myooma ja

Ap:lle

Hetkinen, ymmärsinkö jotain väärin?
Pääsitkö kotiin, vaikka sinulla on letkuja siellä täällä?

 

Ap:lle

Hetkinen, ymmärsinkö oikein?

Pääsitkö kotiin, vaikka sinulla on vielä letkuja siellä täällä??

 

"kokenut"
tyrkyttihän ne sitä kyselyä, mutta ei oikein natsannut meikäläiseen.

on ollut traumaperäistä jutskaa tässä koko tän vuoden ja niitten kysymykset olis saanut multa ihan tästä syystä vääristyneitä vastauksia. ja sitä paitsi en oikeesti tiennyt koko asiasta yhtikäs mitään vielä kuin n. 9pv ennen leikkausta. eli asiaa ei ollut ehtinyt pohtimaan ennen operaatiota. ja vaikee nähdä vielä tässä tilanteessa asiassa mitään hyvää (paitsi että on todellakin hengissä) kun ei mitään oireita aiemmin ollut. eli kaikki nää seikat oisi vääristänyt mielestäni kysymyksiin vastaamisia. muistaakseni niissä lapuissa ei ollut mitään ns. ongelmakysymyksiä. kyseltiin vain tuntoja ko. asiaan ja vaikutuksia elämään.

siellä oli menossa muitakin tutkimuksia, ottivat koepaloja johonkin tutkimukseen/tutkimuksiin. sanoin, että siitä vaan, jos ei tapa.

pitää nyt vielä yks lisä kertoa tähän. täällä ei näytä kukaan kärsineen asiasta. sain nimittäin ekasta nukutuksesta ns. anestesia-krapulan. 2 päivää yrjösin tauotta, välillä riitti kun käänsi kylkeä niin laatta lensi. kaikki mahdollinen tiputettiin antibiooteista lähtien sitten suoraan suoneen, kun ei mikään pysynyt sisällä eikä mikään auttanut. ja piti vaan yrittää aina jotain juoda. siis ei kyllä ole elämässä niin kaameeta kapulaa ollut kuin tästä tuli...

arvaa että oli mukavaa kuulla sitten tästä toisesta isosta operaatiosta ja nukutuksen pituudesta. aloin ulvomaan vaan, että mä en kestä enää hengissä toista sellasta olemista. ei paljon lohduttanut, kun sanoivat että on olemassa estolääkityksiä tällaiseen pahaanoloon. no onneksi ne estolääkkeet sitten tehosivat eikä tullut enää toista kertaa oloja.

tässä ei nyt oikeen ole osannut elääkään, on vaan laskenut päiviä huomiseen ja että pääsee (toivon mukaan) irti näistä letkuista. ja poishan ei päästetä ennenkuin osaa pissata.

 

Ap:lle

Hetkinen, ymmärsinkö jotain väärin?
Pääsitkö kotiin, vaikka sinulla on letkuja siellä täällä?

joo, päästivät kotiin jussin alla, kun ei ollut muuta syytä sisällä pitää. ja katsoivat että pärjään niitten kanssa. pitää vaan seurata molempia letkuja, että jos tulee verta tms. niin heti soitto osastolle ja neuvottelua mitä tehdään.

eli kaks tollasta kassi-alman pussia kulkee mekessä koko ajan. niitä sitten pitää vaan tyhjennellä. toinen letku alakautta, munuiasletku kulkee reiästä mahassa jonnekkin sisätiloihin.... revi siitä.

 

Kuinka suuria ne teidän myoomat ovat olleet? Minulla todettiin vuosi sitten 3 sentin kokoinen myooma.

 

Satuinpa näille sivuille!

Ens viikolla olisi leikkaus - myooma 9 cm, kohdun poisto avoleikkauksella. Ap:n kokemukset eivät ole mukavaa luettavaa näin leikauksen alla. Tekisi mieli jänistää.

Miten on ap, oletko päässyt jo letkuista irti? Tosi huono tuuri sinulla, mutta hengissä kuitenkin

 

"kääk"
koitti eilen onnen päivä... saivat kiskottua jopa mahaletkun irti (oli jotenkin jumittunut ja tuntui että tulee joku halvatun iso pallo ulos, mutta todistettavasti oli ohut letku vaan).

mulla oli isommat kuin tuo 9cm, vaan niin oli hyvin piilossa ettei mitään ulospäin näkynyt. vielä tälläkin hetkellä on isompi maha kuin sisään mennessä. sanoivat että ottaa aikansa ennenkuin palaa ennalleen. onneksi mahtuu jo sentään farkut kiinni

eikä nää mun kokemukset jokaiselle satu. piti vaan vaikeimman kautta käydä läpi tämäkin.

kaikki muut ketkä oli siellä sairaalassa niitten päivien aikana kun minäkin, selvisivät 2-4pv:llä ilman komplikaatioita. joten älä turhaan jänistä. minä nyt vaan satuin olemaan se epäonninen tilastomerkintä. ja kuten tuolla alussa sanoin, että kun hengissä selviän niin kyllä itse selvitän loput. aika hankalaa on elämä vielä, mutta tokasta leikkauksesta on vasta vähän yli toista viikkoa, että siihen nähden ihan kohtuullista.

hirvittää vaan tuo lääkkeiden määrä, mitä joutuu ottamaan.

 

Mua ihmetyttää tuo, että avoleikkauksella tehdään kohdunpoistoja näinkin yleisesti, kuin olen täällä lukenut. Minulta poistettiin alakautta ja toipuminen oli tosi nopeaa ja kivutonta. Leikkaava lääkärini sanoi, että aina pyritään tekemään alakautta. Mikähän on sitten sille esteenä? Itseltäni poistettiin neljä isoa myomaa ja kohtu ja munasarjat. Kysyinkin lääkäriltäni, että onnistuuko noinkin isot alakautta leikkaamaan ja hän vastasi, että kyllä heillä on välineet. Voiko sillä olla merkitystä, että olin yksityispotilaana ja sain valita tietenkin " parhaan " lääkärin? Toivon vaan, että muillakin kohdunpoisto olisi yhtä " helppo" juttu, kuin itselläni oli. Sinulle KÄÄK, onnea leikkaukseen.

 

Hipsulle

Syy alakautta tehtävään leikkaukseen on se, etten ole synnyttänyt.

 

Kohdunpoisto tapa riippuu myös kirurgin taidoista, heilläkin on mielipide-eroja.
Tässä viimeisimpiä uutisia

Verkkolehti, Mehiläinen:
Kohdunpoisto - yleisin gynekologinen leikkaus

Tavallisimmat hyvänlaatuiset syyt kohdunpoistoon ovat oireita aiheuttavat tai suuret lihaskasvaimet eli myoomat, runsaat ja kivuliaat kuukautisvuodot sekä kohdun laskeuma.

Nykyään kohdunpoisto tehdään joko emättimen kautta (vaginaalinen hysterektomia) tai tähystysleikkauksena eli laparoskopia-avusteisesti (laparoskooppinen hysterektomia). Tällöinkin kohtu poistetaan emättimen kautta. Molemmilla tekniikoilla on omat etunsa, mutta yhteistä niille on nopea leikkauksesta toipuminen.

Perinteiset vatsanpeitteiden kautta tapahtuvat avoleikkaukset (abdominaalinen hysterektomia) ovat lähes kokonaan jääneet pois. Vain erittäin suuri kohtu ja isot munasarjakasvaimet poistetaan avaamalla vatsanpeitteet.

Vaginaalisen kohdunpoiston etuna on mm. se, että toimenpide voidaan tehdä selkäpuudutuksessa. Jos kyseessä on kohdunlaskeuma, poistetaan kohtu aina emättimen kautta. Kohdun laskeumaan usein liittyvät rakon laskeuma eli kystoseele tai peräsuolen pullistuma eli rektoseele voidaan korjata samalla kertaa.

 

Hipsu! Asia on kuten kirjoitit. Olen itse kirjoittanut puhtaaksi lääkäreiden saneluita ym. epikriisejä, vaikka olen menossa pienempään leikkaukseen, niin menen itsekin yksityispotilaana, pystyy valitsemaan kirurgin.

 

No minulla oli ainakin ihan todellinen syy tuohon isoon leikkaustapaan (maha auki napaan saakka) ja se syy oli vahva epäilys tuumorin pahanlaatuisuudesta ja kohtusyövastä.
Onneksi sitten patologin lausunto vapautti siitä pelosta.

Sitä en tiedä, miten hyvin voivat "putsata" sisuskaluja alapään kautta koukkaamalla. Ainakin minun tapauksessani tämä iso radikaalileikkaus teki selvää jälkeä, ja siitä olen kiitollinen.
Ja vointi paranee päivä päivältä. Arpi jää, mutta sekin kai kertonee enemmän eletystä elämästä.

 

Nykyisin pystytään "putsaamaan sisuskaluja" erittäin hyvin tähystystekniikalla, tähystysavusteisesti, säästää potilasta ja nopeuttaa toipumista.

 

Itselläni kohtu on lääkärin mukaan aika iso 9 cm myoomineen. Sitä en tiedä vaikuttaako myös myooman koko siihen, että tehdään avoleikkaus vai tehdäänko avol.automaattisesti aina synnyttämöttömille naisille myoomien koosta riippumatta. Lääkärin mukaan tilanteessani avoleikkaus on parempi vaihtoheto, syytä en tullut kysyneeksi, kun häkellyin niin leikkauspäätöksestä.olisiko alakautta tehtäessä liian "ahtaat paikat"..?

Luotan leikkauspäätöksen tehneeseen lääkäriin; olen ollut yksityispotilaana. Nyt vain on käynyt niin, että ko. lääkäri ei pääse erinäisistä syistä leikkaamaan. Se yhdistettynä ap:n kokemuksiin herätteli ajatuksiani jänistämisestä....
Työasiat ym. jutskat on järjestetty jo niin, että leikkauksen siirtämisessäkin olisi omat ongelmasa.

 

"kääk"
mulla oli alunperin määrätty leikkauspäiväksi 4.7. vaikka tää kärsimystä onkin, olen iloinen siitä, että tohon mennessä pahin toivon mukaan on jo OHI. ainakin näin jälkikäteen tietäen, mitä olisi edessä.

jossitella ei voi, mitä olisi tapahtunut jos tuona myöhempänä ajankohtana olisi leikelty. yritän kai tsempata sua siihen, että kyllä se edestä löytyy joka tapauksessa eikä kannata siirrellä tällaista eteenpäin. hyvin kaikki menee.

ja vaikka menisi pitemmän kaavan kautta, niin henki pihisee. sehän se on kuitenkin tärkeintä.

 

Kuinkahan tämän sanoisi "kauniisti", tosiasia on, että etenkin heinäkuussa ovat ne kokeneet ja hyvät kirurgit kesälomilla, ja ne vähemmän kokeneet ovat töissä,itse sairaalassa työskentelevänä en menisi kesäaikaan, ellei tilanne ole se, että leikkaus on ehdoton, peruutusaikoja on syystä, että hyvin monet siirtävät leikkauksen syksyyn.

 

Työkokemus:

Näin varmaan yleisesti onkin. Toisaalta olen ollut aiemmin (kahdesti) hoidettavana ko. sairaalassa ko. osostolla heinäkuussa päivystyspotilaana, ja joka kerta siellä on ollut leikkaamassa kokenut lääkäri.

Kun tästä leikkausajasta sovittiin, laitoin sen ehdoksi, että leikkaamassa pitää olla kokenut lääkäri. Varmistin, että asia hoituu myös heinäkuussa. Sain tiedon leikkaavasta lääkäristä (tai sen vaihtumisesta) äskettäin, eli muutama päivä ennen operaatiota. Onhan tämä leikkaava lääkärikin ollut useita vuosia ko. sairaalassa töissä, mutta hän on minulle aivan tuntematon lääkäri. Hoitohenkilökunta vakuutti hänen olevan osaava lääkäri (tietenkin), mutta kieltämättä tieto nosti hermostumiseni potenssiin kymmenen.....

No, jokatapauksessa leikkaus on tehtävä. Toisaalta, ei kai ne leikkaussaliin laske ihan ketä vaan mora-puukkoineen, eihän ;-) ?

 

Ei leikkaussaliin kuka tahansa pääse, ei edes kuka tahansa lääkäri. Sitä en epäile, etteikö leikkaava lääkäri osaisi asiaansa. Useammissa sairaaloissa leikkauslistat laaditaan viikoittain, ja ainoa keino varmistaa leikkaava lääkäri on hakeutua EML-potilaaksi eli erityismaksuluokan potilaaksi, jolloin pystyy valitsemaan lääkärin.

Minäkin toivon, että kohdallasi ei tule komplikaatioita, itseäni vain mietityttää, että osaavatko tai haluavatko leikkauspotilaat ottaa vastaan informaatiota myös leikkaukseen liittyvistä riskeistä.
Niinhän sitä sanotaan, että missään muualla kuin leikkauspöydällä et ole niin tarkassa valvonnassa, lähes kaikkea valvotaan, paitsi ajatuksia.

 

Elämässä tulee tilanteita, jolloin on pakko uskoa toiseen ja varsinkin ammattilaiseen. Olen itse ollut aina se epäilevä tuomas, mutta kun henkikulta oli vaakalaudalla, kyllä annoin täysillä mennä.
Oli pakko uskaltaa.

Itsekin oman ammattialueeni taitajana toivoisin samaa asiakkailtani.

 

hei operaation läpikäyneet,

voisiko joku ystävällisesti kertoa lääkehistoriaansa tapauksensa tiimoilta?

siis kauanko söitte särkylääkkeitä, mitä lajia ja kuinka suuria kerta-annoksia?

sairaalassa antoivat muun ohella 2x500 paratabsia kipuihin. kotiuduttua olen ottanut 3x400 buranaa. kipuja on jonkin verran (siedettävästi). onko tarkoitus saada 0-linja - kipuja nolla siis.

kun käväsin torstaina nkl:lla niin kehottivat ottamaan buranan lisäksi panadolia. siis kahta kipulääkettä samaan aikaan?????? en kylläkään ole ottanut.

 

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta käytännön neuvon voin antaa, ellet koe lääkitystä riittäväksi, ota uudelleen yhteyttä Naistentautien klinikalle, ja kerro ettei lääkitys ole riittävä. Tarkoitus on saada potilas mahdollisimman kivuttomaksi. Katsoin käyttämääsi lääkitystä, ja ei voi sanoa, että edes kaksi lääkettä, Burana ja Panadol olisivat mikään voimakas cocktail.

Mielestäni leikkauspotilas tarvitsee ehdottomasti tehokkaamman lääkityksen, että tulee toimeen. Mutta hoitava lääkärisi päättää ja tietää tilanteestasi parhaiten.

Burana on tulehduskipulääke, Panadol pelkkä kipulääke, ei siis vaikuta mahdolliseen tulehdukseen.

Nykyisin on olemassa tehokkaita reseptillä saatavia kipu/tulehduskipulääkkeitä, vatsaystävällisiä kivun hoitoon. Ei kannata jättää hoitamatta, pitkittynyt kipu tuo mukanaan lisää turhaa kärsimystä.

 

Kannattaa ottaa kipulääkettä niin paljon, ettei ole kipeä. Toipuminen nopeutuu! Minulle ainakin jo sairaalassa sanottiin, että ota tarpeeksi lääkettä. Itse söin vähän vajaa kolme viikkoa kipulääkettä. Otin noin kolme Litalginia päivässä. Tuntuihan se vähän kamalalta syödä särkylääkkeitä niin kauan, mutta en kärsinyt ja toipuminen oli nopeaa.

 

ap! Toivottavasti vointisi on jo parempi ja lääkitys kohdallaan, kerro kuulumisia.
Hyvää kesän jatkoa, tähän yhtynevät myöskin muut kirjoittajat.

 

"työkokemus"
en tiedä lääkityksestä, onko kohdallaan. kun jotenkin muistelen lääkärin sanoneen, että tohon mun jutskaan ei särkylääkkeet paljon tehoa. siis haavaa ei satu ollenkaan, ei ole sattunutkaan. kipu on haavan yläpuolella ja navan välisellä iho-osalla. helvetinmoinen "makkara", joka on kipee. sanoivat, että on maksoittunutta?, hyytynyttä verta täynnä. tuntui kuulemma tunnustellessa sellaiselta. lähtee ajan kanssa sitten pois. kun kysyin, että kuukausi, kaksi vai kolme niin vastaus epämääräinen: "ei nyt niin kauan." eli viisaammaksi en silloin tullut.

tämän takia en ole lisännyt lääkkeitten ottoa vaan kärvistelen välillä paremmin välillä kehnommin. maanantaina lopputsekkaus nkl:lla, kyselen sitten lisää ja tutkikoon sitten viimeistään myös kipeen mahan kohdan.

no onneksi pystyy edes puoli tuntia jotenkin mahallaan oleen, että saa pikkasen otettua aurinkoa selkäpuolellekin.

 

Harmi, mutta kerro lopputarkastuksessa tuosta kipeästä kohdasta, ja kysy kuinka kauan odotat, älä kuitenkaan loputtomiin, joskus tuollainen joudutaan avaamaan. Mielestäni kipulääkkeet auttavat ja nopeuttavat toipumista. Älä päästä lopputarkastuksessa "liian helpolla" ja kysy kaikki mieltä vaivaavat asiat. Todella harvinaisen huono onni, valitettavaa, että potilaan tulee olla aktiivinen ja kysyä, muuten jää epämääräisten vastausten varaan.
Parempaa onnea jatkossa!