Muuttamisen haikeus

[omakotikotkot]

Tämä on käynyt itselleni joka kerta, mutta saatiin eilen uusi asunto. Muutto muutaman viikon päästä. Asunto on kiva ja hyvällä, joskin kovin erilaisella sijainnilla kuin tämä (uusi asunto keskustassa, nyt asutaan sen reunamilla). Eilen asuntonäytössä kaikki näytti ja tuntui hyvältä, ja sovimme vuokraavamme sen.

Ja sitten se iskee, haikeus. Nykyinen koti tuntuu tällä hetkellä niin ihanalta ja kotoisalta, ajatus uudesta kodista vähän ahdistaa ja jännittää. Entä jos siitä ei tule näin viihtyisä? Joka kerta sama juttu, mutta tähän nykyiseen ollaan kiinnytty enemmän ja muutamme pakosta pois. Haikeus iskee jo samana iltana kun muuttopäätös on tehty.

Onko täällä muita minunkaltaisia? Miten saan itseni psyykattua siihen, että näin on tapahduttava ja hyvä juttu se varmasti on? Ajattelin, että riisuisin seinät heti tyhjiksi ja ottaisin kaiken "kivan" pois asunnostamme. Näyttäisi vähän kurjemmalta.

 

[tunteellinen]

Me vaihdettiin myös asuntoa tässä keväällä ja edelleen on ikävä vanhaa kotia - siellä vietettiin lasten pikkulapsiaika ja päiväkotielämä.

 

["Anne"]

Mulla taas päin vastoin. Tykkään muuttaa, saan taas tekemistä ja uutta näpertämistä ja laittamista. Nytkin odotan innolla pakkaamisen aloitusta ja olen jo uuteen kotiin ostanut verhot ja vaikka mitä vaikken ole nähnyt vasta kuin pohjapiirrustuksen. Olen suunnittelut huonekaluille parhaan mahdollisen sijoitustavan ja valkannut kaikista huonekaluista jo ne mitkä sinne tulee.
Toivottavasti tulevassa asunnossa ehditään asumaan kauemmin kuin parissa aikaisemmassa niin ehtii ehkä kiintyäkin.

 

["A P"]

Minäkin itse asiassa pidän muuttamisesta. Sisustan aina uuden kodin vähän erilailla, pakkaaminen on ihan ok ja tavarat kannetaan puhdilla. Tykkään järjestellä uutta kotia, loppusiivous on ainoa mistä en pidä Kuitenkin ennen sitä itse muuttoa iskee se haikeus, kun vanhasta pitää luopua. Tulee vanhaa kotia ikävä jo ennen kuin siitä pitää luopua. Pelkään kovasti sitä, että muutetaan asuntoon mikä ei tunnu KODILTA. Itselleni koti on maailman tärkein paikka ja lähes pyhä asia, ja sellainen "kämppä" kauhistuttaa.

 

["Anne"]

Itse olen jo pariin viimeiseen kyllästynyt. Ovat olleet "valmiita" ja olen jo kaivannut uusia haasteita Yksi tuntui välissä kodilta mutta siitä piti lähtä ihan oman rauhan takia. Toivottavasti seuraava tuntuu myös kodilta jossa viihtyy kaikin puolin ja uskaltaa kiintyä

 

[Ultramariini]

Minä olen sellainen haikalija. Viimeisimmässä muutosamme en tosin haikaillut, koska muutimme saman talon sisällä. Mutta aiemmissa muutoissamme /ni olen tuntenut haikeutta muuttohetken lähestyessä. Siis vaikka uusi koti on ollut odotettu ja tervetullut ja muutto mieleistä, on hetkeä ennen muuttoa iskenyt haikeus.
Ehkä se on osaksi ollut myös jännitystä tulevasta, vähän uuden pelkoakin ja vanhasta luopumisen " tuskaa" ( tuska on tässä liian voimakas sana)

Ei se ole ollut pelkkää haikeutta sen kodin vuoksi, vaan sitä käy läpi muistojaan ja kokemuksiaan, mitä kaikkea on siellä kodissa asuessaan kokenutkaan. Muuttaessamme toiselta aluuelta tänne, olin haikea. Uusi tilavampi ja monilta osin helpompi koti oli tervetullut. Mutta muutimme pois kodista, jossa asuesamme sain kaksi ensimmäistä lastamme ja jotenkin tunteellisesti tuntui silloin, että se lasten vauva-aika jäi sitten kotiin.

