E
Expatmamma
Vieras
Asun nyt ulkomailla miehen työn vuoksi. Työnantaja kustantaa meille täällä paremmat palvelut kuin Suomessa ikinä saisin - huipputason lastenlääkäri (ja enemmän ja parempia rokotuksia kuin Suomessa), synnytys yksityissairaalassa ja paljon tilavampi asunto kuin kotimaassa. Lisäksi minulla on ollut mahdollisuus järjestää paljon paremmat kotiavut kuin Suomessa, ja olen saanut myös valtavan laajan kaveriverkoston, etenkin perheellisiä ja äitikavereita. Vauvan kanssa on todella helppoa tutustua ihmisiin. Ja meillä on kaksi autoa, jotta minä kotiäitinä pääsen liikkumaan omissa menoissani miehen ollessa töissä.
Ulkomaille muuttaessa kannattaa tajuta että yleensä ainakin ekat 3-6 kk menee sopeutumiseen, eikä kaikki ole aina ihanaa. Mulla siihen auttaa Fazerin sininen suklaa, suomalainen naistenlehti ja joskus itkeminen tai kiroilu. Itse olen asunut maailmalla jo useampia muutaman vuoden pätkiä, ja siirrymme perheenä kolmannelle pitemmälle ulkomaankomennuksellemme tänä kesänä. Suomeen mulla ei ole mitään hinkua, musta siellä oma arkeni on vaikeammin järjestettävissä kuin melkein kaikissa muissa tuntemissani maissa.
Asuinalueen ja asunnon valinnassa kannattaa olla tarkkana, eli yrittää hakea sellainen ympäristö jossa itse viihtyy ja joka on perheelle sopiva. Itse olen USAssa viihtynyt huomattavasti paremmin suurkaupungeissa kuin tuppukylien nukkumalähiöissä, mutta tämä on kauheasti kiinni ihmisestä ja myös omien lasten iästä.
Asun nyt todella kaukana Suomesta, maapallon toisella puolella, mutta isovanhemmat ovat käyneet monta kertaa meillä, samoin muutama etäisempi tuttu. Ja skypen, nettipuhelujen ja sähköpostin ja Facebookin kautta voi olla helposti yhteydessä kaikkiin Suomen-tuttuihin ihan niin paljon kuin haluaa.
Ulkomaille muuttaessa kannattaa tajuta että yleensä ainakin ekat 3-6 kk menee sopeutumiseen, eikä kaikki ole aina ihanaa. Mulla siihen auttaa Fazerin sininen suklaa, suomalainen naistenlehti ja joskus itkeminen tai kiroilu. Itse olen asunut maailmalla jo useampia muutaman vuoden pätkiä, ja siirrymme perheenä kolmannelle pitemmälle ulkomaankomennuksellemme tänä kesänä. Suomeen mulla ei ole mitään hinkua, musta siellä oma arkeni on vaikeammin järjestettävissä kuin melkein kaikissa muissa tuntemissani maissa.
Asuinalueen ja asunnon valinnassa kannattaa olla tarkkana, eli yrittää hakea sellainen ympäristö jossa itse viihtyy ja joka on perheelle sopiva. Itse olen USAssa viihtynyt huomattavasti paremmin suurkaupungeissa kuin tuppukylien nukkumalähiöissä, mutta tämä on kauheasti kiinni ihmisestä ja myös omien lasten iästä.
Asun nyt todella kaukana Suomesta, maapallon toisella puolella, mutta isovanhemmat ovat käyneet monta kertaa meillä, samoin muutama etäisempi tuttu. Ja skypen, nettipuhelujen ja sähköpostin ja Facebookin kautta voi olla helposti yhteydessä kaikkiin Suomen-tuttuihin ihan niin paljon kuin haluaa.
