Naapuri kuoli asuntoonsa loppu kesästä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Postin perusteella ehti olla kuolleena noin kolmisen viikkoa. Ehkä noin viikon ajan ehdin haistamaan jotain hajua, asun yläpuolella. Kukaan muu naapuri ei kai haistanut tai välittänyt. Jouduin soittelemaan asiasta kolme kertaa ennenkuin naapurin ovi avattiin. Kyllä joitain tuli paikallekin aiemmin, mutta eivät muka haistaneet mitään erikoista. Minusta haju oli kyllä voimakas.

No kuitenkin paljastui siis, että naapuri oli kuollut, niinkuin aavistin. Haju oli sietämätön kun ovi aukaistiin. Lähdin kotoa vähäksi aikaa pois, en voinut olla. Pian oli pakko palata ja se oli kauheaa. Käytävässä haisi vieläkin voimakkaasti, kotonani lievästi. Ruoka ei maistunut ja aloin etsimään uutta asuntoa.

Kävin katsomassa asuntoa kivalla sijainnilla ja juuri valmistunut eli sinne ei kukaan vielä ehtinyt kuolla. Minulle luvattiin jo asunto, olin niin onnellinen. Mutta sitten minulle soitettiinkin etten saakaan asuntoa, itkin.

Ajattelin että jotain pitää tehdä ja aloin soittelemaan, että naapurin asunto on siivottava kunnolla ja laitettava perusteelliseen remonttiin. Onneksi näin kävikin ja nykyään nukunkin jo paremmin. Aiemmin on tuntunut oudolta öisin ja näin jonkun hahmon jota pelästyin, luulin että naapuri, joka ei saanut sielulleen rauhaa.

Onneksi voin jo paremmin, mutta alku oli kamalaa. En olisi uskonut millainen vaikutus naapurin kuolemalla voi olla. Olen kuitenkin pian muuttamassa uuteen asuntoon, vaikka ei asuminen täällä mahdottomalta tunnukaan. Mutta siis muutan uudelle paikkakunnalle, joten muuta vaihtoehtoa ei olekaan.
 
Ajattele.

Me ostettiin asunto missä oli asunut täsmälleen samanniminen pariskunta (sukunimi eri) kuin me. Se pariskunta oli aloittanut siellä asunnossa perhe-elämän, ihan niinkuin mekin suunniteltiin (olin siis raskaana muuttaessamme, ihan niinkuin tämänkin perheen äiti). He saivat kaksi tyttöä siinä asunnossa (niinkuin mekin sitten myöhemmin) miltei samoilla ikäeroilla kun mekin. Puoli vuotta nuoremman tytön syntymän jälkeen perheen isä hirtti itsensä siinä asunnossa eräänä yönä perheensä läsnäollessa. Ja siitä muutaman kuukauden päästä äiti siis myi asuntoa yksin meille.

Kaikista sattumista huolimatta päätimme ostaa asunnon ja muuttaa asunnon karman onnelliseksi perhe-asunnoksi. Näin onneksi kävikin.

Kuolema ei ole peikko jos ei siitä itse sitä tee.
 
Ajattele.

Me ostettiin asunto missä oli asunut täsmälleen samanniminen pariskunta (sukunimi eri) kuin me. Se pariskunta oli aloittanut siellä asunnossa perhe-elämän, ihan niinkuin mekin suunniteltiin (olin siis raskaana muuttaessamme, ihan niinkuin tämänkin perheen äiti). He saivat kaksi tyttöä siinä asunnossa (niinkuin mekin sitten myöhemmin) miltei samoilla ikäeroilla kun mekin. Puoli vuotta nuoremman tytön syntymän jälkeen perheen isä hirtti itsensä siinä asunnossa eräänä yönä perheensä läsnäollessa. Ja siitä muutaman kuukauden päästä äiti siis myi asuntoa yksin meille.

Kaikista sattumista huolimatta päätimme ostaa asunnon ja muuttaa asunnon karman onnelliseksi perhe-asunnoksi. Näin onneksi kävikin.

Kuolema ei ole peikko jos ei siitä itse sitä tee.

Ehkä pahin juttu tässä onkin, että mätäni siellä ja ne hajut. Ei sitä voi oikein itselleen mitään, olen mikä olen. Eli herkkä tälläisille asioille.
 
