Myönnettiin toisellemme, että halutaan "vain" yksi lapsi

[ainokaisen äiti]

Ollaan pitkään soudettu ja huovattu asian kanssa ja monen monta kertaa ehkäisykin lopetettu "koska niin kuuluu tehdä" ja "lapsia pitää olla kaksi". Nyt on kuitenkin myönnetty toisillemme, että vitsi soikoon elämä on ihanaa yhden lapsen kanssa ja että raskaus- ja vauva-aikaan ei oikeastaan haluta enää ikinä palata. Ihan kuin kivi olisi tippunut sydämeltä. Nyt pitää vaan odottaa, että kyselybuumi "koska toinen" lakkaa ja saadaan elää rauhassa Esikoinen on 2v ja nyt on vähemmän kuin koskaan toivetta saada toinen lapsi!

Haaveilin isosta perheestä ennen omaa lasta, mutta unelma vaihtui aika pian esikoisen syntymän jälkeen Onko muille käynyt samalla tavalla? Minkälaista on yksilapsisessa perheessä?

 

[MIRKAMÖRKÖ]

ei oo käynyt noin,mutta kunnioitan päätöstänne ja hyvä et juttelitte ajoissa ennen kun toinen laps ois ollu masus :flower:

 

["dada"]

Kyselybuumi lakkaa varmaan heti, kun sanotte, että päätöksenne on jäädä yksilapsiseksi perheeksi.

 

[yksilapsinen]

No meillä ei varsinaisesti ollut tarkoitus jäädä yksilapsiseksi perheeksi, mutta kun elämäntilanteet meni niin kuin meni ja toinen lapsi ei tullut niin totesimme sitten myöhemmin, että meillä on hyvä näin. Kyselyaikaa oli se kun lapsi oli pienempi, että koska toinen, missä toinen? Nykyään kun lapsi on jo yläasteikäinen, ei ketään kiinnosta meidän perheen lapsiluku. Välillä oli myös sellaista dissausta sen suhteen, että kyllä teillä on helppoa kun on vaan yksi lapsi, kun kavereilla oli monta ja pikkulapsiaika rasitti ilmeisesti niin, että oli pakko valittaa sille kohteelle jonka katsoi pääsevän vähemmällä. Koulussa välillä saattoi joku mainita heti ongelman tullessa, että kun on ainoa lapsi. Sille tosin pistimme aina melko nopeasti pisteen. Siinäpä ne negatiiviset asiat. Ei lasta ole koskaan haitannut olla ainoa. Hän on yksilö ja hänen kanssaan on ollut samoja juttuja mitä muillakin lastensa kanssa on tai sitten ei ole ollut. Hänen kanssaan on helppo ollut olla ja matkustaa, rahasta ei koskaan ole ollut pulaa, on ollut varaa hankkia vaatteet ja harrastusvälineet lapselle kun on vaan yksi kenelle hankkia niitä. Jos kaveria on kaivannut niin sitten on oikeasti kutsuttu KAVERI mukaan. lapsellani on kavereita, ei ainokaiset jää ilman kavereita, vaikka niin joskus monen lapsen äidit kertovat. Parisuhdeaikaa meillä tuntuu olevan enemmän kuin monenlapsen perheillä, mutta sen uskon tosin olevan vain järjestelykysymys ja sellainen asia, että haluaako mieluummin perheaikaa vaiko parisuhdeaikaa. Nyttemmin tosin olen huomannut, että pääsemme jo aiemmin harjoittelemaan sitä, että jossakin vaiheessa olemme taas kahden kun lapsi on jo murrosiässä ja omissa menoissaan ja tulee muutaman vuoden kuluttua jo muuttamaan kotoa pois. Se ei kauhistuta minua, enemmänkin odotan sitä. En siis ole lapsessani yhtään enempää kiinni, vaikka ainoa onkin, paremmminkin toisin päin!

 

[juuh]

Hmm... Ajattelitteko vuosia eteenpäin lainkaan? Kun kuulostaa että olette ajatelleet vain raskautta ja vauva-aikaa? Tuli vain mieleen, ei minulla ole mielipidettä suuntaan tai toiseen

 

["vieras"]

Hienoa että päätös tehty. Meillä taas kävi niin että jo etukäteen päätettiin että vain yksi lapsi. No, kuinkas kävikään, yhtäkkiä iski vauvakuume ja nyt jo toinenkin puoli vuotias. En kadu hetkeäkään.

 

[bergamon]

Hienoa, että ette tehneet toista "koska pitää olla 2".

Varmasti teidän perheelle oikea ratkaisu, kun kuvaat että on kuin olisi kivi tippunut sydämeltä.

Meillä on 1 lapsi (11kk) ja minulla jo hirveä vauvakuume... Mutta ei siksi että "pitää", vaan minä tykkään olla raskaana ja tykkään vauva-ajasta ja perheestä.

 

[ainokaisen äiti]

Hmm... Ajattelitteko vuosia eteenpäin lainkaan? Kun kuulostaa että olette ajatelleet vain raskautta ja vauva-aikaa? Tuli vain mieleen, ei minulla ole mielipidettä suuntaan tai toiseen

Niitä on ajateltu myös Arvostamme kotihoitoa ja olenkin tämän poikamme kanssa eskarin aloitukseen asti kotiäitinä, toisen lapsen kanssa olisi tietty sama juttu ja on se aika sitovaa! VOIHAN se olla, että joskus tulee toisiin aatoksiin ja toista toivoisi, mutta ei kyllä kahta lähes samanikäistä lasta meidän taloon

 

["minttu"]

Sekä minä että mies ollaan ainoita lapsia eikä olla koskaan sen takia mitenkään kärsitty. Myös meidän perheessä on "vain" yksi lapsi, ja ihan siitä syystä, että emme halua toista lasta, etenkään sen takia, että "lapsia nyt vain kuuluu olla vähintään se kaksi". Yksilapsisen perheen elämä on ihan samanlaista kuin muidenkin perheiden, mutta lapsia on se yksi, ei kai siinä sen kummempaa Oma lapsemme on 4-vuotias reipas ja sosiaalinen tyttö, jolla on kavereita ja joka osaa ottaa toiset huomioon (joo-o, uskokaa tai älkää, ei me kaikki ainokaiset olla itsekkäitä ja epäsosiaalisia :-D ).

Mun mielestä tärkeintä on olla itse sinut päätöksensä kanssa. Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Meiltä ei ole kysytty toisen lapsen perään sen koommin, kun sanoimme suoraan, että meille ei lapsia enempää tule. Mun mielestä perheen lapsiluku ei kuulu muille, olipa lapsia sitten yksi, kolme tai kymmenen.

 

["vieras"]

Meillä kävi toisin, piti olla vaan yksi, mutta nyt mies haaveilee jo 3. ja 4. lapsesta

 

["Dove"]

Mulla syntyy kohta ensimmäinen ja viimeinen lapsi. Olen aina ollut sitä mieltä, että yhden teen enkä yhtään enenpää vaikka nyt jo "painostetaan" useampaan. Tiedän omat voimavarani niin henkisesti kuin rahallisesti. Mielummin kasvatan yhden todella hyvin kuin monta vähän siinä sivussa. Itselläni on veljiä eivätkä he ole koskaan tehnyt elämästäni mitenkään rikkaampaa, usein olen toivonut, että olisin ainut lapsi.
En myöskään halua, että elämäni pyörii vain lapsien ympärillä vaan haluan panostaa hyvään parisuhteeseen, uskon sen kestävän paremmin kun on aikaa myös toiselle. En myöskään halua jatkuvasti huolehtia rahasta, yhteen on varaa, usempaan ei. En aio tinkiä elämän laadusta vain koska niin kuuluu tehdä.

 

[jio]

Meillä arvotaan samaa asiaa. Itse olisin ihan tyytyväinen yhteen lapseen, mutta jotenkin tuntuu syylliseltä, että lapsemme joutuisi elämämään ainoana lapsena. Itselleni oma veljeni on tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, joten tuntuu kamalalta, että lapsellamme ei olisi mahdollisuutta tuollaiseen suhteeseen. Samoin mietin sitä, että mitä sitten kun itse kuolemme. Sukumme on tosi pieni, joten lapsemme jäisi käytännössä lähes yksin, vain kolme serkkua todennäköisesti olisi hänen suvustaan jäljellä. Samoin mietin ihan sitä arkista elämää, että olisiko se kamalan yksinäistä lapselle, kun olisi ainokainen. Vaikea kuvitella tilannetta, kun itsellä on ollut aina se veli kaverina. Vaikeita päätöksiä.

