Myooma?

[mm]

Ultraäänitutkimuksessa huomattiin kohdussani myooma, 4,5x3 cm. Nyt rv 21. Myooma on tuossa navan paikkeilla, täysin vaarattomassa paikassa kuulemma, mutta täytyy seurata ettei se kasva raskauden aikana. Np-ultrassa rv 12 lääkäri vain kysäisi onko kukaan koskaan maininnut minulle kystasta tai kasvaimesta, mutta ei puhunut asiasta enempää, kun kerroin ettei kukaan ole sellaisesta aiemmin maininnut. Edellisessä raskaudessa asiasta ei kukaan sanonut mitään, tosin ultrakuvissa on mielestäni samannäköinen "uloke" kuin näissä nykyisissäkin.

Ilmeisesti on siis täysin vaaraton raskaudelle? Jos myooma kasvaa niin miten sitä hoidetaan? Lääkäri vain mainitsi, että silloin asia pitää hoitaa, mutta en siinä tilanteessa tullut kysyneeksi, että miten. Myooma ei tunnu ulospäin kädellä painamalla, mikä kuulemma tarkoittaa myös sitä, että on vaaraton. Onko kellään vastaavia kokemuksia?

 

[Myoomasta toipunut]

Hei,

kyselin joskus vuosi sitten tällä palstalla myoomasta, mutta kukaan ei silloin vastannut. Tilanteeni oli erilainen sikäli, etten ollut raskaana kun myooma löydettiin. Myoomani oli myös todella paljon suurempi kuin sinun, kohdun takaseinässä ja teki kohdun samankokoiseksi kuin n. 3kk raskaana olevalla. En tosin ollut itse sitä huomannut, luulin vain lihoneeni(!) Myoomani ei aiheuttanut kipuja.

Myoomat ovat kuulemma erittäin tavallisia hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, mutta useimmiten hyvin pieniä eikä niitä siksi edes aina huomata. Myoomia ei välttämättä kai edes poisteta elleivät ne aiheuta kipua (voivat esim. kiertyä oman ’vartensa’ ympäri mikä kai on aika tuskallista) tai jatka kasvuaan. Niitä voi olla myös useampia.

Mun myooma oli nopeakasvuinen ja olisi sekä nopeakasvuisuutensa ja suuren kokonsa takia tehnyt raskautumisesta vaikeaa, ehkä mahdotonta. Siksi se oli leikattava. Kokonsa vuoksi operaatio oli iso, ei mikään tähystysleikkaus.

Leikkauksesta on nyt reilu puoli vuotta ja voin hyvin. Jospa vain olisin tiennyt kaiken sen minkä tiedän nyt Esimerkiksi lääkäreiden antamassa infossa olisi ollut toivomisen varaa: koin välillä olevani todella yksin ja epävarma. Mutta nyt siis kaikki taas hyvin. Raskaana en tosin muuten nyt ole, joskin se on jo välillä ajatuksissa.

 

[sämpy]

Moi,

Minultakin on leikattu myooma, mutta silloin minäkään en ollut raskaana. Myooma taisi olla vähän suurempi kuin sinun 4x5 cm muistaakseni ja minulla se rupesi oireilemaan vatsan turpoamisella ja kuukautisten poisjäännillä. Luulin olevani raskaana vaikka raskaustesti näytti negaa. No lääkäri oli sitä mieltä, että kun kerran oireilua on jo nyt, niin se kannattaa poistaa ja sanoi, että raskaana ne saattavat kasvaa jopa kolminkertaiseksi. Minä ymmärsin, että kasvaessaan ne saattavat haitata raskautta (riippuu tietysti sijainnista) tai estää raskaaksi tulon. Myös minulta poistettiin myooma avoleikkauksessa ja samalla poistettiin endometrioosia, joka todettiin vasta leikkauksessa. Vanhemmille naisille suositellaan myoomien hoitoon kohdunpoistoa.

En tiedä onko mahdollista, mutta voithan kysyä, että voitaisiinko sinulle tehdä keisarinleikkaus ja poistaa myooma samalla. Mä sain leikkauksen jälkeen kahdenlaista antibioottia ja kipulääkitystä suoraan suoneen, joten ne varmaan estää imetyksen. Sairaalasta päästyäni (3pvä) pärjäsin pelkillä kipulääkkeillä.

 

[Mamma -64]

Minulla todettiin n 5cm läpimitaltaan oleva myooma kohdussa heti alkuraskaudesta. Raskausviikolla 26 tehtiin synnytystapa-arvio. Siinä todettiin ettei myooma haittaa synnytystä vaan tiedossa on normaali alatiesynnytys. Muutenkin koko raskausajan myoomaa seurattiin ultrassa silloin tällöin.

Alussa lääkäri kertoi, että myoomat saattavat joko pienentyä tai joskus kasvaa raskausaikana. Välillä saattavat tulla tosi kipeiksi ja silloin tarvitaan kuulemma lääkitystä.

Pari viikkoa sitten synnytin ihanan tyttösen eikä synnytyksessä eikä sen jälkeenkään kukaan maininnut myoomasta mitään.
Näin siis minulla...

 

[Myoomasta toipunut]

Pakko muuten vielä jakaa sairaalassa naapurisängyssä makoilleen herttaisen mummelin tarina. Häneltä oli nuorempana leikattu myooma, oli leikattu endometrioosia, yksi keisarinleikkauskin oli takana, sitten oli poistettu munasarjat, nyt oli vuorossa sitten kohdunlaskeuman leikkaushoito. Mummeli lohdutti, että "tämmöistä tää on naisen elämä, gynekologisia vaivoja loppuun asti. Mutta hyvä meidän on, eihän miehet tällaista kestäisi ollenkaan."

 

[nupukka]

Hei!
Minulla myooma on ilmestynyt kohdunsuulle nyt raskauden aikana. Kuulema vain limakalvon lörpäke Voipi irrota synnytyksessä tai sit poistetaan jälkitarkastuksessa. Koosta en tiedä, mutta ei vakavaa...

 

[Myooma]

Mulla todettiin nuppineulanpään kokoisia myoomia 1½v sitten laparoskopiassa. Nyt olen raskaana (8+0) ja maanantaina todettiin että ne on hieman kasvaneet, koko n.2cm. Saa nähdä kasvavatko vielä. Äidiltäni leikattiin kohtu pois alle 5-kymppisenä, hänellä oli kymmenkunta kananmunankokoista myoomaa. Mummoltani (isänäitini), joka oli aikamoisen ylipainoinen, leikattiin kuulemma 70-luvun lopulla 5-kiloinen myooma! Huh, taidan olla riskialtista sukua...

 

[Myoomasta toipunut]

Myoomien syntyä tai syytä ei tunneta, mutta tosiaan, jostain olen lukenut, että jotkut ovat siihen taipuvaisempia kuin toiset. Voi kai siis olla osittain perinnöllistäkin.

Minulle yksi lukuisista lääkäreistä (melkoinen rumba oli myooman löytymisen ja tämän hetken välillä ja väliin mahtui liuta eri lääkäreitäkin) sanoi, että minulle 'niitä tulee herkästi' ja varmaan siis vastakin. Mistä hän sen sitten tiesi, ellei myoomien syntyä tunneta, jäi kyllä vähän arvoitukseksi.

 

[mitä tehdä?]

Hei "myoomasta toipunut",

minulla todettiin juurin muutama myooma; toinen iso (7*7cm, kohdunsisäinen) ja toinen pienempi (n. 2*3cm, ulkoinen). Sanoin lääkärille, etteivät ne ole vaivanneet, mutta nyt luettuani asiasta ja kerättyäni enemmän tietoa myoomista, huomaan, että oireita on ollut vaikka kuinka (mm. hiukan epäsäännölliset kuukautiset, välivuotoja, alavatsa- sekä -selkäkipuja). Sanottiinko sinulle heti, että leikkaus on tarpeen? Vai vaaditko itse, että jotain on tehtävä? Kuinka nopeasti pääset/pääsit operoitavaksi? Itse olen menossa kahden kuukauden kuluttua kontrolliin ja ajattelin kysäistä, mikä seuraava askel on. Olemme nimittäin kovasti toivoneet lasta ja nyt pelottaa, vaikuttaako tämä kaikki radikaalisti raskauteen.
Olisi kiva tietää, miten asiasi on edennyt.

