Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="kudottu, post: 31542171, member: 142330"]</p><p>Kahden ihanan lapsen äitinä sitä on kiitollinen ja ihmettelee, voiko todellakin olla niin onnekas, että vielä kolmas raskaus voisi paitsi alkaa ongelmitta myös sujua hyvin. Meille ei sitä onnea suotu, vaan koimme keskeytyneen myöhäisen keskenmenon, joka paljastui rakenneultran yhteydessä 21 raskausviikolla. Pienellä ei ollut enää sykettä.</p><p></p><p>Np-ultrassa juuri ennen joulua pikkuinen väisteli ja kieppui niin, että ultraava kätilö sai tehdä töitä löytääkseen hyvän kuvakulman. Kaikki näytti olevan kunnossa eikä seula hälyttänyt. Pieniä liikkeitä alkoi tuntua ja odotin innolla ja onnellisena kevättä ja kesää, vatsan kasvamista ja jo sitä päivääkin, jona saisin pienen syliini. </p><p></p><p>Lapsen liikkeet pysyivät pieninä ja satunnaisina muljahduksesta ja tunsin välillä epävarmuutta niiden suhteen. Yritin kuitenkin pysyä rauhallisena, koska olin äitini mukaan ollut itse hyvin hissukseen kohdussa, suunnilleen kääntänyt kylkeä parin viikon välein eikä juuri muuta. </p><p></p><p>Lääkärin tarkastuksessa rv 17+5 lääkäri ei meinannut saada sydänääniä kuulumaan. Säikähdin ja se taisi näkyä, koska lääkäri sanoi laitteen kyllä näyttävän sykkeen, vaikkei sitä kuulukaan. Lopulta syke kuitenkin saatiin kuuluviin mutta se kuulosti jotenkin erilaiselta kuin aiemmissa raskauksissa, vähemmän siltä "hevosen laukalta", jollainen se oli ollut vielä np-ultrassa ja enemmän tasaiselta läpsytykseltä. Lääkäri ei näyttänyt kiinnittävän asiaan huomiota, olin huojentunut.</p><p></p><p>Jossain vaiheessa ennen rakenneultraa aloin miettiä, koska olin viimeksi tuntenut selkeitä liikkeitä. Olin ollut tuntevinani liikkeitä mutta ne olivat viikkoihin ja odotuksiini nähden pieniä ja epämääräisiä. Liekö halu uskoa siihen, että kaikki menee lopulta hyvin, vai jonkinlainen alistuminen sille, mitä ikinä vastaan tuleekaan, vaikuttanut siihen, etten ollut ottanut yhteyttä neuvolaan lääkärikäynnin jälkeen? Ultraan menin epävarmana ja kerroin kätilölle huolestani käydessäni makuulle. </p><p></p><p>Kohdussa ei näkynyt liikettä, sikiö oli hiljaa paikallaan. Virtauksia näkyi kohdun ulkopuolella mutta kohdussa ei mitään. Kätilö kertoi, ettei näe sykettä ja pahoitteli. Tunsin itseni turraksi, puristin vain mieheni kättä ja tunsin kuinka hän puristi omaani.</p><p></p><p>Kohdunsuu oli täysin kiinni ja kypsymätön. Sain esilääkityksen ja ajan lääkkeillä käynnistettävälle synnytykselle seuraavaksi päiväksi. Voimakkaasti tuntunut syke kohdun molemmin puolin vaimeni esilääkityksen ottamisen jälkeen. Tuntui kuin elimistöni olisi tehnyt ylikierroksilla töitä ylläpitääkseen raskautta, vaikka pieni oli jo kuollut. </p><p></p><p>Seuraavana aamuna menimme mieheni kanssa Kättärille. Olin surullinen ja murruin täysin laittaessani synnytyksen käynnistävät lääkkeet paikoilleen. Tuntui pahalta aiheuttaa pienen liian aikainen syntymä, vaikka hän ei enää elossa ollutkaan. En olisi halunnut luopua hänestä.</p><p></p><p>Pieni syntyi lopulta juuri ennen kuin olisi ollut aika laittaa kolmas annos lääkkeitä. Supistukset vaimenivat saman tien ja niiden tilalle tuli lohduton suru ja itku. Pieni oli poissa, irti minusta ja minä olin vain tyhjä. </p><p></p><p>Saimme nähdä pikkuisemme ennen kotiinlähtöä. Pitää häntä lähellä ja hyvästellä, kertoa kuinka häntä rakastamme. Ettemme koskaan unohda. Lauloin, tai lähinnä kuiskailin, hänelle saman tuutulaulun, jota olen laulanut vanhemmille lapsillemme vauvasta asti. </p><p></p><p>Kuoleman tarkkaa aikaa ei kukaan osannut sanoa mutta koon perusteella pieni oli ollut elossa vielä viikolla 18+. Olin siis ilmeisesti ollut tuntevinani pieniä epämääräisiä liikahduksia jopa kahden viikon ajan. En käsitä miten se on mahdollista. Toivoinko niin kovasti? Vai hämäsikö voimakkaasti alavatsalla tuntunut oma sykkeeni niin pahasti? </p><p></p><p>Menetys on vielä tuore emmekä ole vielä saaneet tietää löytyykö kromosomeista tai ruumiinavauksesta selitystä tapahtuneelle. Päätimme järjestää pienen hautaamisen itse, koska vaikka yhteinen siunaaminen muiden pienten kanssa lasten muistolehtoon olisi sinällään ollut hyvä vaihtoehto, emme halunneet pikkuistamme niin kauas kotoa. </p><p></p><p>Suru ja fyysinen toipuminen tuntuvat etenevän vaihtelevasti. Välillä olo on fyysisesti hyvä ja muutamia hieman valoisampia hetkiäkin on ollut mutta niiden jälkeen tuntuu toivottomalta kun vuoto ja jälkisupistelu taas (toistaiseksi vain hetkellisesti) voimistuvat ja mieli kiertää kehää surun ja menetyksen keskellä. Silmät ovat turvonneet ja kipeät itkemisestä ja silmänaluset hilseilevät rohtuneina.</p><p></p><p>Jos joku aiemmin lapsensa myöhäisessä keskenmenossa menettänyt vielä täällä käy lukemassa, olisi kiva kuulla miten toipuminen, henkinen etenkin, on teillä mennyt. Tai onko täällä erillistä ketjua menetyksestä toipuville?</p><p></p><p>Liityin tänne ihan vain saadakseni kirjoittaa omasta kokemuksestamme käytyäni ensin vain lukemassa ketjua. En tiedä voiko sanoa muiden kokemusten lukemisen tuntuvan hyvältä, koska se tuntuu oikeasti surulliselta ja kokemukset kohtuuttomilta, mutta ehkä helpottavalta kuitenkin. Kiitos ketjun aloittajalle ja kaikille kirjoittajille. Toivon, että olette saaneet kokea onnellisempia tapahtumia näiden surujen jälkeen. <img class="smilie smilie--emoji" alt="❤" title="Red heart :heart:" src="https://cdn.jsdelivr.net/gh/joypixels/emoji-assets@5.0/png/64/2764.png" data-shortname=":heart:" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="kudottu, post: 31542171, member: 142330"] Kahden ihanan lapsen äitinä sitä on kiitollinen ja ihmettelee, voiko todellakin olla niin onnekas, että vielä kolmas raskaus voisi paitsi alkaa ongelmitta myös sujua hyvin. Meille ei sitä onnea suotu, vaan koimme keskeytyneen myöhäisen keskenmenon, joka paljastui rakenneultran yhteydessä 21 raskausviikolla. Pienellä ei ollut enää sykettä. Np-ultrassa juuri ennen joulua pikkuinen väisteli ja kieppui niin, että ultraava kätilö sai tehdä töitä löytääkseen hyvän kuvakulman. Kaikki näytti olevan kunnossa eikä seula hälyttänyt. Pieniä liikkeitä alkoi tuntua ja odotin innolla ja onnellisena kevättä ja kesää, vatsan kasvamista ja jo sitä päivääkin, jona saisin pienen syliini. Lapsen liikkeet pysyivät pieninä ja satunnaisina muljahduksesta ja tunsin välillä epävarmuutta niiden suhteen. Yritin kuitenkin pysyä rauhallisena, koska olin äitini mukaan ollut itse hyvin hissukseen kohdussa, suunnilleen kääntänyt kylkeä parin viikon välein eikä juuri muuta. Lääkärin tarkastuksessa rv 17+5 lääkäri ei meinannut saada sydänääniä kuulumaan. Säikähdin ja se taisi näkyä, koska lääkäri sanoi laitteen kyllä näyttävän sykkeen, vaikkei sitä kuulukaan. Lopulta syke kuitenkin saatiin kuuluviin mutta se kuulosti jotenkin erilaiselta kuin aiemmissa raskauksissa, vähemmän siltä "hevosen laukalta", jollainen se oli ollut vielä np-ultrassa ja enemmän tasaiselta läpsytykseltä. Lääkäri ei näyttänyt kiinnittävän asiaan huomiota, olin huojentunut. Jossain vaiheessa ennen rakenneultraa aloin miettiä, koska olin viimeksi tuntenut selkeitä liikkeitä. Olin ollut tuntevinani liikkeitä mutta ne olivat viikkoihin ja odotuksiini nähden pieniä ja epämääräisiä. Liekö halu uskoa siihen, että kaikki menee lopulta hyvin, vai jonkinlainen alistuminen sille, mitä ikinä vastaan tuleekaan, vaikuttanut siihen, etten ollut ottanut yhteyttä neuvolaan lääkärikäynnin jälkeen? Ultraan menin epävarmana ja kerroin kätilölle huolestani käydessäni makuulle. Kohdussa ei näkynyt liikettä, sikiö oli hiljaa paikallaan. Virtauksia näkyi kohdun ulkopuolella mutta kohdussa ei mitään. Kätilö kertoi, ettei näe sykettä ja pahoitteli. Tunsin itseni turraksi, puristin vain mieheni kättä ja tunsin kuinka hän puristi omaani. Kohdunsuu oli täysin kiinni ja kypsymätön. Sain esilääkityksen ja ajan lääkkeillä käynnistettävälle synnytykselle seuraavaksi päiväksi. Voimakkaasti tuntunut syke kohdun molemmin puolin vaimeni esilääkityksen ottamisen jälkeen. Tuntui kuin elimistöni olisi tehnyt ylikierroksilla töitä ylläpitääkseen raskautta, vaikka pieni oli jo kuollut. Seuraavana aamuna menimme mieheni