 

[Nko]

On varmasti tosi, että kun on vain yksi lapsi niin on helpompaa ja lapselle voi tarjota enemmän kaikkea. Olen lähipiirissä seurannut noin reilu 40 v ainoan lapsen elämää. Molemmmat vahemmat jo kuolleet, eronnut ja enää yksi lapsi kotona. Sukulaisia ei ole ja kavereitakin hyvin vähän.
Eron aikaan oli anopille räyhännyt miehestään, että helppoahan sillä on kun on sisarukset auttamassa vaikeassa elämän tilnteessa, ihan kuin se olisi ollut anopin vika kun hänellä ei ole sisaruksia. Joten ei se aina niin autuutta ja hienoa ole olla se ainokainen.

 

[Lentokala]

Hyvä että pääsitte yhteiseen päätökseen.
On niin monia pariskuntia, jossa tämä ei kohtaa.

Itse olin myös sitä mieltä vakaasti, että lapsia tulee olemaan vain yksi vielä silloin kun esikoinen oli 2v. Mies oli samoilla linjoilla.

Mieli kuitenkin muuttui molemmilla ja meidän pojilla on ikäeroa 3v8kk.

 

["vieras"]

Meillä sama päätös, tyttäremme täyttää muutaman viikon päästä 4 vuotta.

 

[erwyn414]

Nimenomaan jokaisen perheen oma asia että onko lapsia ainuttakaan vai yksi tai useampi. Meillä on tuttavapiirissä sellaisiakin että on asuttu pitempään yhdessä ja lapsia ei ole tai ei edes suunnitteilla, kyse on reippaasti yli 3-kymppisistä pareista.

Omalla kohdalla meni niin että nuorena aikuisen olin sitä mieltä että ei lapsia koskaan, kun sitten ajatusmaailma muuttui koska tapahtui jotain mikä sen muutti. Niinpä mielessä alkoi koko ajan enemmän kasvaa ajatus että se lapsi voisi olla se mikä tässä puuttuu. Ja niin se olikin; lapsen syntymän jälkeen kaikki loksahti paikoilleen; ja olo oli ihan tyhmä; miksen tätä aikasemmin tapahtunu? Miksi taistelin tätä vastaan?

Kun esikoinen syntyi, lähipiirille ilmoitettiin heti että toista ei tule. Kukaan ei kysellyt toisen perään. Se päätös pysyi järkähtämättömänä lähes 2 vuotta, kunnes alkoi aina ovulaation ja kuukautisten aikaan hirveä vauvan kaipuu mikä ei ollut järjellä selitettävissä vaan kroppa teki sitä minulle. Koitin taistella sitä vastaan, mutta lopulta otin sen miehenkin kanssa puheeksi ja hänellä ei ollut sitten asiaa vastaankaan vaikka niin luulin.

Toisen lapsen syntymän jälkeen olin 200 000 kertaa varma että lapsiluku on tässä ja myös mies oli samaa mieltä. Meillä on aika vaativa työ ja ei kumpikaan olla niin hirveän lapsi-orentoituneita.

No kappas kuinka kävikään, oltiin huolimattomia ehkäisyn kanssa ja ei-toivottu raskaus alkoi. Maailma romahti siihen ja siinä käytiin kaikki synkätkin tunteet lävitte ja otettiin ihan abortti asiastakin selvää yms. Lopulta päätettiin että ei omaa lasta, meidän perheenjäsentä pysty tappamaan. Ellei oma terveys olisi varmasti vaarassa tms. Niinpä tässä nyt odotellaan kolmatta...

 

[ainokaisen äiti]

Kiva kun ihmiset on vastaillut asiallisesti itselläni on 4 sisarusta, joiden kanssa en ikinä muista lapsena leikkineeni (izot ikäerot), nyt aikuisena nähdään mutta koen silti että vuosikausia rinnalla kulkeneet ysrävät ovat niitä läheisimpiä. Pienenä ei ollut yksinäinen olo, olen aina löytänyt kavereita ja toivon että oma lapsikin löytäisi. Sukumme on onneksi valtava ja läheinen, joten toivottavasti siihen voi tukeutua aikuisena. Toivottavasti serkuista ja läheisten ystävien lapsista tulee pojallemme läheisiä

Miehellä on erilaisen arvomaailman takia välit veljeen poikki, vaikka lapsena kasvettiin yhdessä. Sen takia hänkään ei enää liputa toisen puolesta koska niitä pitäisi olla kaksi...

 

["mhm"]

Sama päätös täällä. Nyt on 3 v ainokaisemme.

 

["Juups"]

Meillä kohta 2v ja samoja mietteitä kuin ap:lla. Ollaan todella tyytyväisiä nyt, eikä kumpikaan vanhempi kaipaa lisää lapsia. Ollaan sitä mieltä että ollaan hyvä kolmen kopla näin. SILTI takaraivossa takoo "entä jos myöhemmin kaduttaa", mutta järjellä ajateltuna siihen vedoten ei todellakaan aleta toista lasta yrittämään. No, meillä on vielä muutama hyvä vuosi lapsentekoikää jäljellä, joten ihan lopullinen tämä yhden lapsen päätös ei välttämättä ole. Sitten kun olemme 100% varmoja niin lompsimme jompikumpi sterilisaatioon.

 

[ainokaisen äiti]

Minulla on vielä n. 13-vuotta potentiaalista lapsentekoikää edessä, joten en stressaa asian kanssa Voi olla kuitenkin, että lapsia ei enempää tule koska mies ei halua olla kovin iäkäs isä (6 vuotta minua vanhempi). Jos olisin vanhempi, niin ehdottomasti ei tulisi lisää lapsia.

ap

 

["arja"]

Meillä vain yksi lapsi kohta 4,5v.Ollaan tosi tyytyväisiä tähän eikä haluta lisää lapsia.Lapsemme on sosiaalinen,iloinen,reipas ja hyvin käyttäytyvä.Kyselyt toisesta lapsesta loppuivat kun lapsemme oli yli 2v.

 

[voi luoja]

Siis oikeestikko aikuiset ihmiset lopettaa ehkäisyn ja tekee lapsia kun "niin vaan kuulu tehdä"? Siis OIKEESTIKKO? Ja sit vuosien päästä uskalletaan myöntää omalle kumppanille että en mä oikeesti halunnu ku yhden.....

 

[ainokaisen äiti]

Kyllä meidän lähipiirissä ainakin monet suunnittelemalla suunnittelee sitä alle 3v ikäeroa että saa äp-rahat. Lisäksi jos ikää jo on enemmän, niin toinen tehdään usein perään "järkisyistä". Siitä huolimatta, että ensimmäisenkin kanssa on hankalaa. Mutta en usko, että kukaan voi loppujen lopuksi KATUA toista lastaan, niin rakkaitahan ne ovat.

ap

 

["vilperin äiti"]

Meillä lapsi on nyt 8v. Ja keväällä meille tulee toinen vauva. Oli jo vuosia tässä ollut haave + toive toisesta lapsesta, mutta emmehän me niitä asioita päätä. Mutta nyt tämmöinen ihme on meille maailmaan tulossa. Innolla odotan taas vauva-aikaa ja tuleva isovelikin on asiasta hyvin innoissaan.

 

[Dragonfly77]

Hyvä että keskustelitte ja päätös on fiksu.
Mutta tähän on sanottava klisee " never say never" :-D
Tiedätte mitä tarkoitan.
*Terveisin vannoutunut lapseton aina 28 vuotiaaseen saakka kunnes mieli muuttuikin*
Nyt kolmas tulossa ja kaikki kolme on tekemällä tehtyjä eli sen yhden jälkeen mieli muuttui että halusikin toisen ja toisen jälkeen myin kaikki vauvavaatteet ja muutimme kuitenkin mielemme ja nyt kolmas tulossa. hehhe
Kun kasvoin vanhemmaksi niin huomasin että pieni "suurperhe" on haluttava ratkaisu. Noiden lasten toiminta on käsittämättömän hellyttävää :heart:
Lapsi voi saada teidänkin ratkaisunne muuttumaan vaikka nyt ehkä ärsyynnyt lievästi arveluistani. Mutta toisaalta tiedän tasan tarkkaan ettei kaikki halua yhtä lasta enempää koskaan. Joillakin se mieli muuttuu silti.