 

[Myoomasta toipunut]

Hei,

tässä tarina lyhykäisesti: minulla ei ollut mitään oireita (paitsi jälkikäteen tajusin, että jatkuva pissillä ramppaaminen ja turvonnut alavatsa oli just näitä oireita) kun menin normaaliin gynen vuositarkistukseen. Lääkäri epäili heti jotakin olevan, kun kohtu oli niin iso. Ultrattiin ja löydettiin myooma. Lääkäri sanoi välittömästi, että se on leikattava enemmin tai myöhemmin. Sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan, jonne kutsu tuli parin kuukauden päästä tutkimuksiin. Jostakin syystä päätyivät silloin vielä odottelemaan. Puolen vuoden sisällä tuli kuitenkin uusi kutsu tutkimuksiin ja tämän jälkeen päättivät kuitenkin leikata. Leikkausajan sain muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Eli lähes vuosi kului myooman löytymisestä leikkaukseen.

Kaikki lääkärit olivat sitä mieltä, että iso, kohdun seinämään kiinnittynyt myooma luultavasti estäisi raskaaksi tulemisen kokonaan eikä mahdollisen raskauden aikana kohtu pääsisi kasvamaan normaalisti. Toisaalta lääkärit olivat myös sitä mieltä, että koska niin suurta myooma ei voi poistaa ilman avoleikkausta, jossa jouduttaisiin myös avaamaan kohdun seinämää, kaikki tulevat synnytykset olisivat keisarinleikkauksia. Uutinen oli melkoinen shokki.

Leikkaus meni kuitenkin ennustetta paremmin. Kirurgi onnistui kuorimaan myooman kohdun seinämästä vahingoittamatta kohtua, eli nyt olen taas ’normaali’, mitä nyt komea arpi alavatsassa. (Uimahallissa mummot kyselee mun keisarinleikkauksesta, siltähän se arpi lähinnä näyttää…)

En siis joutunut vaatimaan leikkausta, mutta vaadin kuitenkin päästä yliopistollisen sairaalan erikoismaksuluokkapotilaaksi. Tämä tarkoitti mm. sitä, että sain valita itse kirurgini, jonka valitsin oman gynen suosituksesta. Ja olikin hyvä kirurgi, sillä vielä ennen leikkausta oli siis ennusteena se, että kohtua on pakkoa avata. Leikkaus kestikin sitten tosi pitkään ja menetin todella paljon verta, mutta lopputulos oli sen arvoinen.

Jos joudut leikkauspöydälle ja haluat vinkkejä ja kokemuksia varsinaisesta sairaala-ajasta ja toipumisesta, jaan kokemuksia mielellään. Olisin itse todella kaivannut enemmän tietoa ja apua. Ja vaikka kirurgi oli hyvä ja lääkärit ystävällisiä, niin tietoa sai kiskoa pihdeillä ja sittenkin jäi koko ajan kysymyksiä joihin kukaan ei vastannut, mikä tietysti kävi hermoille kun muutenkin oli jännitettävää.

Nyt tiedän, ettei lääkräit kerro mitään vapaaehtoisesti, joten sinuna miettisin etukäteen todella tarkkaan mitä kysyt. Tai ehkä sulla on puheliaampi lääkäri. Mua tutki yhteensä 4 lääkäriä ja kirurgi ja kukaan ei kertonut mulel mitään ellen itse koko ajan kysellyt. Enkä alun shokissa edes osannut kysyä riittävästi.

 

[mitä tehdä?]

Moi taas,

mahtavaa, että olet toipunut ja kaikki on hyvin.

Itse olen tosiaan tästä alkupaniikista toivuttuani tajunnut, etteivät lääkärit ja hoitajat oikeastaan sanoneet juuta eikä jaata - tolkuttivat vain, että yritä elää myoomiesi kanssa ja katsellaan sitten parin kuukauden päästä, mikä tilanne on ie. ovatko kasvaneet vai pysyneet samassa jamassa. Siinä tilanteessa en itse tajunnut kysellä hoitomuodoista tai oikeastaan mistään mitään, kunhan vain kelailin, että kas perkele, tällaista sitten tällä kertaa.

Nyt joulukuussa, kun menen uudestaan kätilöopistolle, aion todellakin kysellä asioista - jotenkin itsellä on sellainen olo, että haluaisi koko asian nopeasti ohi ja palata "normaaliin" elämään. Avomieskin on sitä mieltä, että mennään sitten vaikka yksityiselle puolelle, jos kunnalliselta ei löydy leikkausaikoja. Tosiasia on kuitenkin se, kuten sullakin, että lääkärit sanoivat toisen myooman olevan niin ison, että raskaus tässä tilassa olisi hyvin epätodennäköistä...