kanssa Kättärille. Olin surullinen ja murruin täysin laittaessani synnytyksen käynnistävät lääkkeet paikoilleen. Tuntui pahalta aiheuttaa pienen liian aikainen syntymä, vaikka hän ei enää elossa ollutkaan. En olisi halunnut luopua hänestä. Pieni syntyi lopulta juuri ennen kuin olisi ollut aika laittaa kolmas annos lääkkeitä. Supistukset vaimenivat saman tien ja niiden tilalle tuli lohduton suru ja itku. Pieni oli poissa, irti minusta ja minä olin vain tyhjä. Saimme nähdä pikkuisemme ennen kotiinlähtöä. Pitää häntä lähellä ja hyvästellä, kertoa kuinka häntä rakastamme. Ettemme koskaan unohda. Lauloin, tai lähinnä kuiskailin, hänelle saman tuutulaulun, jota olen laulanut vanhemmille lapsillemme vauvasta asti. Kuoleman tarkkaa aikaa ei kukaan osannut sanoa mutta koon perusteella pieni oli ollut elossa vielä viikolla 18+. Olin siis ilmeisesti ollut tuntevinani pieniä epämääräisiä liikahduksia jopa kahden viikon ajan. En käsitä miten se on mahdollista. Toivoinko niin kovasti? Vai hämäsikö voimakkaasti alavatsalla tuntunut oma sykkeeni niin pahasti? Menetys on vielä tuore emmekä ole vielä saaneet tietää löytyykö kromosomeista tai ruumiinavauksesta selitystä tapahtuneelle. Päätimme järjestää pienen hautaamisen itse, koska vaikka yhteinen siunaaminen muiden pienten kanssa lasten muistolehtoon olisi sinällään ollut hyvä vaihtoehto, emme halunneet pikkuistamme niin kauas kotoa. Suru ja fyysinen toipuminen tuntuvat etenevän vaihtelevasti. Välillä olo on fyysisesti hyvä ja muutamia hieman valoisampia hetkiäkin on ollut mutta niiden jälkeen tuntuu toivottomalta kun vuoto ja jälkisupistelu taas (toistaiseksi vain hetkellisesti) voimistuvat ja mieli kiertää kehää surun ja menetyksen keskellä. Silmät ovat turvonneet ja kipeät itkemisestä ja silmänaluset hilseilevät rohtuneina. Jos joku aiemmin lapsensa myöhäisessä keskenmenossa menettänyt vielä täällä käy lukemassa, olisi kiva kuulla miten toipuminen, henkinen etenkin, on teillä mennyt. Tai onko täällä erillistä ketjua menetyksestä toipuville? Liityin tänne ihan vain saadakseni kirjoittaa omasta kokemuksestamme käytyäni ensin vain lukemassa ketjua. En tiedä voiko sanoa muiden kokemusten lukemisen tuntuvan hyvältä, koska se tuntuu oikeasti surulliselta ja kokemukset kohtuuttomilta, mutta ehkä helpottavalta kuitenkin. Kiitos ketjun aloittajalle ja kaikille kirjoittajille. Toivon, että olette saaneet kokea onnellisempia tapahtumia näiden surujen jälkeen. ❤️ [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Minne mennä viettämään joulua?
Tänään 20:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Miten lepäisi parhaiten?
Tänään 20:14
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yksin vauvan odottaminen
Tänään 20:02
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Tänään 19:53
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Värianalyysikysymys
Tänään 18:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Mitä kuluja on mahdollista vähentää pääomatuloista?
Tänään 17:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Tänään 17:25
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mitä tubettaja voi vähentää verotuksessa?
Tänään 17:22
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 11K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 835
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 809
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 586
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 499
Aihe vapaa
7.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Eilen 16:44
Luettu: 451
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Miten lepäisi parhaiten?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
5.
Eilen tästä ei saanut vielä puhua palstalla. Miten nyt kun se on lehdessä?
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kauhea makeanhimo raskausviikolla 16
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
7.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
Missä ovat uudet tiedot toimeentulotukiasiakkaiden määrästä Suomessa?
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
