Muutto ja 3vuotiaan armoton raivoaminen..

[Avuton]

Meillä on aivan ihana, tempperamenttinen 3,5vuotias..
Yleinsä poika on hyvinkin hellä, herkkä ja kiltti mutta suuttuessaan on aina ollut tulta ja tappuraa.
Valmistelimme poikaa muuttoon ja aluksi tuntui että poikakin oli muutosta mielissään mutta nyt poika on kääntänyt kelkkansa, haluaakin vain vanhaan kotiin, vanhat maisemat, vanhat kaverit, vanhan päiväkodin.. jne.
Uhma nosti kunnolla päätään ja poika saa armottomia kiukun ja itkun puuskia.
Poika on nyt jopa lyönyt ja raapinut meitä mikä on ihan uutta.
Sitten poika kyllä itkeekin, halaa ja pyytää anteeksi aina vain ja uudelleen mutta katumuksesta selvittyään kun tulee jokin ristiriita niin poika taas huutaa "tyhmä, typerys" ja tönii meitä.
Tämä on aivan uutta, jatkunut jo toista viikkoa ja on aivan kamalaa =(

Mitä tehdä? Miten hillitä itsensä kun toinen käy päälle, oma raivostuminen näyttää vain lietsovan poikaan lisää kiukkua..

Harmittaa kun toisella on niin paha olla.. juurihan me muutettiin joten tottakai tämä iso muutos vaikuttaa ja aika varmaan parantelee haavoja mut mitkä keinot käyttöön pojan kanssa joka on muuttunut aivan mahdottomaksi?
En ole joutunut aiemmin miettimään tällaista tilannetta ja olen nyt aivan peukalo keskellä kämmentä oman lapseni kanssa..

 

[vieras]

Tottakai muutto - kodin ja koko ympäristön muuttuminen - on suuri asia lapselle. Ei siihen pieni voi etukäteen valmistautua ja järjellä käydä asioita mielessään etukäteen läpi niin kuin aikuinen tekee.

Onko lapsi siis nyt aloittanut uudessa päivähoitopaikassa?

 

[ap]

Ei ole aloittanut, tarkoituksella järjestimme niin että muuton jälkeen pidämme miehen kanssa vuorotellen kesälomat jotta poika saa olla lähes 2kk kotona tutustumassa uuteen ympäristöön ennen kuin aloittaa uudessa hoitopaikassa normaali arjen pyörityksen..

 

[.]

Hänellä on turvaton olo ja uudet asia ihmetyttävät. 3 vuotias ei voi ymmärtää kuinka lopullinen muutos muutto on eikä voi valmistautua samalla tavalla kun aikuinen.
Vaikka kaikki ympärillä on uutta olisi nyt tärkeä että isä ja äiti olisivat muuttumattomia ja tukevia aikuisia luomaan turvaa.

 

[karvakorvakettu]

Täältä löytyy myös tulinen lapsi, eikä meillä auta kuin aika. Ja toki syli, keskusteleminen, hyvien juttujen korostaminen, kannustaminen.

 

[ap]

Kiitos vastauksista.. osaisko joku konkreettisesti neuvoa miten mun pitäs toimia kun poika "tulee silmille".. kun pitäs säilyttää maltti ja koittaa ymmärtää että hänellä on syynsä pahaan oloonsa mutta enkai minä nyt voi vaan rauhallisena puhua toiselle joka huutaa "tyhmä äiti" ja lyö uudelleen ja uudelleen =(
Olen ottanut käsistä kiinni, mennyt kyykkyyn ja koittanut puhua rauhallisesti.. poika vain rimpuilee ja yrittää lyödä uudelleen.. ja tätä jatkuu aikansa kunnes poika alkaa itkeä ja huutaa "anteeks äiti" ja tulee kaulaan, halaa ja itkee lohduttomasti hokien ANTEEKS ÄITI!

Kamala katsella tollaista.. mut tänään kun pinna paloi kun poika jälleen sai ihan tyhjästä raivarit niin otin poikaa käsistä ja huusin napakasti "nyt loppu!! sinä et lyö etkä kutsu ketään tyhmäksi, nyt riittää!" ja raahasin pojan väkisillä omaan huoneeseensa ja vedin oven kiinni. Poika löi/potki ovea muutaman kerran, sitten heittäytyi lattialle itkemään ja tuli pyytämään anteeksi.
Sama lopputulos siis mutta äärimmäisen paha mieli meillä molemmilla.. =(

 

[karvakorvakettu]

Mä olen halannut, sanonut, että rakastan, vaikka onkin vihainen. Auttaa joskus. Joskus olen istuttanut sohvalle tms. rauhoittumaan ja sanonut, että jutellaan, kunhan rauhoittuu. Lyödä en anna, samoin tyhmäksi kutsumisesta sanon, että mä odotan anteeksipyyntöä, mutta rauhoitu ensin. Meillä esikoisen raivarit kestää melko kauan ja usein rauhoittuu paremmin, jos saa olla rauhassa. Vieressä oleminen usein provosoi lisää.

 

[karvakorvakettu]

Pahimpina päivinä juttrelu ei oikein onnistu heti, mutta illalla ennen nukkumaan menoa ollaan joskus juteltu pitkäänkin, että mistä kiukku tulee ja mitä sille voisi tehdä. Tosin meidän kiukkupussi on jo lähes 6v. Aika pitkään on osannut jotenkin käydä läpi tuntemuksiaan, mutta ei ehkä onnistu 3v:ltä. Kyllä mä ottaisin rauhallisena hetkenä puheeksi, että pelottaako uudessa paikassa joku tai onko ikävä. Meillä ainakin poikaa helpottaa, jos jollekin asialle voi tehdä jotain. Jutella pelottavan naapurin kanssa tai jotain.

 

[ap]

Kiitos karvakorvakettu!
Meilläkin nää raivarit tuntuu kestävän ikuisuuden.. enkä mä voi jättää lasta raivoamaan ja rauhoittumaan itsekseen koska poika seuraa perässä ja lyö uudelleen. Mun on pakko jäädä siihen ja pitää kiinni. Heti kun päästän irti, poika tulee uudelleen "silmille" =(
Tää on niin yllättävä tilanne etten osannut mitään tällaista odottaa vaikka toki ymmärsin että tää muutto tulee olemaan iso juttu johon varmasti reagoidaan.. tää silti oli ihan täysin odottamatonta!
Inhottava edes lähteä minnekään pojan kanssa kun käyttäytyy noin.. saatiin osaksemme _katseita_ kun käytiin lähipuistossakin tässä yks päivä.. vein pojan pyöräni kyydissä sinne, leikit sujui hienosti muiden lasten kanssa, -sitten kun ilmoitin että olisi aika lähteä kotiin, alkoi ihan käsittämätön raivo.
Ikinä ei ole puistosta lähtö ollut raivarin paikka ennen mutta nyt kävi niin että juoksin pitkin puistoa poikani perässä, sitten kannoin raivoavaa lasta sylissäni kuunnellen sitä tyhmäksi nimittelyä, sitten sidoin väkisillä raivoavan lapseni turvaistuimeen ja otin potkuja vastaan omiin pohkeisiini kun yritin lähteä ajamaan.
Lopputuloksena talutin pyörää jonka kyydissä poika jaksoi huutaa kurkkusuorana n. 500metrin kävelymatkan ja sitten alkoi taas vuolas itku ja anteeksi pyytely ja piti pysäyttää että "halataan äiti ja sovitaan, anteeks!!!"
huh.. näin niitä uusia kavereita löydetään puistoista niin äidille kun lapsellekin.. =/

 

[karvakorvakettu]

Vielä juttuja:
Meillä joskus auttaa myös iso-poika juttujen tekeminen. Eli tehdään asioita, jotka on pojalle tärkeitä, mutta hiukan jännittäviä. Saa niistä itseluottamusta ja sen jälkeen on rauhallisempaa. Ja nää jutut on oikeasti aika pieniä. Käy itse ostamassa jotain, valitsee jotain, auttaa jotakuta, vie mummolle ruokaa, opettaa kaverille jotain, kantaa kauppakasseja. Ehkä toi auttaminenkin siirtää ajatuksia pois omasta olosta.

 

[ap]

Auttamisesta.. hui.. en ollut edes ajatellut mut kun luin ton sun viestin niin rupesin heti miettimään kuinka paljon me ollaan nyt jouduttukin kieltämään poikaa ja "käskemään muihin hommiin" kun me remontoidaan uutta kotia ja poika kokoajan on tulossa "Isin apumieheks" ja kun ei niissä hommissa 3vuotias ole kun tiellä.. ollaan sit aina vaan sanottu ettei tähän nyt oikein voi tulla, ollaan laitettu lastenohjelmia, mä olen mennyt pojan kanssa ulos tai hänen huoneeseen leikkimään, lähdetty mummolaan tms. mutta koskaan ei olla myönnytty siihen että voisi edes jollain tapaa olla se "isin apulainen" ..pisto sydämessä ja huomenna heti pitää tää asia ainakin kokeilla, -poika voi ihan hyvin vaikka pestä maalipensseleitä isänsä kanssa tai repiä maalarinteippiä ikkunanpokien reunoista pois..

En ollut edes ajatellut tätä auttamis juttua.. tottakai se olis tärkeetä.. voih.. kiitos tosta vinkistä tuhannesti!!!!

 

[karvakorvakettu]

Joo, huutavan lapsen pois kantaminen on aina niin kurjaa :ashamed: Mä olen lähtenyt seuraavana päivänä samaan paikkaan. Ensin keskustellaan ja 'kokeillaan, jos sujuisi paremmin'. Meillä ainakin kiukut jää yhtä yllättäen kuin nousevatkin ja niiden jälkeen poika on taas jotenkin fiksumpi. Ja toinen lapsi ei kiukuttele ollenkaan samalla tavalla, onneksi

 

[hankey]

Tuli mieleen, että poika haluaisi varmuuden mitä tapahtuu seuraavaksi ja "onhan kaikki ennallaan". Pieni muistutus on joskus paikoillaan: " vielä 3 liukumäkeä ja sitten lähdemme " tai " ehdit vielä kerran keinua ennenkuin lähdemme."

Moni pikku maalari maalaa vedellä aitaa

Päiväkodissa oli varmaan päiväjärjestyskuvat. Jos viitsit, tehkää yhdessä teille kotiinkin ja kootkaa ne aamulla yhdessä jääkaapin oveen letkaksi tai valokuvakansioon mukaan otettavaksi.

 

[ap]

kiitos myös hankey! Ihan hyvä vinkki tuo päiväjärjestys kuvina, kokeillaan sitäkin. Kaikki apu on tarpeen joten nostan vielä kerran ketjuani!

 

[hankey]

Meillä on mennyt pari muuttoa niin, että lapsi on kantanut muuttoautoon omapakkaamansa lelulaatikon ja sitten päässyt (huom ei joutunut ) naapurin tai sukulaisen luo hemmoteltavaksi. Kun pahin kiire on ohi, on lapsi haettu uuteen kotiin.

 

[vieras]

MLL - Perhe muuttaa
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/perhe_muuttaa/

 

[ap]

Kiitos hankey vielä ja sinä vieras joka laitoit mulle ton linkin, KIITOS!! Edelleen vinkkejä saa antaa jos on edes jotain pientä mielessä mitä voisi kokeilla. Tänään taas raskas päivä takana =(