vierailija
Minkä lääkekuurin saitte ja selvisittekö yhdellä kuurilla? Jäikö mitään jälkioireita? Muutenkin kiinnostaa, millaisia oireita teillä on ollut. Mykoplasmaa erittäin paljon nyt liikkeellä.
vierailija
huijausta, tuo lähtee kun heti oireiden alettua aloittaa höyryhengityksen jossa mineraalisuolaa.
sitten nenähuuhtelua sarvikuonolla ja keittää inkivääri-kurkumateetä luomulaatuisista aineista (ei mitään liptonin skeidaa)
sitten nenähuuhtelua sarvikuonolla ja keittää inkivääri-kurkumateetä luomulaatuisista aineista (ei mitään liptonin skeidaa)
vierailija
On aiheuttanut paljon keuhkokuumeita tänä syksynä. Ei ihan luomukonstit silloin auta.
vierailija
Olen sairastanut mykoplasman aiheuttaman rankan oksennus-ripulitaudin. Raskaana oleville haitallinen. Sain automaattisesti antibioottikuurin koska ei parane muuten. Hengitystieinfektiota samalta aiheuttajalta en ole sairastanut. Ei jäänyt mitään jälkitauteja.
vierailija
Muutamia vuosia sitten olin merilapissa syysretkellä, telttailimme erään harrastusryhmäni seuralaisten kanssa. Eräänä yönä hirvittävä ukkonen ajoi meidät suojaan vanhaan latoon, kieriskelimme heinissä ja teimme latoon valtavan "heinälinnan" heinäpaaleista. Ulkona rymisi ukkonen mutta me vain kellimme kuivilla heinänkorsilla. Vietimme lopulta kolme yötä ladossa heinälinnassamme.
Päästyäni retkeltä nousi hirveä kuume. Tuo leirintäretkemme kesti yli viikon ja jo paluumatkalla yöjunassa tajusin että olen pahasti kuumeessa, näin harhoja hytissäni. Houreilin että konduktööri kävi jatkuvasti hytissä tarkkailemassa vointiani ja hänen silmänsä kiiluivat oudosti. Vasta aamulla tajusin että takkini heilui silmieni edessä ja olin luullut tuota takkia minusta huolehtivaksi konduktööriksi. Viimeisillä voimillani aamulla ryömin käytävälle oksentaen tauotta, siitä minut löydettiin. Junakin pysäytettiin ylimääräisesti ja peruutettiin takaisin asemalle että minut, tajuton, saatiin sairaalaan.
Kolme päivää makasin teho- osastolla häilyen kuoleman rajamailla, yhteensä olin kolme viikkoa sairaalassa ja melkein puoli vuotta sairas. Painoni putosi neljänneksellä ja parannuttuani olin niin heikko että raahauduin eteenpäin seinistä tukia pidellen, en jaksanut pysyä pystyssä vielä kuukausienkaan jälkeen! Olin noihin aikoihin ihan hirveän hyvässä kunnossa kun kilpailin sm- tasolla kamppailulajissa mutta kokonaan palauduin taudista vasta ehkä puolentoista vuoden kuluttua. Erilaisia antibiootteja minulle syötettiin ja pistettiin että lopulta ei enää ollut ollut lisälääkityksiä saatavissakaan.
Minulla oli tuo mykoplasma ja lisäksi myyräkuume ja jänisrutto. Ei tiedetty mikä aiheutti pahimmat oireet ja lisäksi olin ympäriinsä tulehtunut, nuo kolme sairaalaviikkoa vain oksensin ja laskin alleni ja minua ruokittiin suonensisäisesti.
Hirveitä tauteja, tuolloin luulin kuolevani. Pienikin liikahdus ja suoli purkautui hallitsemattomasti. Horkkamainen kuume ravisteli kehoa ja minä, raitis ihminen, näin hirveitä näkyjä ja hallusinaatioita viikkotolkulla kuumeen kourissa (lähes raitis siis!)
Vieläkin muistan miten junanvaunussa makasin ja kerroin oireistani ymmärtäväiselle, kiilusilmäiselle konduktöörille, siis takilleni sopersin oireistani- tai ehkä kummitukselle joka oli aiemmin kuollut makuuhytissäni. Ehkä kuoleman läheisyys avasi aaveille portteja ja raiteita, tiedetäänhän vanhastaan junanvaunujen ja yöjunien melkoinen kummittelualttius!
Päästyäni retkeltä nousi hirveä kuume. Tuo leirintäretkemme kesti yli viikon ja jo paluumatkalla yöjunassa tajusin että olen pahasti kuumeessa, näin harhoja hytissäni. Houreilin että konduktööri kävi jatkuvasti hytissä tarkkailemassa vointiani ja hänen silmänsä kiiluivat oudosti. Vasta aamulla tajusin että takkini heilui silmieni edessä ja olin luullut tuota takkia minusta huolehtivaksi konduktööriksi. Viimeisillä voimillani aamulla ryömin käytävälle oksentaen tauotta, siitä minut löydettiin. Junakin pysäytettiin ylimääräisesti ja peruutettiin takaisin asemalle että minut, tajuton, saatiin sairaalaan.
Kolme päivää makasin teho- osastolla häilyen kuoleman rajamailla, yhteensä olin kolme viikkoa sairaalassa ja melkein puoli vuotta sairas. Painoni putosi neljänneksellä ja parannuttuani olin niin heikko että raahauduin eteenpäin seinistä tukia pidellen, en jaksanut pysyä pystyssä vielä kuukausienkaan jälkeen! Olin noihin aikoihin ihan hirveän hyvässä kunnossa kun kilpailin sm- tasolla kamppailulajissa mutta kokonaan palauduin taudista vasta ehkä puolentoista vuoden kuluttua. Erilaisia antibiootteja minulle syötettiin ja pistettiin että lopulta ei enää ollut ollut lisälääkityksiä saatavissakaan.
Minulla oli tuo mykoplasma ja lisäksi myyräkuume ja jänisrutto. Ei tiedetty mikä aiheutti pahimmat oireet ja lisäksi olin ympäriinsä tulehtunut, nuo kolme sairaalaviikkoa vain oksensin ja laskin alleni ja minua ruokittiin suonensisäisesti.
Hirveitä tauteja, tuolloin luulin kuolevani. Pienikin liikahdus ja suoli purkautui hallitsemattomasti. Horkkamainen kuume ravisteli kehoa ja minä, raitis ihminen, näin hirveitä näkyjä ja hallusinaatioita viikkotolkulla kuumeen kourissa (lähes raitis siis!)
Vieläkin muistan miten junanvaunussa makasin ja kerroin oireistani ymmärtäväiselle, kiilusilmäiselle konduktöörille, siis takilleni sopersin oireistani- tai ehkä kummitukselle joka oli aiemmin kuollut makuuhytissäni. Ehkä kuoleman läheisyys avasi aaveille portteja ja raiteita, tiedetäänhän vanhastaan junanvaunujen ja yöjunien melkoinen kummittelualttius!