Voi Vilma, totta on että tuollainen asenne ei vie kovin pitkälle, ainakaan hyvän työilmapiirin näkökulmasta. Eivät myymälä- ja osastovastaava ole ihmisinä millään lailla parempia kuin tavalliset myyjät (niin kuin tekstissäsi annat ymmärtää), saavat vain pienen korvauksen palkan ja työnimikkeen muodossa siitä, että ottavat vastuun myymälän toiminnasta. Suurin osa minun tuntemistani myyjistä ei halua itselleen tuota vastuuta, koska korvaus siitä ei ole kovinkaan iso ja vastuu on suuri, ja henkisestikin useimmiten hyvin vaativaa.
Jos ketjulla on käytössä työvaatteet, niin kaikki pitävät niitä. On hyvin paljon ketjuja, joissa ei ole yhtenäistä työvaatetusta esim. vaateketjut tai yksityiset liikkeet, kannattaa hakeutua sellaisiin jos asettaa itselleen sellaisen kriteerin työpaikasta ettei halua pukeutua annettuihin työvaatteisiin.
Myymälävastaavan palkka on keskinäisen sopimuksen mukainen kuukausipalkka, ilta- ja lauantailisiä ei makseta. Tarkoittaa siten myös sitä, että iltoja ja lauantaita ei jatkuvasti tarvitse tehdä, mutta minun työmoraaliini mukaan niitä on kuitenkin hyvä silloin tällöin tehdä (oma esimerkki, oikeudenmukaisuus muuhun henkilöstöön nähden ja se, että tietää mitä omassa myymälässä tapahtuu). Sunnuntaikorvaus kuitenkin kuuluu myymälävastaavankin saada tehdystä työstä.
Osastovastaava saa normaalit ilta- ja lauantailisät. Osastovastaava on pienessä kaupungissa varmaankin enemmän tiskillä kuin isossa, johtuen ihan siitä että isossa myymälässä on enemmän tekemistä. Ja riippuu myös myymälävastaavasta, mitkä tausta/toimistotyöt hän antaa osastovastaavan hoidettavaksi. Mutta yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on kuitenkin "jalkautuminen" myymälään: toiminnan seuraaminen, asiakaspalvelu ja myynti.
Mielestäni asia on niin, että työntekijä tekee niin kuin työnantaja määrää. Eli ketjuliikkeessä pätevät ketjun asettamat toimintatavat koko henkilöstölle myyjistä myymälävastaavaan. Ja omassa yrityksessä se olet sinä, joka saat määrätä kaikesta. Meillä Suomessa on ihan hyvä mahdollisuus itse valita millä alalla haluaa työskennellä, kaikki on vain itsestä kiinni ja omasta (nöyrästäkin) asenteesta.
Nöyrästä siinä mielessä, että etenkään kaupan alalla ei ole minkäänlaista yritystoimintaa ilman myyntiä eli asiakkaita. Edelleen tietyllä tasolla pätee vanha sanonta "asiakas on aina oikeassa", eli hyvää ja laadukasta asiakaspalvelua ei voi liikaa korostaa, koska se tuo myyntiä enemmän kuin huono palvelu. Jos ei nauti asiakaspalvelusta, kannattaa kaikki nimikkeet kaupan alalla unohtaa ja hakeutua jollekin muulle. Kaupan ala on kuitenkin henkisesti haastava siinä mielessä, että osa asiakkaista kohtelee kaupan henkilöstöä alentavasti eli kuin eivät olisi ihmisiä ollenkaan ja esim. jos jotain ei löydy se on myyjän vika, ikään kuin tulee pahimmassa mielessä esiin tuo asiakas on aina oikeassa. Toisaalta taas omien kokemusteni mukaan osa myyjistä suhtautuu asiakkaisiin kuin välttämättömään pahaan ja ovat pahimmillaan jopa töykeitä. Joten myös kaupan ala on kutsumustyö, ei myymälävastaavankaan palkalla rikastumaan pääse. Leipomoon tarvitaan työntekijöitä leipomaan leipää ja kauppaan myyjiä myymään niitä jne. Onneksi siis kutsumuksia on erilaisia. Minusta ei olisi sairaanhoitajaksi tai lääkäriksi, mutta onneksi jostain muusta ihmisestä on, jotta saan apua sitten kun sitä tarvitsen.