myydään :elämättä jäänyt elämä

Tuntuu, että oma elämä jää elämättä.. elän vain arkea kotona ja töissä, samassa työpaikassa jo kauan, ei uusia koulutuksia, ei uusia harrastuksia, ei mitään uutta 10 vuoteen..

Ystävät kouluttautuvat, harrastavat, matkustavat, elävät elämää joka on nautinnollista.. ei vain pelkkää arkea..

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Mieskään ei ymmärrä minun tälläistä kiukuttelua..

 

Minkä ikäinen olet?

 

Miksi et sitten harrasta, kouluttaudu, matkustele jne? Mikä sinua estää?

 

Mikä estää sinua lähtemästä, menemästä ja tekemästä? Ei se tarkoita matkaa maailman ympäri, vaan sitä, että lopetat omassa saamattomuudessa vellomisen ja teet asialle jotain. Vaikka et löytäisi mitään sinun "juttuasi", niin tee jotain, mitä et normaalisti tekisi. Lähde kaupungille yksinäsi, laita itsesi upeaksi/tyylikkääksi, osta iltapäivälehti ja mene nauttimaan ylellinen capuccino pieneen kahvilaan ja nauti!

 

Tuntuu, että oma elämä jää elämättä.. elän vain arkea kotona ja töissä, samassa työpaikassa jo kauan, ei uusia koulutuksia, ei uusia harrastuksia, ei mitään uutta 10 vuoteen..

Ystävät kouluttautuvat, harrastavat, matkustavat, elävät elämää joka on nautinnollista.. ei vain pelkkää arkea..

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Mieskään ei ymmärrä minun tälläistä kiukuttelua..

Pysähdy oikein kunnolla.
Istu alas ja kuuntele mitä sydämesi sinulle sanoo. Voit hämmästyä!

 

Ketkä ystävät?
Montako ystävää?

miten ystävä t rahoittavat elämänsä?
tässä nämä ekat kysymykseni...

 

ehkä se arki onkin arvokasta? Sittenkin. Mietipä vaikka vakavasti sairastunutta ihmistä, hänelle juuri se arki on elämisen arvoista, koska elämä on rajallista. Kuolema kolkuttaa olkapäällä. Opettele nauttimaan elämästä ja arjesta. Tee elämästäsi juuri niin hyvä, kuin haluat. Älä ruikuta, vaan toimi!

 

Sä luot itse omaa elämääs. Mahdollisuus on vaikka mihin, jos viitsii nähdä sen eteen vaivaa. Mieti eka, mitä just sinä haluat elämältä. Tietysti täytyy ottaa huomioon tietyt rajat joita elämässä on (lapset, raha jne).

 

Mieti eka, mitä just sinä haluat elämältä.

Tämä on hyvä ohje, ja ah, niin vaikea ollut aina ainakin minulle...*miettii miettii aina vaan*

 

Olen 26 vuotias nainen ja yhden lapsen äiti. Olen ollut parisuhteessa kymmenen vuotta, työskennellyt samassa työpaikassa jo siitä saakka kun olen ylä-asteelta päässyt tosin kouluttauduin siinä samalla, mies ja lapsi ovat aivan ihanat ja arki on myös ihanaa, mutta haluaisin elää aikuista elämää.. kouluttaa itseäni, tehdä pikaisia päätöksiä ja toimia tunteen varassa eikä aina ajatella onko tämä viimesen päälle välttämätöntä ja järkevää. Mutta mieheni kyselee kun valitan, että miksi haluat tehdä niinkuin ystäväsi, oletko sama asia kuin ystäväsi jne..

Ääähh...

 

Ja ehkä ne ystäväsi kadehtivat salaa sinua. Ei kannata verrata elämäänsä muihin..

 

yöks, ei ihme sitten, jos tympii.
miksi jumittaa samassa työpaikassa. onko se maailman ainoa työpaikka.

se piristää ihmeesti, kun vaihtaa nyt sitä työpaikkaa edes. Ei ajatus lähde kulkemaan edes, enne n kuin saat jumin pois tekemällä yhden muutoksen.

 

On se vaan jotenkin jännää tämä elämä..vaikka kaikki on hyvin päällisin puolin, mutta sisältä olen niin hajalla.. Haluaisin paljon asioita vaan en saa syystä tai toisesta..

 

Heh-heh. 26-vuotias ja elämä vielä elämättä... Se on niin kaikilla tuon ikäisillä.

 

Juu, toki on elämää (toivottavasti) vielä edessä, mutta nyt tässä vaiheessa muilla ikätovereilla on elämä aivan erilaista.. he ovat saavuttaneet elämässään muutakin kuin lapsen ja avoliiton.

 

kuullostaa jotenkin siltä, että mies jarruttelee haaveitasi..?

 

No, jos kerta työpaikkakin on, niin mikäs siinä. Varaa matka ja adios! Mukula hoitoon ja mene harrastamaan. Kukaan muu ei nosta kissan häntää, kuin kissa itse. Lopeta vinkuminen ja tee asialle jotain.

 

Juu, toki on elämää (toivottavasti) vielä edessä, mutta nyt tässä vaiheessa muilla ikätovereilla on elämä aivan erilaista.. he ovat saavuttaneet elämässään muutakin kuin lapsen ja avoliiton.

Niitä ei voi pitää pienenä saavutuksena. Ehdit vielä vaikka mitä. Pidä mielessä, että tärkeintä on rakkaus.

 

Juu, toki on elämää (toivottavasti) vielä edessä, mutta nyt tässä vaiheessa muilla ikätovereilla on elämä aivan erilaista.. he ovat saavuttaneet elämässään muutakin kuin lapsen ja avoliiton.

Nämä ovat saavutuksia, joita monet elämältä odottavat, eivätkä aina saa... Joskus pitäisi oppia iloitsemaan siitä mitä on, eikä aina kaivata jotain muuta. Elämä tuo tullessaan, kun malttaa odottaa.