A
aikana
Vieras
kävin eilen parturissa ja päätimpä sitten tempaista oikein kunnolla. Itselläni oli pitkät hiukset ennen sitä ja olin jo jonkin aikaa miettinyt lyhyeksi leikkaamista. No nyt sitten eilen päätin että tukka lähtee. Halusin sellaiset todella lyhyet mitkä saisi sitten pörröttää takaanta ja edestä jäisi pitemmäksi.
No nyt sitten voisi lievästi sanoa että v......a!
Hiukset ei tottele ollenkaan. Ne on koko ajan lättänät vaikka laittais satakiloa vahaa, geeliä, lakkaa yms...
Itku tulee koko ajan ku hormoonit hyrrää ja peilistä katsoo joku miestä muistuttava olio.
Mies soitteli tos aamul ja tokas vaan et no voi onko sulla hius ongelmia ja naureskeli, kylhän se tukka takas kasvaa yms... Grrr
Juu kasvaahan se mut ei yhdes yös ja mies on tulos huomen kotia ni voin sanoa et joudun varmaan paperi pussin päähäni pistämään ku en todellakaan ole siin mielen tilas et kestäisin yhtää ilkkumista tai naurua... Ei kiinnosta kotoa lähteä mihkään...
Tiedän et on niitä suurempiakin ongelmia mut sen kyl opin et raskaus aikana ei kannata tehdä mitään suuria muutoksia mitkä kohdistuvat itseensä koska seuráuksia on joskus vaikea kestää...
Eikä ole kiva olla omassa kodissaan kuin häkissä...
Hormoonit ovat myös yksi todella pahentava tekiä.
Itse halusin vain jotain piristävää muutosta tähän pullukkana oloon ja halusin piristää miestäni mut taitaa käydä päin vastoin ainakin jos en pysty parantamaan mieli alaani millään
onko teistä kukaaan tehnyt jotakin mullistavaa mikä on sitten raskausaikana todellakin myllännyt ja kaduttanut mielessä ja oikeen niin että itkua olette joutunut tuhruamaan????
No nyt sitten voisi lievästi sanoa että v......a!
Hiukset ei tottele ollenkaan. Ne on koko ajan lättänät vaikka laittais satakiloa vahaa, geeliä, lakkaa yms...
Itku tulee koko ajan ku hormoonit hyrrää ja peilistä katsoo joku miestä muistuttava olio.
Mies soitteli tos aamul ja tokas vaan et no voi onko sulla hius ongelmia ja naureskeli, kylhän se tukka takas kasvaa yms... Grrr
Juu kasvaahan se mut ei yhdes yös ja mies on tulos huomen kotia ni voin sanoa et joudun varmaan paperi pussin päähäni pistämään ku en todellakaan ole siin mielen tilas et kestäisin yhtää ilkkumista tai naurua... Ei kiinnosta kotoa lähteä mihkään...
Tiedän et on niitä suurempiakin ongelmia mut sen kyl opin et raskaus aikana ei kannata tehdä mitään suuria muutoksia mitkä kohdistuvat itseensä koska seuráuksia on joskus vaikea kestää...
Eikä ole kiva olla omassa kodissaan kuin häkissä...
Hormoonit ovat myös yksi todella pahentava tekiä.
Itse halusin vain jotain piristävää muutosta tähän pullukkana oloon ja halusin piristää miestäni mut taitaa käydä päin vastoin ainakin jos en pysty parantamaan mieli alaani millään
onko teistä kukaaan tehnyt jotakin mullistavaa mikä on sitten raskausaikana todellakin myllännyt ja kaduttanut mielessä ja oikeen niin että itkua olette joutunut tuhruamaan????