Myötä ja vastoinkäymisissä...

Onko kenelläkään nykyään liittoa, jossa tuntuu siltä, että tämän ihmisen kanssa haluan vanheta yhdessä? Minulla on ja tiedän, että myös mieheni ajattelee niin. Ikinä ei tietysti toisesta voi sataprosenttisesti tietää, mutta itsestäni tiedän, että tämän miehen kanssa haluan aina olla.Meillä on kolme lasta ja vietämme paljon aikaa perheen kesken. Muutenkin koti ja perhe tulevat etusijalla suhteessamme. Huumoria myös piisaa, mikä on mielestäni melkein tärkein asia parisuhteessa. Mieheni on myös paras ystäväni ja kuuntelijani. Häntä haluan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin! (Koska kyllähän niitä vastoinkäymisiäkin on) nimim. Pitkän liiton puolesta!!!

 

Kyllä on. Myös itse haluaisin vanheta yhdessä mieheni kanssa ja mieheni sanoo tahtovansa vanheta minun kanssani. Nyt juuri on vähän karikkoista. Se vastamäki on peitetty isorakeisella soralla, joka sattuu kävellessä ja polviin kaatuessa, ja liukuu välillä askeleen alta. Mutta juuri siksi olemmekin viimeksi pari päivää sitten keskustelleet siitä, mitä elämältä tahdomme... ja se on yhteinen tämä päivä, yhteinen huominen ja yhteinen vanhuus... ja yhteinen hautakivi sitten aikanaan.

 

Just näin minäkin ajattelen! Kun laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettii välillä mitä haluaa, niin juuri tämän perheen kanssa haluan olla täältä ikuisuuteen!

 

Yhdessä ollaan ja yhdessä pysytään.
Koskaanhan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo.
Parisuhde on kyllä vaikea laji, mutta minä nautin haasteista. Samat haasteet ne olis edessä toisenkin kumppanin kanssa, joten miksi vaihtaa kumppania vaikeuksien tullessa vastaan, kun on loistava tilanne käsitellä asioita. Kun on kerran löytänyt loistavan ihmisen viereen, jonka kanssa voi asioita käsitellä.

 

Kiitos sinulle. Näin se on.
Jopa me miehet ajatellaan tällälailla.

Välillä tuntuuu kun lukee näitä juttuja, että tänä päivänä
on oikein muotia kyllästyä toiseen ja erityisesti jos se tarjoaa
taloudellista etua niin se on jopa suositeltavaa.

Hyvä että joillakin on moraali kohdallaan.
Sitä ei nimittäin moni veronmaksaja uskoisi paljonko
kiaken maailman moraalittomuuden mukanaan tuomat ongelmat
maksaa yhteiskunnalle. No ei ole ihme että ero on muotia kun sitä oikein
veronalennuksin tuetaan.

 

Kunpa itselläkin olisi mies, jonka kanssa haluaisi elää loppuelämän. Tällä hetkellä ainoa mitä tiedän on se että tämän miehen kanssa en halua elää loppuelämääni.
Haluaisin tavallisen, hauskan, luotettavan Miehen (huomaa iso M), joka rakastaisi minua ja jonka mielestä mikään paikka ei olisi yhtä hyvä kuin kotisohva lapsien ja minun vierelläni....
Kunpa joskus vielä sellaisen löytäisin....

 

11kk ollaan naimisissa ja yhä vain tunne syvenee että tämä on se mies jonka vierestä haluan aina herätä.Onhan takapakkia liiton ja suhteen aikana ollut,mutta niistä selviää jos haluaa selvitä. :heart:

 

Me on oltu naimisissa reilu 10 vuotta ja ihan oikeasti tuntuisi tosi älyttömältä lähteä tässä vaiheessa vaihtamaan paria. Tuon oman armaan ukon hyvät ja huonot puolet on tuttuja, meille sopiva keskustelu- ja kommunikointityyli on opittu, toisen ajatuksia ja toiveita tuntee jonkun verran ihan sanomattakin, huumori on hioutunut hyvin samanlaiseksi (kahdenkeskisiä tilannekoomisia "sisäpiirivitsejä") jne. jne. Miksi lähtisi vaihtamaan ja joutuisi opettelemaan tämän kaiken uuden ihmisen kanssa? Mieluummin sitä satsaa energiaa tähän nykyiseen liittoon ja vaikka kehittelee jotain uutta kivaa romantiikan, seurustelun ja seksin saralle oman turvallisen (ja hävyttömän komean) aviomiehen kanssa.

 

Kiva lukea näitä kommentteja! Tosiaan on tunne minullakin, että nykyään on muodissa pettäminen ja kumppanin vaihtaminen. Mikä sen ihanampaa, kuin saada sitten vanhana yhdessä muistella nuoruutta, lapsia pieninä jne. Jos aina vaan vaihtaa kumppania, niin ei ole sitä yhteistä pitkää historiaakaan mitä vanhana muistella!

 

\

Kiva lukea näitä kommentteja! Tosiaan on tunne minullakin, että nykyään on muodissa pettäminen ja kumppanin vaihtaminen. Mikä sen ihanampaa, kuin saada sitten vanhana yhdessä muistella nuoruutta, lapsia pieninä jne. Jos aina vaan vaihtaa kumppania, niin ei ole sitä yhteistä pitkää historiaakaan mitä vanhana muistella!

Aivan totta.
Menin 18-vuotiaana naimisiin ja oli itseasiassa aika kiva ettei kummallakaan ollut takana mitään "pätkäsuhteita".

 

Siksihän sitä naimisiin on mentykin että yhdessä vanhettais

 

Hienoa että teitä vielä löytyy. :flower: Ise olen samassa tilanteessa kuin "joku" joka kaipaisi miestä isolla M :llä .Niin minäkin. On yksinäistä olla perheessä jossa kaksi aikuista mutta vain yksi jolla on vanhemmuus vastuunaan.
Liitossa jossa toinen on ikuinen sinkku/poikamies.
Te joilla se kumppanuus on arvossaan pitäkää huolta miehistänne.
Sanokaa heille mitä he teille merkitsevät.

 

Ihana ketju!!!! Täällä kans yksi joka on yhä edelleen onnensa kukkuloilla omasta ihanasta miehestään =) Suhde nyt on vielä kohtalaisen nuori, 3 yhteistä vuotta takana, vuosi avioliittoa, ihanaa sellaista :heart:

Näihin 3 vuoteen on mahtunut todella paljon meistä riippumattomia tuskallisia ja surullisia asioita, olemme siis jo sellaisessa liemessä keitettyjä että periksi me emme tämän avioliiton osalta anna!

Mikään tässä maailmassa(siis minun mielestäni) ei ole sen parempaa kuin illalla nukahtaa oman kullan kainaloon, siihen omaan paikkaan joka on maailman turvallisin =) Eikä sekään olo pahenna että yhä edelleen olen ihan täysin sitä mieltä että maailman komein mies on minulla B) =)

 

Kiva aloitus! Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä ainakin monet minun lähipiirini ihmiset arvostavat pitkää liittoa. Se, että se ei kaikilla toteudu, onkin sitten juuri sen takia niin surullista. Olen itse onnekas, sillä minulla ihana mies ja vaikka ollaan vielä kolmekymppisiä, en malta odottaa meidän loppuelämää yhdessä. Kuitenkin tiedän, että moni ympärilläni ansaitsisi saman onnen, mutta eivät ole kumppaniaan vielä löytäneet tai sitten heidän unelmansa on jo kerran särkynyt. Siksi olen kovin nöyrä tästä omasta onnestani.

Ennen liitot ovat kestäneet pidempään, mutta en usko niiden olleen onnellisempia. On myös ihanaa, ettei nykyään tarvitse olla yhteiskunnan hylkiö, jos ero sitten tuleekin. On helpottavaa ettei ole pakko jatkaa liittoa vain kulissina, jos asiat ovatkin menneet peruuttamattomasti pieleen ja avioliitto on (enää) vain kulissi.

 

\

Kiva aloitus! Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä ainakin monet minun lähipiirini ihmiset arvostavat pitkää liittoa. Se, että se ei kaikilla toteudu, onkin sitten juuri sen takia niin surullista. Olen itse onnekas, sillä minulla ihana mies ja vaikka ollaan vielä kolmekymppisiä, en malta odottaa meidän loppuelämää yhdessä. Kuitenkin tiedän, että moni ympärilläni ansaitsisi saman onnen, mutta eivät ole kumppaniaan vielä löytäneet tai sitten heidän unelmansa on jo kerran särkynyt. Siksi olen kovin nöyrä tästä omasta onnestani.