[QUOTE="alkup.";29199498]Ehkä pahin juttu tässä onkin, että mätäni siellä ja ne hajut. Ei sitä voi oikein itselleen mitään, olen mikä olen. Eli herkkä tälläisille asioille.[/QUOTE]

Joo, no sen ymmärrän että hajut ellottaa. Se kyllä on oksettavaa. Mutta siis noin jo ihan ajattelemalla että kuolemakin on vain luonnollinen osa elämää eikä mitään sen kamalampaa niin voit muuttaa sitä ettet näe niitä hahmoja yms.
 
tajuan tuon ihan hyvin. mulla tuli jo paha olo tuosta tekstistä.

meidän piti ostaa yks talo jonka ainoo vika aluks oli että oli liian lähellä isoa tietä. päätettiin olla välittämättä tästä mutta kun isä kerto että kun taloa rakennettiin niin isäntä sai burn outin ja yritti hirttää itsensä. no tämä kuitenki epäonnistui mutta onneks oli käden (tai köyden, miten vaan) ulottuvilla vesuri...

jäi ostamatta. harmi sinänsä.
 
Mitä ihmeen sieluja siellä nyt kummittelisi. Ajatteles nyt miten kauan ihmisiä on elänyt tällä maapallolla. Joka neliömetrillä on taatusti kuollut useita ihmisiä, joko luonnollisesti tai sitten väkivallan uhrina. Jos niitten kaikkien sielut olisivat jääneet kuolinsijoilleen kummittelemaan, niin eihän mistään löytyisi kummitusvapaita paikkoja :D
 
Juuri tuosta syystä minua kammottaa ajatuskin siitä, että asuisin aina vain kerrostalossa.
En vaan voi olla ajattelematta, että joku naapureista saattaa kupsahtaa ja jäädä mätänemään sinne viikkokausiksi, ennen kun asia huomataan. Esim vaikkapa parin metrin päässä omasta sängystäni, makaisi raato, seinän toisella puolella. Yöksyöksyöks! :x
 
Mä tiedän miltä se raato haisee ja se tosiaan on paha haju että ymmärrän kyllä ettet halua siellä enää asua jos haju on jäänyt leijumaan... mutta toi muu skitsoilu on aika pimeetä, kyllähän nyt suunnilleen joka asuntoon on joku joskus kuollut. Että ei sitä kannata alkaa pelkäämään.
 
Elämä on...en tosin kyllä ajattele näin kerrostalossa sitä miten muut ovat ja entä jos...mistäs sen koskaan tietää kuka jossain rapussa tai kerroksessa kupsii. Tai rivarissa seinänaapuri. Eipä tuo oo haitannu tässä eloa että 8 kerrokseen mahtuu porukkaa ja voi sattua kelle vaan jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä;29199691:
Ei ne nyt niin kauhealle haise. Samalle jos jätät lihakimpaleen tiskipöydälle kuukaudeksi. Jossain vaiheessa haju loppuu sitten.

Ei voi oikein verrata lihakimpaleeseen. Ensinnäkin ruumis on paljon isompi ja sisältää esim. sisäelimiä ja suolta. Haisee kyllä miljoona kertaa voimakkaammin ja pahemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä;29199691:
Ei ne nyt niin kauhealle haise. Samalle jos jätät lihakimpaleen tiskipöydälle kuukaudeksi. Jossain vaiheessa haju loppuu sitten.

Ei oo yhtää sama. Kerran törmäsin puoleksi mädänneseen hylkeenraatoon ja se lemu hais pitkälle ja aivan kammottavalle. Aivan eriasia kun pelkkä liha pöyällä. Ihminen lemuaa vielä pahemmin kun pien hylje.
 
Juuri tuosta syystä minua kammottaa ajatuskin siitä, että asuisin aina vain kerrostalossa.
En vaan voi olla ajattelematta, että joku naapureista saattaa kupsahtaa ja jäädä mätänemään sinne viikkokausiksi, ennen kun asia huomataan. Esim vaikkapa parin metrin päässä omasta sängystäni, makaisi raato, seinän toisella puolella. Yöksyöksyöks! :x

ja kuolla ei sitten voi omakotitaloo tai rivariin?
 

Yhteistyössä