 

[miliki]

Voi jessus teitä ämmiä, miten tuostakin voi olla surullinen.

 

["vieras"]

Haikeus on ihan normaalia. Mulle iskee haikeus jo ihan vain loman loputtua. Mutta se on ohimenevää ja useimmiten siihen muutokseen on kuutenkin tyytyväinen.

Ja miliki, haikeus ei ole sama asia kuin surullisuus. Ei me olla surullisia.

 

[vierailija]

Joo, tänään muuttopäivä. On jo valmiiksi kova ikävä tätä vanhaa kotia, täällä kun olen asunut perheeni kanssa koko elämäni tähän mennessä. Tottakai olen toivonut tätä muuttoa jo vaikka kuinka pitkään ja uusi koti on isompi ja saan omaa rauhaa. Sitä paitsi se on ehkä viiden minuutin kävelymatkan päässä tästä kodista. Pelottaa vaan, jos en kotiudukkaan sinne ollenkaan. Mutta kannattaa muistaa, että (useimmiten) muutto on hyvä asia.

 

[Lispetti]

Olin lapsena ja nuorena melkoinen matkalainen, mutta 17-vuotiaaksi asti asuin kuitenkin samassa osoitteessa.
Koen nyt jälkikäteenkin tärkeänä, että minulla oli juuret ja se sama tuttu koti.

Lapseni eivät ole koskaan muuttaneet, olemme asuneet samassa kodissa 17-vuotta.

Voisin kuvitella, että tästä kodista muuttaminen voisi olla äärimmäisen vaikeaa. Meidän kodissa/näillä hoodeilla on valtavasti muistoja.
Olen äärimmäisen tyytyväinen, että muutimme aikoinaan juuri tänne. Tämä kylä on tuonut lapsille turvallisen ja yhteisöllisen kasvuympäristön - olen erittäin kiitollinen.

Ehkä joskus muutan kun lapset muuttavat, mutta ajatuksena se tuntuu pahalta. Haluaisin tarjota lapsille ja lapsenlapsille lapsuudenkodin/mummolan missä viettää aikaa, juhlia, lomia jne. Maaseutu vetää vahvasti puoleensa, mutta en haluaisia kauas lapsistani.

 

[vierailija]

Joo, tänään muuttopäivä. On jo valmiiksi kova ikävä tätä vanhaa kotia, täällä kun olen asunut perheeni kanssa koko elämäni tähän mennessä. Tottakai olen toivonut tätä muuttoa jo vaikka kuinka pitkään ja uusi koti on isompi ja saan omaa rauhaa. Sitä paitsi se on ehkä viiden minuutin kävelymatkan päässä tästä kodista. Pelottaa vaan, jos en kotiudukkaan sinne ollenkaan. Mutta kannattaa muistaa, että (useimmiten) muutto on hyvä asia.

Ihmisen koti muodostuu sinne minne tavaransa laittaa.

 

[Lispetti]

Ihmisen koti muodostuu sinne minne tavaransa laittaa.

Mielestäni koti on siellä mistä löytyy omat ihmiset/turvallinen paikka olla ja elää, tavaroilla ei ole mitään väliä.
Siksi muuttamiseen usein liittyy epäluuloa ja pelkoa: onko uusi paikka edellämainittua…

 

[vierailija]

[QUOTE=""vieras", post: 28775740....aikeus on ihan normaalia. Mulle iskee haikeus jo ihan vain loman loputtua. Mutta se on ohimenevää ja useimmiten siihen muutokseen on kuutenkin tyytyväinen.

Ja miliki, haikeus ei ole sama asia kuin surullisuus. Ei me olla surullisia.
[/QUOTE]
En voi edes kuvitella päivää et olis muutettava pois