Ennen liitot ovat kestäneet pidempään, mutta en usko niiden olleen onnellisempia. On myös ihanaa, ettei nykyään tarvitse olla yhteiskunnan hylkiö, jos ero sitten tuleekin. On helpottavaa ettei ole pakko jatkaa liittoa vain kulissina, jos asiat ovatkin menneet peruuttamattomasti pieleen ja avioliitto on (enää) vain kulissi.

Mutta onko se nyt niin ihanaa olla yksinkään? Paras kaveri ja ihminen, jonka kanssa kaiken on jakanut, poissa. Itse en taida olla niitä yksinasujia, joiden mielestä sinkkuna on hauskaa. Mielestäni huonompikin avioliitto on parempi vaihtoehto ja siltä pohjalta yrittää luoda yhteisä onnen hetkiä.

 

\

\

Kiva aloitus! Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä ainakin monet minun lähipiirini ihmiset arvostavat pitkää liittoa. Se, että se ei kaikilla toteudu, onkin sitten juuri sen takia niin surullista. Olen itse onnekas, sillä minulla ihana mies ja vaikka ollaan vielä kolmekymppisiä, en malta odottaa meidän loppuelämää yhdessä. Kuitenkin tiedän, että moni ympärilläni ansaitsisi saman onnen, mutta eivät ole kumppaniaan vielä löytäneet tai sitten heidän unelmansa on jo kerran särkynyt. Siksi olen kovin nöyrä tästä omasta onnestani.

Ennen liitot ovat kestäneet pidempään, mutta en usko niiden olleen onnellisempia. On myös ihanaa, ettei nykyään tarvitse olla yhteiskunnan hylkiö, jos ero sitten tuleekin. On helpottavaa ettei ole pakko jatkaa liittoa vain kulissina, jos asiat ovatkin menneet peruuttamattomasti pieleen ja avioliitto on (enää) vain kulissi.

Mutta onko se nyt niin ihanaa olla yksinkään? Paras kaveri ja ihminen, jonka kanssa kaiken on jakanut, poissa. Itse en taida olla niitä yksinasujia, joiden mielestä sinkkuna on hauskaa. Mielestäni huonompikin avioliitto on parempi vaihtoehto ja siltä pohjalta yrittää luoda yhteisä onnen hetkiä.

Tuota.. ei tuo teksti sinkkuutta hehkuttanut. Kunhan siinä sanottiin, että kaikilla sitä puolisoa ei nyt vain ole. Aika harvan mielestä sinkkuna on hauskaa tai yksin asuessa kuin korkeintaan joidenkin villien vuosien ajan, tiedoksi vain!

Olen täysin eri mieltä siitä, että parempi huono liitto kuin olla yksin! Huonoa liittoa yksinäisempää paikkaa ei olekaan. Musta tuntuu, että sulla on itsetunto ja oman itsesi tunteminen aika hukassa, jos noin paljon haluat elää jonkun toisen kautta.

 

Myötä ja vastoinkäymisessä kyllä....näin olen toista kertaa luvannut.Ensimmäisell keralla myös näin lupasin mutta toinen ei ottannut tätä lupausta tosissaan ja yksin et pysty liittoa pystyssä pitämään..Koenvasta toisella kerralla mikä se parisuhde ja perhe elämää oikestaan on siis edellytykset tällä kertaa ovat paremmat kun edellisen liitoni aikana Toivon että tämän "kypsän iän liitto " säilyy kuoleman asti

 

Niinhän meki on TAHDOTTU ja edelleen TAHDOTAAN rakastaa niin myötä kun vanstamäessäkin, aina kuolemaan asti :heart:
Oltu 9-vuotta naimisissa eikäpä tästä mihinkään suuntaan haluta lähteä. Tuon parempaa miestä ei voi mistään löytää ja lasteni isää.
On ollu kriisejä, isoja ja pieniä, mutta koska TAHTOO jatkaa ni kaikesta pääsee yli.
Ja nyt mie kömmin sen viereen tuonne, tuli oikeen ikävä :heart: