Muutto ja lasten uudet kaverisuhteet

[vierailija]

Ollaan muutettu kolmisen viikkoa sitten uuteen, isompaan kaupunkiin.
Nyt täällä vähän murehditaan sitä ettei uusia kavereita ole vielä oikein löytynyt lapsille, lapset siis ala-asteella.
Välillä kuulema ovat jonkun kanssa välituntisin mutta ei ole muodotunut oikein sellaista vakio kaveripiiriä.
Olen antanut luvan tuoda myös kavereita meille jne.
Muutettiin tänne kesken syksyn niin moniin harrastuksiin olis pitänyt hakea aikaisemmin.
Koulun kerhoihin eivät ole kovin innokkaita lähtemään patisteluistani huolimatta.
En kyllä osaa enempää lapsiani auttaa ja tuntuu tosi surulliselta, lapset haikailee vain vanhan kotipaikan kavereita, joita kyllä pääsevät näkemäänkin ja ovat olleet viikonloppuisin vanhojen kavereiden luona.

Miten teillä muilla on mennyt muuton jälkeen? Onko lapset heti löytäneet kavereita vai onko siihen mennyt aikansa?

 

[alkup...]

Nostelen josko joku tähän osais vastata

 

[vierailija]

No voi kurja. Muutto on lapsille muutenkin aina vähän hankala juttu ja nyt on varmasti aivan kaikkein hankalinta, kun alun toiveikkuus alkaa väistyä mut ei vielä ole tunnetta että kaikki selviää.

Monien urheilulajien talvikausi on alkanut vasta tällä viikolla. Kannattaa soitella perään ja kysellä onko peruutuspaikkoja, jos lapsi vielä mahtuisi jonnekin. Sehän on ihan sama, että minne, jos harrastuksen tarkoitus on lisätä lapsen kontakteja. Heti, jos on yksikään paikka koulun lisäksi mistä löytyy kavereita, niin lapsella on paljon helpompaa.

Omat lapset on nyt pieniä, esikoinen ekalla, mut ollaan muutettu monesti ja nytkin muutettiin just ennen ekaluokan alkua. Ennen koulua oli helppo tukea lapsen kaverisuhteiden syntymistä aina uudelleen. Ensinnäkin se tarhan ryhmä oli helppo hahmottaa, siitä näki ryhmädynamiikan ja sen mitkä päivästä on niitä hetkiä jolloin ryhmä on niin hajallaan että sen yksittäisiin jäseniin on helppo ottaa kontaktia. Lapsia pysyti silloin ohjaamaan toimimaan näissä hetkissä "oikein" ja aina se tuotti tulosta melko nopeastikin.

Koulu on kuitenkin vanhemmilta suljettu maailma ja siellä on jo omat säännöt lapsillakin. On valtavan paljon vaikeampi ohjata ja auttaa lasta, kun ei ole hajuakaan siitä että mitä siellä koulussa tapahtuu. Tällä alueella vielä kaikki on asuneet täällä jo lapsesta asti, ja ne kaverisuhteet ei ole vaan tiiviit, vaan ne on sillä lailla tiiviit että kavereita ollaan oltu synnäriltä asti. Siihen on todella vaikea mennä tavallaan väliin, ja monet kerrat on käynyt niin, että kun oma lapsi leikkii jonkun kanssa, siihen on toinen lapsi tullut ja ilmoittanut, että me ollaan oltu vauvasta asti bestiksiä että me leikitään nyt vaan kahdestaan. Olen ilmoittanut lapsen ryhmälajiin, että saa sieltä joukkuetovereita, ja pidetään pienet Halloween-juhlat että voi kutsua sinne keitä haluaa. Siinä on tietenkin aina se riski että kukaan ei tule ja lapsi pettyy. Mut jos on yhtään tuuria niin joku pääsee, ainakin tuosta omasta joukkueesta. Itse olen valmistautunut niin, että minä pistän kaiken liikenevän ajan ja rahan tuohon joukkuelajiin, jos näyttää siltä että lapsi saa sieltä kavereita.