Muutettin maalle ja jo nyt ahdistaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ei olla ehditty asua täällä kuin noin neljä kuukautta. Ja mä haluan pois täältä takaisin vanhoille seuduille.. taajamaan =) Mitähän sitä tekis. Tottuuko tähän? Tarviiko tottua? Kokemuksia muuttamisesta ihan erityyliseen paikkaan?
 
itse muutin reilut 10v sitten päin vastoin eli maalta keskeltä ei mitään taajamaan ja haluan edelleen täältä takaisin keskelle ei mitään asumaan.
onneksi mies on samoilla linjoilla ja haluaa asumaan korpeen eli ei enää montaa vuotta taajama asumista vaan päästään luonnon ja metsän rauhaan:D
 
Asuin ekat 16v maalla ja sitten muutin 10 vuodeks kaupunkiin. Nyt ollaan asuttu maalla taas 5 vuotta eikä ahdista yhtään! Juuri suunnitellaan kanalan perustamista:) Mua ahdistais muuttaa pois täältä. Kaupungissa tykkään käydä lomailemassa mut maalla on koti.
 
[QUOTE="maami";26016736]Mikä siinä ahdistaa? Pyytäkää vieraita kylään, käykää itse kylässä, käykää kaupungissa. Ei sinne maalle tarvii jämähtää :D[/QUOTE]

No ehkäpä juurikin tuo ettei täällä näe ketään. Ja suurin syy se, ettei lapsella ole kavereita tässä lähellä.
En tiedä.. ehkä mua ei ole luotu tänne korpeen, vaikka niin kuvittelin että nauttisin rauhasta. Täällä on liiankin rauhallista.
 
Asuin ekat 16v maalla ja sitten muutin 10 vuodeks kaupunkiin. Nyt ollaan asuttu maalla taas 5 vuotta eikä ahdista yhtään! Juuri suunnitellaan kanalan perustamista:) Mua ahdistais muuttaa pois täältä. Kaupungissa tykkään käydä lomailemassa mut maalla on koti.

Mä oon alkanut miettimään, että olisko sittenkin parempi että koti ois kaupungissa ja sit vaikka mökki täällä.
 
Ymmärrän sua hyvin. Minäkin pidän maaseudun ja luonnon rauhasta, mutta ahdistuisin jatkuvasta hiljaisuudesta ja siitä, etten näe ihmisiä ympärilläni, elämää..
 
Me asutaan maalla enkä ikinä, ikinä , IKINÄ lähtis täältä enää kaupunkiin!:) Ehkä siihen vaikuttaa sekin että olen syntynyt maalla. Joskus toki asunut myös kaupungissa mutta ei se oo mun paikka. Täällä on ihana rauha luonno keskellä.:) En tartte muita ihmisiä kuin oman perheeni ja eläimet.:)
 
[QUOTE="maami";26016783]Odota nyt kesän yli ja katso muuttuuko mieli, kesällä on niin ihanaa asua maalla :) ja tosiaan, käy kaupungissa, autolla sinne pääsee :)[/QUOTE]

Juu, olen käynytkin.. ehkä kohta jo vähän liikaa. Mies sitten jää lasten kanssa kotiin..
 
Joo me tehtiin sama ratkaisu ja onneks muutettiin vaan vuokralle kokeilumielessä. Maalla asumista tuli kaiken kaikkiaan kolme kuukautta ja sit tulikin unelmakämppä vanhalta alueelta myyntiin ja ostettiin se pois ja muutettiin takasin. Hetkeäkään en ole katunu, enkä meinaa täältä enää muuttaa pois =)
 
Ei kaikki totu. Minä olen suurimman osan lapsuutta asunut maalla, ja maalle kaipasin opiskeluvuosina ja kun toka lapsi ilmoitteli tulostaan niin muutimme miehen kotitilalle. Anoppi taas, joka on lapsuutensa viettänyt kaupungissa, oli iki-iki-iki-onnellinen kun pääsi muuttamaan täältä takaisin kaupunkiin, eli ei ollut koskaan tottunut täysin vaikka useamman vuosikymmenen täällä asui, sanoi juur tuon saman että ahdistaa, ei ole naapureita. Mutta kun nyt olette sinne asettuneet ja varmaan kotikin alkaa olla suht järjestyksessä, niin keskity nyt perehtymään siellä olemiseen, keksi itsellesi harrastuksia siinä paikan päällä, esim puutarhanhoito, käsityöt, lintubongaus, koirankouluttaminen. Asennoituminen auttaa paljon, ja jos et parissa vuodessa ala viihtymään niin varmasti maaseudun talolle löytyy ostaja ja pääsette muuttamaan takas kaupunkiin.
 
Odota nyt ainakin vuosi. Uudessa paikassa uusiin ihmisiin tutustuminen vie aikansa. Mutta kun saat sieltä ystäviä, niin sitten on ihan kivaa. Nim. kokemusta on.
 
[QUOTE="alkup";26016786]Ihanaa, etä joku sentään ymmärtää..[/QUOTE]

Joo, toisille se maaseudun autuus sopii, toisille ei. Mulle ei. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että maaseudulla kasvaneet ja kaupunkiin opiskelun ja työn perässä kaipaavat jossakin vaiheessa maaseudulle.

Mut mä olen itse asiassa asunut maassa, jossa maaseutu on todella upeaa ja pidin siitä paljon (asumatta siellä), mutta ero on siinä, että siellä asuu paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa, on erilaisia kyläkauppoja, kyläjuhlia, sadonkorjuujuhlia jne. eli ihmisiä kyllä näkee koko ajan. Sellaisesta joskus haaveilin.
 
Joo, toisille se maaseudun autuus sopii, toisille ei. Mulle ei. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että maaseudulla kasvaneet ja kaupunkiin opiskelun ja työn perässä kaipaavat jossakin vaiheessa maaseudulle.

Mut mä olen itse asiassa asunut maassa, jossa maaseutu on todella upeaa ja pidin siitä paljon (asumatta siellä), mutta ero on siinä, että siellä asuu paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa, on erilaisia kyläkauppoja, kyläjuhlia, sadonkorjuujuhlia jne. eli ihmisiä kyllä näkee koko ajan. Sellaisesta joskus haaveilin.

No jos on vireä kylätoiminta niin kyllä täällä on ihan vastaavia juhlia, juurikin on lauantaina kylätalolla pääsiäisvalakia missä on koko kylä, makkaraa ja voholua...
 
Täällä on hyvä asua, kun voi asua "maalla" pitää peltoa ja eläimiä, ja silti keskustaan on matkaa vain n.4km, sekä lähimmät palvelut alle kilometrin päässä.
 
[QUOTE="vieras";26016973]No jos on vireä kylätoiminta niin kyllä täällä on ihan vastaavia juhlia, juurikin on lauantaina kylätalolla pääsiäisvalakia missä on koko kylä, makkaraa ja voholua...[/QUOTE]

Juu, en sitä epäile, mutta tosiaan ko. maassa on paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa, joten maallakin törmää ihmisiin jatkuvasti, ja voit vaihtaa sanan leipäkaupassa, vihanneskaupassa, lihakaupassa.. Siitä pidän! Sellaisia Suomessakin joskus oli, nyt marketit ovat jyränneet kaiken alkuperäisen alleen tai ainakin suuren osan siitä..
 
Olen itse asunut aikoinani maalla parikymmentä vuotta ja sitten muuttanut kaupunkiin. Nyt meillä on mökki maalla ja siellä ollaan kevätkaudesta syksyyn paljon, ei talvisin. Minulla on siis kokemusta molemmista asuinseuduista. En itse voisi kuvitella enää muuttavani maalle. Olen niin sosiaalinen tyyppi, ettät tulisin hulluksi, jos en olisi ihmisten kanssa tekemisissä (muidenkin kuin oman perheen). Meillä on yksi lapsi ja ymmärrän sen hyvin, että hiertää kovasti, kun lapsella ei ole muuta seuraa kuin aikuiset. Mieti, miksi aikoinaan halusitte maalle? Toteutuivatko ne toiveet? Onko jokin siinä suhteessa muuttunut? Muutot ovat mielestäni erittäin isoja päätöksiä ja kaikkia koskevia. Kukaan perheestä ei pitäisi joutua uhrautumaan toisten haaveiden takia, koska se syö liittoa ja perhe-elämää. Ja me elämme nyt, ettei elo mene sitku-elämäksi. Toivottavasti pääsette johonkin kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Ja kuten joku muu kirjoitti, ihminen alkaa yllättäen viihtyä, kun saa ystäviä. Olen itse paljon muuttaneena ajatellut, että kun lähikaupassa alkaa olla tuttuja ihmisiä, jotka moikkaavat, alkaa olla kotoinen olo. Siinä menee äkkiä vuosi. Onko lapsesi kerhossa, päivähoidossa tai koulussa? Niitä kautta olen itse saanut uudelta seudulta äitituttuja. Voimia!!!!
 
Me ollaan asuttu täällä taajama-alueen ulkopuolella yli 10 vuotta. Minua on alusta asti kyrsinyt asua täällä "korvessa". Lähin kauppa on kävelymatkan päässä kyllä, mutta reitti sinne on huono.
Välillä haaveilen muutosta keskustaan tai jonnekin ihan muualle asumaan. |O Auto on päivittäisessä käytössä ja lasten hoito-/koulumatkat ajetaan ihan suosiolla autolla. Kulkuyhteydetkin tökkivät pahasti, vaikka koulukyyditys periaatteessa toimisikin.
 
10 vuotta maalla asumista takana. Joka syksy ja kevät (ne pahimmat kura-ajat) mä aina vannon, että muutan kaupunkiin!!!!! Ja taas kesällä mua ei täältä vois villit hevosetkaan repiä pois. Jos talvi on komia (runsasluminen ja pakkasta) niin viihdyn myös talvella.

Tää vapaus on mahtavinta. On 'tilaa hengittää' Kuraiseen aikaan tuntuu sitlä ku olis motis täälä talossa. Savee ja kuraa on reisiin asti, eli ei voi liikkua ku autolla.
Ainut mikä tulevaisuudessa todella ahdistaa, on toi lasten kasvun myötä lisääntyvä kuljetusralli noihin harrastuksiin... Ei teini-ikäselle riitä enää toi pellolla hiihtely ja puumajojen teko....
 
[QUOTE="mamma";26017014]10 vuotta maalla asumista takana. Joka syksy ja kevät (ne pahimmat kura-ajat) mä aina vannon, että muutan kaupunkiin!!!!! Ja taas kesällä mua ei täältä vois villit hevosetkaan repiä pois. Jos talvi on komia (runsasluminen ja pakkasta) niin viihdyn myös talvella.

Tää vapaus on mahtavinta. On 'tilaa hengittää' Kuraiseen aikaan tuntuu sitlä ku olis motis täälä talossa. Savee ja kuraa on reisiin asti, eli ei voi liikkua ku autolla.
Ainut mikä tulevaisuudessa todella ahdistaa, on toi lasten kasvun myötä lisääntyvä kuljetusralli noihin harrastuksiin... Ei teini-ikäselle riitä enää toi pellolla hiihtely ja puumajojen teko....[/QUOTE]

Pihalle asvalttia ja teineille mopot. Kyl se siitä sitten.
 
[QUOTE="mamma";26017014]10 vuotta maalla asumista takana. Joka syksy ja kevät (ne pahimmat kura-ajat) mä aina vannon, että muutan kaupunkiin!!!!! Ja taas kesällä mua ei täältä vois villit hevosetkaan repiä pois. Jos talvi on komia (runsasluminen ja pakkasta) niin viihdyn myös talvella.

Tää vapaus on mahtavinta. On 'tilaa hengittää' Kuraiseen aikaan tuntuu sitlä ku olis motis täälä talossa. Savee ja kuraa on reisiin asti, eli ei voi liikkua ku autolla.
Ainut mikä tulevaisuudessa todella ahdistaa, on toi lasten kasvun myötä lisääntyvä kuljetusralli noihin harrastuksiin... Ei teini-ikäselle riitä enää toi pellolla hiihtely ja puumajojen teko....[/QUOTE]

Autojen laitto ja niillä rälläily pellolla?!
 

Yhteistyössä