Toggle sidebar

Muuttaminen pois tukiverkoston/suvun läheltä kauas?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rockamama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

rockamama

Jäsen
19.08.2010
40
0
6
Kysymys;

oletko muuttanut perheesi kanssa kauas tukiverkoston/suvun luota?
Työn perässä tai muuten vaan? Millaista on aloittaa elämä vieraassa paikassa, ilman mummoja ja ukkeja ja siis tukiverkostoa?
Harkitsemme muuttoa n. 350km päähän tukiverkostostamme, työn perässä.
Tänne jäisi lapsille tärkeät mummot ja ukit ja muut tutut.. :| Tosin ei heitä nytkään tavata kuin sen parin viikon välein, mutta sitten ei varmaan niinkään usein..
Kertokaa kokemuksianne, miten on sujunut!
 
Olen, mutta jo ennen perheen perustamista. Työn vuoksi muutin tänne missä nyt asun. Hyvin on sujunut. Olen ihminen, joka haluaa olla mahdollisimman itsenäinen ja omillaan pärjäävä. En tarkoita sitä, että paheksuisin muita, jotka tukeutuvat sukuunsa, minä en vain itse halua sitä.
 
Me asutaan toisella paikkakunnalla. Isovanhemmat asuu 110km päässä.
Lastenhoitoapua ei siis saada...

Voitkin kuvitella ettei yhteistä aikaa ilman poikaa ole...
 
Tukiverkko? Mikä se sellainen on. Meillä asuu anoppi 25km päässä eikä ole koskaan ottanut tyttöä, nyt 4v hoitoon luokseen. Kerran on muutaman tunnin meillä hoitanut kun oltiin teatterissa. Yöksi ei huolinut tyttöä, kun lähdin mieheni kanssa isäni hautajaisia järjestämään yhdeksi yöksi 300km päähän. Kamalat järkkäilyt oli sitten naapurin kanssa, että päästiin lähtemään. Anteeksi purkaus.
 
Me ollaan aina aikuisikämme asuttu poissa tukiverkkojen luota, nykyisin pk-seudulla. Silloin ystävien merkitys korostuu ja olemme esim. lapselle tietoisesti valinneet kummit lähistöltä. Isovanhempia nähdään noin kerran kuussa tai parissa. Onko teillä yhtään tuttua siellä uudella paikkakunnalla?

Varmasti auttaisi ihan valtavasti, jos sinä tai miehesi voisi olla ekat pari kuukautta kotona, että lapsille tulisi pehmeä lasku. Lapsilla olisi turvallinen tunne, että heille on aikaa ja heitä tuetaan. Samalla voisi aloittaa perhekahvilassa käymisen ja/tai lasten harrastukset ja etsiä sitä kautta tuttuja. Ehtisi myös saada uuden asunnon kuntoon ja tarpeelliset tavarat hankittua ja paikalleen. Siten se arki lähtisi sujumaan paremmin.

Kannattaa etsiä potentiaalisia uusia kavereita myös tämän palstan kautta sekä hankkia MLL:n yhteystiedot jne. Seurakunnilla usein on toimintaa eri ikäisille ja sinne voisi ihan soittaa sillä viestillä, että olemme uusia paikkakunnalla, mihin voisimme osallistua ja tutustua?

Yleensä niitä tuttuja kuitenkin löytyy naapureista/puistosta/lasten harrastuksista ja mukavimmilta voi parin juttukerran jälkeen hyvin kysäistä, josko tulisivat teille kahville ja/tai antaisivat puhelinnumeronsa hätätilanteita varten, me kun olemme uudessa ympäristössä. Yleensä kaupunkien pientaloalueilla ollaan kuitenkin aika avoimia ja ystävällisiä, kerrostalossa tutustuminen voi olla vähän vaikeampaa.
 
