Muutto maalle omakotitaloon,mutta hoitoapu ja isovanhemmat jää kauaksi?

[Maalle?]

Haaveena on muuttaa perheen kanssa maalle omakotitaloon.

Mutta miten te muut kaupungista maalle muuttaneet ja joilla hoitoapu on jäänyt kauas olette viihtyneet uudessa kodissa? Miten iso asia hoitoapu esim isovanhemmilta todellisuudessa on? Nyt kaupungissa sitä on lähellä, mutta maalla ei olisi. Haluaisimme lisätilaa kotiin, joten mielessä muutto pois kaupungista.

 

[Pamppelsson]

Meilläkin se oli haaveena, mutta ei muutettu just sen takia, että ei huvita olla ihan ykin jossan korvessa.. EI vaan sovi meille!

 

[Matami-Mutkula]

Noh, me asutaan "maalaiskaupungissa" ja isovanhemmat ja muut asuu suht lähellä.. toinen alle 10km ja ei sitä apua liiemmin heru.

Kyllä sitä pärjää, usko pois

 

[vieras]

Me asutaan maalla. Appi asuu nyt aika lähellä (n. 30km), mutta mun vanhemmille matka kasvoi. Ei me heiltä muutenkaan ollu pahemmin pyydetty lastenhoito apua, että ei maalle muutto vaikuttanut siihen asiaan mitenkään.

Ja täytyy kyllä myöntää että ensimmäinen vuosi kirosin JOKA päivä (kesää lukuunottamatta ) päätöstä että tänne muutettiin!! Mutta pikkuhiljaa aloin tutustua ihmisiin joita täällä asuu ja muutenkin liikkua jossain eikä enää kaduta päätös pätkääkään!

 

[vieras]

Mihin sä sitä hoitapua ajattelit tarvia? Noin niinkuin kovin usein? Yleensä kai ihmiset muuttavat maalle sen rauhan vuoksi. Siellä saa olla oman perheen kesken. Kaupassakaan ei juosta jokaisen hiivapalan tai edes maitotölkin vuoksi. Eli lapset saavat aika paljon leikkiä ja viihtyä kotosalla. Että jos yksinolo ei kiinnosta kannattaa harkita uudelleen.

 

[Villi viisikko]

Ei se hoitoavun puutee vaivaa niinkään kuin se että kaikki meidän kaverit asuvat kaukana, täällä tuntuu olevan aika sisäpiiritoimintaa :/
Lisänä tietysti kun lähimpään kaupunkiin on 20km ja vähän suurempaan 40km niin aina on oltava toinenkin auto käytössä.

Viihdytään kyllä mutta haaveillaan muutosta jonnekin "ihmisten ilmoille".

 

[ap]

Mihin sä sitä hoitapua ajattelit tarvia? Noin niinkuin kovin usein? Yleensä kai ihmiset muuttavat maalle sen rauhan vuoksi. Siellä saa olla oman perheen kesken. Kaupassakaan ei juosta jokaisen hiivapalan tai edes maitotölkin vuoksi. Eli lapset saavat aika paljon leikkiä ja viihtyä kotosalla. Että jos yksinolo ei kiinnosta kannattaa harkita uudelleen.

Ei meillä lapset ole usein hoidossa,ehkä kerran tai pari kuussa pari tuntia kerrallaan. Esim. kun käyn hammaslääkärissä tai äitiysneuvolassa. Eikä maallakaan tartte olla yksin, onhan sielläkin ihmisiä!

 

[meah]

Meillä oli myös haaveena.
Kävi vaan niin onnellisesti, että pappa ja mummupuoli päättivät yllättäen (vissiin joku viidenkympin villitys) muuttaa maalle viime syksynä.
Me mennään nyt sitten perässä, ja mun siskokin muuttaa saman kunnan puolelle.

 

[sisulla!]

Haaveena on muuttaa perheen kanssa maalle omakotitaloon.

Mutta miten te muut kaupungista maalle muuttaneet ja joilla hoitoapu on jäänyt kauas olette viihtyneet uudessa kodissa? Miten iso asia hoitoapu esim isovanhemmilta todellisuudessa on? Nyt kaupungissa sitä on lähellä, mutta maalla ei olisi. Haluaisimme lisätilaa kotiin, joten mielessä muutto pois kaupungista.

welcome to my life!
Lähin "apu" saatavissa sadan kilometrin päässä...Onneksi on vaan yksi lapsi!
Pärjätään kun on pakko. Yritetään sumplia menot tarkkaan, miehellä onneksi "liukuva" työaika. Ja nyt kun lapsikin on päiväkodissa niin voi viedä viikolla sinne jos on esim. just lekurille aika tms.

Se kasvattaa luonnetta, kun itekseen/kahdestaan pitää pärjätä arjessa. Ei tosiaan ole isovanhemmat tai muut joka viikko ja joka asiassa apuna!

 

[Villi viisikko]

Haaveena on muuttaa perheen kanssa maalle omakotitaloon.

Mutta miten te muut kaupungista maalle muuttaneet ja joilla hoitoapu on jäänyt kauas olette viihtyneet uudessa kodissa? Miten iso asia hoitoapu esim isovanhemmilta todellisuudessa on? Nyt kaupungissa sitä on lähellä, mutta maalla ei olisi. Haluaisimme lisätilaa kotiin, joten mielessä muutto pois kaupungista.

welcome to my life!
Lähin "apu" saatavissa sadan kilometrin päässä...Onneksi on vaan yksi lapsi!
Pärjätään kun on pakko. Yritetään sumplia menot tarkkaan, miehellä onneksi "liukuva" työaika. Ja nyt kun lapsikin on päiväkodissa niin voi viedä viikolla sinne jos on esim. just lekurille aika tms.

Se kasvattaa luonnetta, kun itekseen/kahdestaan pitää pärjätä arjessa. Ei tosiaan ole isovanhemmat tai muut joka viikko ja joka asiassa apuna!

Ihan sama matka meillä ja lapsia on 5, mies tekee myös reissuhommia eikä työaika liu`u, joten lähes aina kulkevat 3 nuorinta lasta mukanani, asennetta se vaatii ja minun harmikseni tuo asenne on aika usein hukassa
|O

 

[mää]

Ei kyllä asuta maalla, mut eri kaupunkiin muutettiin, siis et mummot ja ennen muuta K-A-V-E-R-I-T asuu kaukana. Se on tosi tosi uuvuttavaa. Parisuhteesta ei juurikaan nauti jos suunnilleen ainut aikuinen jonka päivän mittaan tapaa on se oma puoliso. En todellakaan suosittele. Oon siis kyllä tutustunu joihinki äiteihi lähipuistossa, mut aikuinen ei saa sillä tavalla kavereita ku lapset..tai no riippuu kai persoonasta mut keskimäärin näin.

 

[no onpa sulla vaikeeta]

Se kasvattaa luonnetta, kun itekseen/kahdestaan pitää pärjätä arjessa. Ei tosiaan ole isovanhemmat tai muut joka viikko ja joka asiassa apuna!

kasvattaa luonnetta...? tai sit se vaan on sitä normaalia lapsiperheen elämää. millasta sit kuvittelit sen olevan?

 

[??]

Se kasvattaa luonnetta, kun itekseen/kahdestaan pitää pärjätä arjessa. Ei tosiaan ole isovanhemmat tai muut joka viikko ja joka asiassa apuna!

kasvattaa luonnetta...? tai sit se vaan on sitä normaalia lapsiperheen elämää. millasta sit kuvittelit sen olevan?

Niin mikä on normaalia?

 

[vieras]

Tässä se menee. Ei sen kummempaa. Omaa aikaa ei juurikaan ole, mutta lapset on sen arvosia.

 

[jutila harm]

Kyllä siihen tottuua,ihmisiin tutustuu ja ei sitä kokoajan seuraa kaipaakaan.Lapset tykkää kun saavat kulkea pitkin peltoja ja mettiä,nuoremmat on tietty äitin mukana.Ja kulkevat messissä karjanhoidossa ja asioilla ilman ongelmia.Meillä mies kanssa paljon poissa mutta viidenkin mukelon kanssa pärjää kun päättää niin.

 

[vieraampi]

Se kasvattaa luonnetta, kun itekseen/kahdestaan pitää pärjätä arjessa. Ei tosiaan ole isovanhemmat tai muut joka viikko ja joka asiassa apuna!

kasvattaa luonnetta...? tai sit se vaan on sitä normaalia lapsiperheen elämää. millasta sit kuvittelit sen olevan?

Niin mikä on normaalia?

normaalia on se, että kun saadaan lapsia niin niitä hoidetaan.

 

[.]

Haaveena on muuttaa perheen kanssa maalle omakotitaloon.

Mutta miten te muut kaupungista maalle muuttaneet ja joilla hoitoapu on jäänyt kauas olette viihtyneet uudessa kodissa? Miten iso asia hoitoapu esim isovanhemmilta todellisuudessa on? Nyt kaupungissa sitä on lähellä, mutta maalla ei olisi. Haluaisimme lisätilaa kotiin, joten mielessä muutto pois kaupungista.

En tiedä miten iso apu se todellisuudessa on, kun ei ole sitä koskaan ollut. Hyvin on pärjätty eli ei kait nyt korvaamatonta kuitenkaan.