Myoomat ja kohdunpoisto

[Tuuli 42]

Sain muutama viikko sitten yllätysdiagnoosin: kohtuni on kuin perunasäkki, täynnä myoomia. Kooltaan se vastaa raskausviikkoja 9-10. Gyneni oli sitä mieltä, että seuraavan kontrollin voi tehdä vasta vuoden päästä (muutimme sen myöhemmin omasta halustani puoleen vuoteen), myoomat kun eivät olleet erityisesti vaivanneet (menkat on runsaahkot, mutta kestävät vain 4-5 päivää, virtsaamistarve on tihentynyt, mutta luulin sen johtuvan runsaasta kahvinlitkimisestä) ja tarkoituksenani oli syödä Diane Nova -kuuri aikuisiän androgeeniperäiseen akneen ja hiustenlähtöön.

Tarkoitukseksi kuitenkin jäi, kun kahden viikon syömisen jälkeen päätäni särki alinomaa, mieliala laski, alavatsa alkoi kipuilla ja paine virtsarakolla alkoi olla vähän liian usein läsnä. Lopetin liuskan kesken, otin hiivalääkkeen (osa oireista oli hiivansorttisia) ja nyt alkoi kuukautiset. Katson nyt, loppuvatko kipuilut ja paineet hiivalääkkeen ja kuukautisten loppumisen myötä vai soitanko maanantaina gynelle ja varaan ajan.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että vaikka oireet loppuisivatkin, niin onko tuossa pitkässä seurannassa mitään järkeä? Diane Novan ideana oli, että ne olisivat voineet ehkäistä myoomien kasvua (juu tiedän, tästä ollaan kahta mieltä), mutta nythän minulla ei ole mitään syytä pitkittää kohdunpoistoa. Paitsi, että sitä pelkään ja jännitän. Kohtu on kuitenkin suht kookas. Gyneni mukaan se voidaan kuitenkin poistaa vaginaalisesti, vaikka vielä kasvaisikin. Onko monimyoomainen kohtu sitten helpompi tarvittaessa pilkkoa, en tiedä - siis jos vertaa kohtuun, jossa on yksi tai kaksi isoa myoomaa.

Miten teillä muilla lähti/on lähtenyt leikkauksen suunnittelu, aikataulutukset ym. käyntiin.
Luulin käsitelleeni kohdunpoiston jo itseni kanssa, mutta kun nuo virtsaamisvaivat ja kipuilu alkoivat, tajusin, että olinkin vain siirtänyt käsittelyn tuonnemmaksi, hamaan tulevaisuuteen, Diane Novien jälkeiseen aikaan. Nyt kun se taas lävähti silmille, tuntuu kamalalta.
Lapsia meillä ei ole ollut suunnitelmissa enää moneen vuoteen (yhden teimme alle kaksikymppisinä), että siinä mielessä ei harmita, mutta olen nyt varmaan lukenut liikaa netin kauhutarinoita. Hystersisters.comista varsinkin tuli aika alakuloiset fiilikset.

 

[Kohtalotoveri]

Tietenkin voi olla, että sinulla on tuuria ja myoomat pienevät itsestään. Mutta jos ne edelleen kasvavat, vuosi on pitkä aika. Sanoisin, että jos on leikkaus joka tapauksessa edessä, niin mahdollisimman pian homma vireille. Uudellamaalla menee helposti 6-11 kk siitä, kun leikkauslähete on tehty ja myoomathan tosiaan -jos ovat kasvavaa sorttia- kasvavat lisää. Useimmat naiset ovat jälkeenpäin tyytyväisiä siihen, että leikkaus tehtiin ja oireet loppuivat.

 

[yli4kymppinen]

Kohdunpoistoleikkaus - Naistentaudit - Suomi24

tuossa on linkki aika kattavaan keskusteluun aiheesta, siinä tulee käsiteltyä monta kokemusta monelta kantilta. Elleissä on vanha keskustelu myös aiheesta. Älä panikoi noita kauhutarinoita.

Leikkaus on aina tietenkin leikkaus, kaikkine komplikaatioriskeineen, mutta mitä aiemmassa vaiheessa myoomat leikataan, sen varmemmin leikkaus voidaan tehdä alakautta tai tähystyksenä, joista paraneminen tietenkin nopeampaa.

Itselle tosiaan tehty tähystyksellä 1,5 vuotta sitten ja minun myoomani kasvoi muutaman kuukauden aikana senttejä! Yritettiin hormonaalisella hoidolla myös ensin, mutta pillereistä seurasi vain hirveä vuotokierre ja systeemin lopullinen sekoaminen.

Leikkaus itsessään meni hyvin ja perustoipuminen tapahtui ok. Oikein lopullinen toipuminen ja vatsanalueen hermopäiden nipistelyt ja kiristelyt loppuivat vuoden sisällä. Yllättävintä kuitenkin oli leikkauksen jälkeinen totaalinen kunnon romahtaminen hetkeksi. Järkytti, koska minua ei ole koskaan leikattu ennen.

Omat kuukautiseni ja kivut ja virtsaamisen tarve vaikuttivat jo niin paljon arkeeni, että en paljon miettinyt leikkauspäätöstä. Nyt on aivan loistavaa elää ilman rättirumbaa ja mieli on tasainen, kun pms:t hävisivät, rakko on taas normaalin kokoinen ja voi keskittyä muuhunkin, kuin alapään asioihin ;oD
Tsekkaa tuo ym. linkki, siellä on naisilta paljon omia kokemuksia ja pohdintaa.

 

[Lapset tehty]

Elämäni parantui ihan mahdottomasti kohdunpoiston jälkeen. Ei enää rankkoja vuotoja ja kipuja. Elämä rättivapaana ihanaa ja helppoa, yleiskunto ja hemoglobiini nousivat nopeasti.

Jokainen meistä voi vaikuttaa mistä tahansa leikkauksesta toipumiseen ennakoivasti. Se tarkoittaa sitä, jotta alkaa erityisesti huolehtimaan itsestään; terveellinen ravinto, ulkoilu ja liikunta, lepoa riittävästi. Hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ihminen toipuu aina nopeimmin. Kolmen kohtalaisen ison operaation läpikäyneenä voin sen todistaa.

Alakautta tehdystä myoomaleikkauksesta toipuminen kävi nopeasti. Ei pidä jäädä sängynpohjalle, vaan hissun kissun liikkeelle heti, kun nuppi pysyy pystyssä eli viimeistään seuraavana päivänä. Omalla kohdallani homma sujui tosi pian, kotiin tulin 2 pv leikkauksesta, ulkoilin kolmantena ja läksin kuudentena junalla ja autolla mökille sairaslomani 2 viimeiseksi viikoksi. Marjaämpärin kokoa vähän pienensin enkä loikkinut ojien yli, mutta muutoin kuljeksin metsässä muutaman kerran päivässä. Ihana sairasloma! Pitkään istuminen oli ainut, joka teki tenää.