Myönnettiin toisellemme, että halutaan "vain" yksi lapsi

[Chala]

Meillä on kaksi suht lyhyellä ikäerolla mutta tämä oli kyllä ihan molempien osalta tässä, vauva-ajat on takana, taaperotkin alkaa olla leikki-ikäisiä ja elämä helpottunut huomattavasti. Minäkin haaveilin joskus isosta perheestä, puhuttiin neljästä jne., mutta siperia opetti ettei kannata ahnehtia

Olen tosi tyytyväinen että toinen tuli niin pian perään koska myöhemmin ei varmaankaan olisi enää halunnut siitä saavutetusta mukavuudesta luopua Vielä joitain aikoja sitten pähkäilin sitä kolmatta, mutta ei. Ei enää.

 

[mieli muuttui]

Ollaan pitkään soudettu ja huovattu asian kanssa ja monen monta kertaa ehkäisykin lopetettu "koska niin kuuluu tehdä" ja "lapsia pitää olla kaksi". Nyt on kuitenkin myönnetty toisillemme, että vitsi soikoon elämä on ihanaa yhden lapsen kanssa ja että raskaus- ja vauva-aikaan ei oikeastaan haluta enää ikinä palata. Ihan kuin kivi olisi tippunut sydämeltä. Nyt pitää vaan odottaa, että kyselybuumi "koska toinen" lakkaa ja saadaan elää rauhassa Esikoinen on 2v ja nyt on vähemmän kuin koskaan toivetta saada toinen lapsi!

Haaveilin isosta perheestä ennen omaa lasta, mutta unelma vaihtui aika pian esikoisen syntymän jälkeen Onko muille käynyt samalla tavalla? Minkälaista on yksilapsisessa perheessä?

Mä olin aina haaveillut useammasta lapsesta, mieluusti niin, että 2 poikaa ja tyttö.. Esikoinen oli poika, ja hällä aikamoinen koliikki, ja siitä selvittyämme, olimme sitä mieltä, että 1 lapsi riittää. Pojan 2-vuotispäivillä kovasti vannoin ja vakuutin kaikille, että me emme tee toista lasta, tämä ihanainen riittää.. Meni ehkä kuukausi, max 2, ja iski aivan hillitön vauvakuume, ja sumsummarum; meillä on 6 lasta tänä päivänä, enkä osaisi edes kuvitella eloa yksilapsisena perheenä...

 

["vieras"]

Kyllä meidän lähipiirissä ainakin monet suunnittelemalla suunnittelee sitä alle 3v ikäeroa että saa äp-rahat. Lisäksi jos ikää jo on enemmän, niin toinen tehdään usein perään "järkisyistä". Siitä huolimatta, että ensimmäisenkin kanssa on hankalaa. Mutta en usko, että kukaan voi loppujen lopuksi KATUA toista lastaan, niin rakkaitahan ne ovat.

ap

no mutta eihän se tarkoita että lapsi tehdään sen vain rahan takia, vaan se lapsi halutaan
joka tapauksessa joten järkevintä on tehdä alle 3 vuoden ikäerolla.

 

[sisarukset on rikkaus]

itse olen se ainut lapsi ja etenkin näin aikuisena kaipaisin sisaruksia.Äitini on aika vanha ja isä on kuollut...mulle ei kovin läheisiä sukulaisia enää jää.Onneksi on oma perhe kuitenkin.

 

[Saraldo]

Joskus ajattelin, että haluaisin kolme lasta. Kun odotin tyttöä, alkoi enemmän ja enemmän vahvistua ajatus siitä, että tämä on ainoa. Tämä ajatus on pitänyt nyt kahdeksan vuotta. Joskus voi tulla pieniä heikkoja hetkiä, kun näkee jonkun söpön vauvanvaatteen. Mutta kuka nyt lapsen tekisi siksi, että sille voi ostaa kivoja vaatteita?! Sitä varten mulla on kaksi pientä kummilasta, niille voin ostaa kaikkea sitä mihin omani on jo liian iso .

Mun raskausaika oli ihan ok, synnytyskin nopea ja helppo. Mutta vauva-aika ja aika siihen asti, kunnes lapsi oppi puhumaan, se oli vaikeaa. Yhden lapsen äitinä mä koen, että mä en edes jaksaisi enempää lapsia, hyvä kun jaksaa aina tätä yhtäkään. Sen lisäksi meidän taloudellinen tilanne on huono, olisi ihan järjetöntä pukata maailmaan lisää lapsia kun nytkin menee kaikki mitä tuleekin. Mutta se kysely toisesta lapsesta, se ei varmaan lopu koskaan. Mä olen 36 ja ainoa syy, miksi mä voisin vielä harkita uutta raskautta on se, että tämä ainokainen menehtyisi. Vaikkei se uusi lapsi korvaakaan edellistä, niin ainakin mulla olisi sellaisen tragedian jälkeen joku merkitys elämässä.

 

[Saraldo]

itse olen se ainut lapsi ja etenkin näin aikuisena kaipaisin sisaruksia.Äitini on aika vanha ja isä on kuollut...mulle ei kovin läheisiä sukulaisia enää jää.Onneksi on oma perhe kuitenkin.

Jos sua yhtään lohduttaa, niin ei se sisarusten olemassaolo tarkoita aina sitä, että he ovat elämässäsi aikuisenakin. Mulla on kaksi sisarusta, molemmat mua reilusti vanhempia. Toisen kanssa ollaan jonkun verran tekemisissä, toista mä näen ehkä kerran, max kaksi kertaa vuodessa. Kun mun vanhemmista aika jättää, uskon saavani enemmän lohtua ja tukea miehestäni ja lapsestani kuin sisaruksistani.

 

[hienoa]

Hyvä että olette tehneet yhteisen päätöksen, sehän on teidän omanne. Sen vain sanon että pelkän vauva-ajan ja raskauden perusteellahan niitä päätöksiä ei kannata tehdä, ovat kuitenkin lyhyitä aikoja. Loppuelämä on se mikä merkitsee enemmän, mun mielestä. Itsellä ainakin ensimmäisen vauva-aika oli kaikista vaikein kokemattomuuden ja epävarmuuden takia, kun ei uskaltanut luottaa itseensä. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän vauva-ajasta osaa nauttia. Tämä ei siis ollut mitään painostusta, kunhan totesin.
Mutta kuten todettu, jos lapsia vain annetaan niin itse pitäisi saada päättää niiden lukumäärä.