätietoisen napakka. Hän kertoi ihan erilaisen version tapahtuneesta ja kertoi lisäksi että Tyttö on aika pitelemätön, tottelematon, pitää omaa showtaan esim. kiipeilee puolapuilla silloin, kun opettaja selittää mitä seuraavaksi tehdään tms., eikä Tyttö usko, tule alas, vaikka hän komentaa, hänellä on kuitenkin vastuu kaikista lapsista.

Oli todella nolo ja tyttö sai nuhdesaarnan: älä ikinä aseta minua noin noloon tilanteeseen; kerro KAIKKI. Olinhan lähes haukkunut opettajan lyttyyn, leijonaäitinä puolustanut nuppuani.
Kyllä Tyttö sitten muistikin kertoa seuraavalla kerralla koko tapauksen, oman osuutensakin siihen. Ja siihen minä sitten uskoin.

Toka juttu, kun Poika oli 7.luokalla

Hän tuli kotiin koulusta silmä mustana. Olin valmis jo tiukkaan keskusteluun aiheesta, mutta Poika sanoi, ettei se ollut tahallinen teko ja tilanne on koulussa hoidettu jo. Poikajoukko oli melunnut ja notkunut ulko-oven syvennykseessä ja yksi luokkakaveri oli innostunut ja vahingossa tönässyt oman poikani ulko-oven lasiovea vasten ikävin seurauksin.

Sitten, monta kuukautta myöhemmin soi puhelin töissä. Rehtori soitti. Aloitti heti; ei hätää, kaikki on Pojan osalta hyvin, mutta on toisentyyppinen ongelma:

Luokalla oli myös poika nimeltä Ö, vähän raggari, kotilot mitä ovat mutta pohjimmiltaan ihan kunnon poika. Ö oli vähän ohimennessään isotellut herkälle pienelle hyvän kodin X:lle, joka arkana poikana alkoi pelätä niin, ettei uskaltanut kouluun mennä.
Turpaansa ei X koskaan saanut, ei sinnepäinkään, kunhan lököfarkkunen iso kaveri vähän irvisti sinne suuntaan missä X oli jaX alkoi pelkäämään(kuten Poika asian ilmaisi kun kotona asiaa selvitettiin)

X:n hyvinkoulutetut vanhemmat soittivat rehtorille ja ilmoittivat, että Ö kiusaa X.ää, X pelkää tulla kouluun ja Ö pitää erottaa koulusta; hän kun on aiemminkin hakannut Pojan.


Selvitettiin tämä ovilasi-jupakka.
Tiesin kaikki nämä pojat oman Pojan alakoulusta asti joten ilmoitin suoraan että minusta ei missään nimessä Ö.tä pitäisi erottaa ja samaa mieltä oli rehtorikin, joka tiesi Ö:N kotiolot, ja näki pojassa paljon hyvää ja rehtiä siellä pinnan alla.

Reksi oli tuskastunut enemmänkin X:n vanhempiin. Halusi selvittää tilanteen perin juurin.


No, se tarinoista


AP:lle: nyt kun tiedät aisoiden oiekan tolan, miten olisi jos
- alkaisit uskoa tytärtäsi tästä lähtien, juttelet hänen kanssaan asioista pohjamutia myöten ensi kerralla kun hän alkaa kertoa.
- pyydät anteeksi tähänastisia vääriä syytöksiä ja luuloja
- kiellät tytärtäsi olemasta Kullanmurun kanssa,
- kiellät kertomasta Kullanmurulle kotiasioita, etenkin jos ne ovat riitoja, erimielisyyksiä tms.
-Kerro, miten ikävään asemaan ja tilanteeseen sinä joudut, kok perhe joutuu kun totuus vääristyy ja miten vaikea on päästä siitä leimasta; miten juorut kulkevat ja jatkavat omaa elämäänsä.
- jos et voi kieltää kokonaan Kullanmurun seuraa, pyydä vähentämään ja vältäämään, hakemaan kaverita muualta. Koulumatkaa ei tarvitse kulkea naapurin kanssa jos ei halua.

 

[Hirviöäiti]

Kiitosh!! Kaikki antamasi neuvot onkin tullt tehtyä tässä tämän päivän aikana ja eilisenkin. Ja kyllä minää omaani uskonkin, aina muutaman "version" jälkeen sieltä aina se oikea totuuskin paljastuu
Jotenkin sitä vaan niin kammoksuu että itsestä tulee "eimeidänlapsiikinä"-tapaus ja tyttö alkaa käyttämään sitä hyväkseen, niin kuin naapurissa.

Jotain huumoriakin tähän kurjuuteen..Tyttö oli tänään ollut muuten koulukuraattorin juttusilla (asiaa kun vieläkin ilmeisesti ruoditaan siellä, mikä sinänsä jees, jos kyse olisikin oikeasti pahoinpitelystä). Mutta meidän neiti jääräpää oli ilmoittanut kuraattorille että meidän kotiasioista ei ulkopuolisille puhuta ja piste. Kuraattori oli sitten maanitellut puhumaan ja kertonut, että minä olen tietoinen ja puhunut myös kotiasioista kuraattorin kanssa...
Uskoisipa se kotitöiden suhteenkin kertahuomautuksesta