On kuitenkin helpottavaa kuulla, että sun asiat eteni suhteellisen jouhevasti ja jonot ei ollu mitään paria vuotta. On myös helpottavaa kuulla, että voit jakaa vinkkejä ja kokemuksia, koska sehän tässä on ollut kaikkein ahdistavinta, kun ei oikein tiedä mitään koko asiasta (toimenpiteestä, hoidoista, vaikutuksista yms).

Voisin vaikka meilailla/kirjoitella tänne joulun jälkeen, mikä diagnoosi oli/on.

On jotenkin tosi helpottunut olo siitä, että muutkin on käyny tän läpi ja selvinneet siitä.
Voimia. Ja iloa.

 

[Myoomasta toipunut]

Pistä kyssäriä tulemaan sitten kun olet kuullut uutta. Myoomiin on muuten olemassa myös lääkitystä, joka saattaa niitä pienentää, mutta mun tapauksessa ainakin todettiin, että rajun lääkityksen sivuvaikutukset ei ole sen arvoisia kun leikkaukseen joudutaan kuitenkin. Mutta tämänkin tiedon sain vasta kuin oikein pusersin, että eikö TOSIAAN ole mitään muuta keinoa. Kyllä mä siis edelleen luotan suomalaiseen terveydenhuoltoon sikäli, että lääkärit ON asiantuntijoita, mutta siihen mä en luota enää, että ne osaisivat kertoa potilaalle oma-aloitteisesti yhtään mitään - eikä potilaan mielipiteillä ole mitään merkitystä. Tietenkin jos ei ole muita hoitovaihtoehtoja, niin eihän sitä potilas paljon voikaan valita, mutta sitten olisi kiva kuulla perustelut sille, että miksei ole. Epävarmuudessa eläminen se vasta oli kiduttavaa.

No valitusta, valitusta. Kaikki kuitenkin siis hyvin nyt - ja varmasti tulee kaikki olemaan niin myös sun kohdalla. Tsemppiä!

 

[Mitä tehdä?]

Ollan yhteyksissä. Ja kiitos.

 

[Helinä]

Hei
Sain tänään kuulla, että kohtuni on suurentunut suunnattomasti, ja ultraäänessä löytyi kohdussa oleva myoma. Tosin lääkäri ei saanut selkoa siitä, ei kunnon ääriviivoja, että onko se koko kohdun kattava myoma. Sanoi vain että leikkaus on joka tapauksessa edessä. Kohdunpoisto mahd. mutta selvinnee sitten leikkauksessa onko se sitten pakollinen, että onko mitään tehtävissä. Onko muilla kokemuksia näin radikaalista asiasta? Minulla ei ole vielä lapsia, ja kovasti niitä olen toivonut. Elämä romahti hetkessä.

 

[Kleopatra006]

Hei
Sain tänään kuulla, että kohtuni on suurentunut suunnattomasti, ja ultraäänessä löytyi kohdussa oleva myoma. Tosin lääkäri ei saanut selkoa siitä, ei kunnon ääriviivoja, että onko se koko kohdun kattava myoma. Sanoi vain että leikkaus on joka tapauksessa edessä. Kohdunpoisto mahd. mutta selvinnee sitten leikkauksessa onko se sitten pakollinen, että onko mitään tehtävissä. Onko muilla kokemuksia näin radikaalista asiasta? Minulla ei ole vielä lapsia, ja kovasti niitä olen toivonut. Elämä romahti hetkessä.

Hei, älä turhaan vielä huolestu. Lääkäri kyllä katsoo tilanteesi tarkkaan eikä kohtua poista, jos ei ole aivan pakko. Minullakin on myoomia pari kappaletta kohdussa, mutta siitä huolimatta olen onnellisesti raskaana melkein puolessa välissä ja ikää on jo 43 vuotta. Tilanteemme ovat erilaiset, mutta yritän parhaani mukaan lohduttaa sinua. Yritä ajatella, että paranemisesi alkaa siitä leikkauksesta ja että on hienoa, että sinusta pidetään huolta. Voimahalit!