Kiitos paljon vastauksista! =) lisääkin kokemuksia kuulisin mielelläni, myös sellaisilta, jotka ovat muuttaneet vasta lasten syntymän jälkeen. Meillä tukiverkostoa olisi, mutta kun mummo löysi miehen, niin on käynyt kylässä noin 1-2 krt kuukaudessa, anoppi asuu n. 100km päässä ja sitäkään ei näy kuin noin kerran kuussa, jos sitäkään.... Ystävät meillä on ympäri ämpäri siellä täällä, eikä heistä silleen lastenhoitoapua muutenkaan... myös me olemme ihmisiä, jotka olemme halunneet hoitaa lapset hyvin paljolti itse, tosin pieniä vasta mukulat ovatkin. (1v ja 3v) Niin ja olen itse kotiäitinä, vielä sinne, kun juniori on 3v, mutta miehen töiden perässä sitä lähdettäisiinkin... Olen hirveän huono pyytämään apua keneltäkään, vaikka joskus tarvitsisikin ihan oikeasti johonkin apuja, niin jotenkin en halua häiritä tms..no jopas rönsyilee...
Mutta niin, sekin vielä, että nämä meidän tukiverkot, lähinnä äitini, joka oli ennen tätä miestään paljon luonamme ja esikoisemme kanssa meidän luona, ei haluaisi millään, että muutamme. Tämä luo minulle epävarman tunteen ja kurjan olon... Kun kuitenkaan emme tapaa äitiäni nykyisin kuin sen 1-2, korkeintaan 3 kertaa kuukaudessa. No, mutta jos niitä kokemuksia saisi vielä lisää....?
 
Tuo on lyhyt matka mielestäni, joten älä turhia huoli :)

Muutin yksin lapseni kanssa 700km:n päähän, jossa en tuntenut alkuun ketään. Nopeasti sitä tutustuu uusiin ihmisiin, jos itse niin tahtoo ja on valmis panostamaan siihen.
 
Eipä ole meilläkään sukulaiset lähellä vaan kaikki ovat n. sadan kilometrin päässä. Ystäviä onneksi on jotka auttavat kovan paikan tullen mutta muuten ei oikein haluta/osata pyytää apua. Hyvin menee ja toivottavasti näin jatkuukin. Menestystä myös sinne!!
 
Muutimme lasten ollessa 2- ja 4-vuotiaat. Monta vuotta meni hyväksyessä asia, ettei enää ole hyvää tukiverkkoa lähellä (tapasimme isovanhempia viikottain, lastenhoitoapua tarvittaessa, lisäksi muut sosiaaliset kuviot oli kohdillaan).
Hyvän työpaikan löytyminen auttoi sopeutumaan uuteen. Lapset löysivät nopeasti uusia kavereita ja harrastuksia. Edelleen kaipaan tukiverkkoa, koululaiset lapset olisi niin helppoa jättää silloin tällöin isovanhemmille viikonlopuksi.
 
kiitos vastauksista, mutta kertokaa vielä käytännön asioista? missä lapsi/lapset hoidossa, jos itsellä menoja? eikö lapset ja isovanhemmat kaipaa toisiaan elämäänsä? Kaikenlaiset kokemukset kiinnostaa, meillä tosiaan tulisi se 350km lähimpään mummoon jonka kanssa nyt kutakuinkin on olleet lapset tekemisissä enemmän, nykyään vaan harvempaan, kun mummo aloittelee uutta elämäänsä miehen ja hänen perheensä kanssa :kieh:
Meille etelä-suomessa olisi töitä ja muutakin elämää (menoja, tekemistä ym as you know) mutta arveluttaa kuitenkin hieman, onko siellä sitten millaista kasvattaa lapsensa ja millaista elämä on ilman sitä paljon puhuttua turvaverkostoa.. vaikka pääseehän ne mummotkin meillä käymään, junat, bussit, lentsikat ja autot kulkee.... :D
 
Mä muutin esikoisen kanssa miehen luo 300km päähän mun tukiverkostosta. Miehen isä ja äitipuoli asuu naapurissa mut heiltä ei apua heru.
Mun täytyy katsoa menoni miehen työvuorojen mukaan jolloin mies jää lasten kanssa. Itse olen lasten kanssa kotona ( 7v, 4v, 3v ja 7kk ).

Välillä on rankkaa mut tähän on tottunut. Tää on meidän arkea.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa