Toggle sidebar

Muuttaako ulkomaille vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ulkomaille
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

ulkomaille

Vieras
Tilanne on seuraava: mun alalla on paremmin töitä Saksassa ja mulla on entisiä opiskelukavereita Berliinissä, jotka houkuttelevat hakemaan tiettyjä avoimia paikkoja. Osaan saksaa.

Mutta mulla on mies (joka voi kyllä saada myös töitä koulutuksellaan/työkokemuksellaan) ja 9-vuotias lapsi joka pitäisi mennä sitten siellä kouluun.

Ilman lasta olisin jo mennyt kokeilemaan. Yritän kuitenkin ajatella lapsen parasta, kumpi on parempi...

Luonteeltaan lapsi on ulospäinsuuntautunut, reipas ja saa helposti kavereita lomamatkallakin. Täällä koulu on mennyt hyvin. Saksaa ei osaa.

Mies hoitaisi alun kielikoulutukseen kuljetukset ja sitten kun lapsi on suht sopeutunut ja oppinut tarpeeksi kieltä ja päässyt kouluun hyvin mukaan, hakisi töitä. Tällöin elettäisiin säästöillä ja mun palkalla. Berliinistä hommattaisiin vuokra-asunto ja ruoka ja asuminen on muuten siellä halvempaa kuin Helsingissä. Näissä saataisiin apua.

Uskaltaisitteko kokeilla? Vai pitäisikö antaa lapsen pitää kaikki entinen?

Isovanhemmille pääsisi yhtä paljon kuin nyt (asuvat kaukana ja nytkin käymme pari kertaa vuodessa).
 
En voi odottaa, kunnes lapsi on esimerkiksi käynyt lukion. Olen nyt 40 v ja luultavasti 50 v ei ole sielläkään niin hyvää materiaalia (vaikka se on väärin).
 
Entä jos lapsi olisi kuullut juttua asiasta, ja aluksi oli että se on ihan kiva, mutta pari päivää myöhemmin (tänään) sanoisi, että haluaisi olla ihan suomalainen lapsi ja käydä siellä vain lomalla...

Ollaan siis 3-4 kertaa käyty lomalla Berliinissä lapsen kanssa ja mä olen joskus opiskeluaikana ollut puoli vuotta siellä vaihdossa...

Tuntuu pahalta jos toinen toivoo oikeasti noin, vaikka toisaalta lapsi ei voi näin isoa asiaa päättää. Ja on tosiaan saanut kavereita aina joka paikasta jopa viikon lomalla ilman yhteistä kieltä jne.
 
Sydämessäni tiedän, että hän sopeutuu kyllä ja toisaalta saa vahvan saksan kielitaidon. Muutettaisiin johonkin vihreään lähiöön, ei enää klubiskene kiinnosta.

Saksalainen koulu on "vanhanaikaisempi" eli opettajia teititellään ja meidän lapsi on jo siinä iässä, että hakee gymnasiumiin siellä. Siellä on siis tavallaan entinen kansakoulu-oppikoulu-meininki eikä yhteistä peruskoulua kuten Suomessa.

Silti hirvittää tehdä sellaista, mitä toinen erityisesti ei halunnut, ja kun tässä ei ole kyse mistään että vanhemmat päättävät koska mennään nukkumaan tms. Muuten ei ole ollut vaikeuksia päättää ja komentaa lasta...
 
Onko sulla/teillä ajatus kauanko olisitte siellä? Pysyvästi? Muutamia vuosia? Onko ajatuksia kuinka usein tulisitte lomille Suomeen, miten järjestettäisiin yhteydenpito vanhojen kavereiden kanssa yms.

Näitä asioita neuvon miettimään hartaasti, ja keskustelemaan lapsenkin kanssa.
 
Periaatteessa pysyvästi mutta eihän sitä koskaan tiedä. Vähintään pari vuotta ollaan. Siinä ajassa tuskin ehtii edes ihan todella kunnolla sopeutua. Kaverin lapsi tuli 8-vuotiaana, oli puoli vuotta kielikoulutuksessa ja sitten meni kouluun. Kaikki on heillä mennyt hyvin. Nyt on 11. Lapset ovat samanluonteisia.

Halpoja lentoja on ja netti, Whatsapp ym. Veikkaan kyllä, että entiset kaverit jäävät, vaikka muutettaisiin Helsingistä Espooseen tai Vantaalle. Tai toiseen alueeseen Helsingissä. Mä muutin 10-vuotiaana noin 3 km ja kävin edelleen samaa koulua, silti kaveripiiri meni uusiksi eli olin niiden kanssa, joiden lähellä asuin... Ei ne olleet vielä niin pysyviä kavereita.
 
Jos sinne meno tuntuu väliaikaiselta ratkaisulta, niin kannattaa harkita lapselle nettikoulua, niitä on aika helppo järjestää nykytekniikalla. Jos pidempiaikaisesti jäätte sinne, niin silloin paikallinen koulutus on paikallaan. Kansainvälinen koulukin varmaan löytyy.
 
Lapsi ei ole täällä kv. koulussa eli on nyt puoli vuotta opiskellut englantia. Eli saksalainen koulu on kyllä parempi. En tiedä pääsisikö edes kv. kouluun tuolla englannin taidolla? Ei ainakaan Suomessa.

Kyllä tarkoitus olisi, että loppuelämäksi mennään jos mennään. Kaikki Suomessa myydään (koti jne.) Muuttokuormaan vain välttämättömin ja suomalaiset astiat :)

Miehen ala on myös sellainen, että saa kyllä töitä muualtakin ja vaikka palattaisiin, saattaisi päästä vaikka entiseen paikkaan (on ollut siellä vuodesta 2001 ja pidetty, monta kertaa saanut palkankorotukset jne.) Hänen töissään käy eräs saksalainen mies liittyen yhteen laitteeseen. Mies vastaa näistä vierailuista ja koulutuksesta. Kyseessä on tekninen ala, joka on hyvin samankaltaista ainakin länsimaissa.
 
Me varmaan käytäisiin täällä lomilla sen pari kolme kertaa vuodessa. Siskoni asuu täällä ja varmaan häntä tavattaisiin ja vanhempia. Miehellä ei ole kuin yksi veli eikä ole nytkään kuin puhelinyhteyksissä silloin tällöin häneen.

Jos lapsi haluaa, niin hänhän on jo iässä, jolloin voi mennä yksinkin mummolaan lentokoneella. Siskoni varmaan auttaisi vaihdossa Helsinki-Vantaan kentällä.

En usko että yksikään kaveri on vielä niin korvaamaton, että tulisi sellaista erikseen tapaamaan. Hänellä on paljon kavereita, nyt ei selkeästi yhtä ylitse muiden. Oli pari vuotta bestis joka muutti, vuoden jaksoi kiinnostaa silleen että kuljetettiin kylään ja synttäreille puolin ja toisin. Sitten se vain hiipui kun syksyllä koulu alkoi ja tuli uusia kavereita.
 
Siellä on lomat eri tavalla eli maaliskuussa on 2 viikkoa, kesällä 1,5 kk heinäkuun puolivälistä, pari viikkoa syksyllä ja pari jouluna. Eli hyvin pääsisi sen pari kolme kertaa käymään.
 
Ilman muuta lähtisin :) Itselläkin tekisi mieli mutta on liian monta juttua jotka sitoo suomeen ja työllistyminen olisi meille todella haastavaa, se on suurin kompastuskivi.
 
Nyrkkisääntönä voi sanoa että käytännössä sata prosenttia niistä jotka joutuvat tältä palstalta kyselemään mielipiteitä näissä asioissa eivät ikinä tule muuttamaan ulkomaille. Ikinä.
 
Vähän arveluttaa tuo lapsen ikä. Kielitaidon hankkimisen vuoksi jää vuoden ikätovereistaan jälkeen (ainakin aluksi) ja on vaarassa tulla sijoitetuksi muiden heikkokielisten maahanmuuttajien ryhmään. Onko tämä ongelma?
Lisäksi lapsen murrosikä on turhan lähellä, siinä vaiheessa räiskyy ekstrana jos sopeutuminen ei ole sujunut 100-prosenttisesti.

Jos lapsi olisi alle kouluikäinen, neuvoisin lähtemään, nyt kehoitan harkitsemaan ja keskustelemaan etukäteen saksalaisten opetusalan ammattilaisten kanssa.
 
Noilla taustatiedoilla olisi aika ihanteellista lähteä. Ainoa mutka matkassa on lapsen asenne, mutta lapsi varmasti sopeutuu ja oppii kielen nopeasti. Saksa on hyvä maa lapsiperheille asua ja elää.
 
Itse rakastan Berliiniä ja viihdyn Saksassa, ja tuollaisessa tilanteessa todellakin haluaisin lähteä - en niinkään sen työn, vaan Berliinin vuoksi. Mutta lapsen takia en tiedä, lähtisinkö sitten kuitenkaan. Moni on sitä mieltä, että kyllä lapsi sopeutuu ja kaikki menee hyvin - ja voihan niin ollakin - mutta kuten M1es kirjoitti, kaikki ei aina mene putkeen.

No, koska itselläni varsinainen halu lähteä liittyy Berliiniin ja Saksaan, luultavasti en muuttaisi, vaan koittaisin viettää siellä muuten paljon aikaa. En silti kehoita suoralta kädeltä hautaamaan muuttoajatusta, vaan pohtimaan asiaa tarkkaan ja miettimään kaikkia mahdollisia puolia asiassa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa