muuten vaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti x kolme
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti x kolme

Vieras
Tuntui vaan siltä että heitän muutaman rivin tänne.

Mul on ihanat kuusi vuotiaat tytöt. Mitenkä rikas elämä onkaan ollut tyttöjen myötä. Muuta ei voi sanoa kuin kait kaksosilla oli just se elämän rikkauden tuomisen tarkoitus meidän elämään.

Oli muuten aikast tylsää tuo elämä ennen tyttöjä. Autolla ajelua, levyjen ostamista ja vähäsen kouluttamista ammattiin. Mut kotona oli tuolloin hiljaista...

No nyt on sydän myllätty monta kertaa ympäri, on rakastumista lapsiin, on revitty riekaleiksi ja nykyään se huoli rinnassa vain kasvaa. Kuinka oli helppoa kun tytöt oli mun vieressä. nyt ne menee kovaa vauhtia naapurustossa ja muutamassa hetkessä vielä kauempana. Mut toivottavasti aina uskaltavat tulla maailmalta takaisin kotiin, muuta en toivo.

Mä en oo koskaan osannut leikittää lapsiani ja ehkä kaksoset tarkoitettiin just sen takia mun esikoisikseni. Nyt meillä on poika kohta kaks vuotta. Ja kuinka vaikeeta on olla järkkääs sille koko ajan jotain tekemistä. Alati toivoo mun huomiota. Ei sen puoleen tyttöjen kans mulle oli vaikeinta sylin jakaminen tasapuolisesti. Mä kun en ois tohtinut antaa itsestäni yhtään enempää toiselle kuin toiselle. Nyt pojan kans taas tuntuu et sillä on syliä aivan tuhottoman paljon enemmän kuin oli likoilla. Eiks oo epistä.

Nyt huoli on koulusta. Tällä hetkellä uskon vakaasti laittavani tytöt eri luokille. Ovat kuulostelleet puheitani koulusta. Kerran toinen tokaisi toiselle, katsoen sinne jonnekin silmien taakse sisartaan (minne ei kyllä varmasti kukaan muu kuin kaksoissisko pääse): nähdäänhän me sisko sitten aina välitunneilla. Tytöt on kovia kilpailemaan ehkä eri luokat vähän helpottais molempia.

Tällä jutulla ei ollut mitään sen suurempia tarkoituksia vaan vähän avata mun ajatuksia monikoista.

Jatkakaa omia juttuja omaan tapaanne vaikka perään, jos siltä tuntuu.
 
Pakko kirjottaa myös. Meillä esikoiset,identtiset tytöt,pian 7kk.
Täytyy sanoa että mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin nämä kaksi,on ihana seurata kun oppivat kokoajan jotain uutta tai kuinka nauravat toisilleen naurua jota mikään muu ei saa aikaan. Alku oli vaikea,mahavaivoja ja kaikki yöt valvottiin ja syli oli ainoa paikka missä viihtyivät. Nyt on menossa helppo vaihe kun touhuavat lattialla yhdessä ja nukahtaminenkin helpompaa,saa itsekin nukuttua. Olimme molemmat aika kovia menemään ennen raskautta mutta nyt tyytyväisenä 7kk oltu kotona lasten kanssa,eikä mitään kiirettä enää mihinkään,tämä riittää meille hyvin! Ongelmia kyllä tuli suhteeseen väsymyksen myötä mutta kyllä niistä yli pääsee.
Olemme ajatelleet että näiden jälkeen yritämme vielä yhtä lasta,mutta ei kyllä haittaisi yhtään vaikka tulisi toiset kaksoset (epätodennäköistä kun ovat luomu-identtiset) Varmaan petyn enemmän jos tulee vain yksi,jotenkin tämä on kuitenkin niin ihanaa aikaa. On niin suuri rikkaus saada kaksi ihanaa lasta kerralla.
 
Ihania kirjoituksia teillä :flower:

Aivan samansuuntaisia ajatuksia on minullakin, rakastan lapsiani yli kaiken. On valtava suuri onni jakaa elämää heidän kanssaan. On elämä muuttunut todellakin kokonaisvaltaisesti, ihanalla tavalla.


En tiedä sitten onko minulla nykyään tunteet niin herkässä vai mikä on, mutta kirjoitin eilen tuon "ottaa päähän"-kirjoituksen. En saanut siihen kuin yhden vastauksen, kysyisinkin nyt jos voisitte vaikka te kaksi edellistä kirjoittajaa jotenkin kommentoida. Oletteko te kohdanneet jonkinasteista negatiivistä suhtautumista kaksosiin? Siis toki sitä lässytetään ja ihastellaan enimmäkseen. Mutta tuollaista voivottelua kuinka raskasta kaikki onkaan. Jos olette, onko teillä hyvää vinkkiä kuinka nuo tilanteet saisi ohitettua jollain nasevalla kommentilla? Itse nimittäin olen ylpeä ja onnellinen lapsistani, ja saan kyllä palan kurkkuun nykyään hyvin herkästi jos joudun jossain ryhmässä "piirityksen kohteeksi", kun kommentteja vaan satelee ja hyvät vastaukset tulevat mieleen vasta kotona ja itse tilanteessa kuten eilen tuolla kerhossa nieleskelin vaan kyyneleitä ja mietin että voi kun antaisitte meidän vaan syödä rauhassa...Juu, ei tässä sen enempää mutta olisi kiva jos joku viitsisi kommentoida.
 
Jos mulle on sanottu jotain kaksosistani ( identtiset tytöt) oon sanonut siis jos voivotellaan työn määrästä ja kuinka raskasta on, niin topakasti oon sanonu takas että Onneks tytöt annettiinki mulle taikka et kaksosethan annetaankin vain niille jotka todella niiden kanssa pärjäävät, sen jälkeen on kyllä kissa kielen vieny. Annatetaan rohkeesti vaan takas!!! :kieh:
 
Joo onhan niitä vahtaajia aina,kaupassa ihmiset kääntyvät katsomaan ja rohkeimmat tulevat kysymään jotain. Oltiin kerran kaupassa miehen kanssa ja hän lykki tyttöjä,joku vanha nainen oli pysäyttänyt hänet ja kun menin myös sinne nainen sanoi että "siinähän kaksi menee kuin yksikin" olin vain hiljaa kunnes nainen sanoi minulle että hänellä myös kaksoset,tosin aikuiset jo ja että aina kaikki hokivat hänelle että menevät siinä kuin yksikin ja kuinka häntä kiukutti se sanominen.
Raskausaikana yksi tuttu,joka käy läpi hedelmöityshoitoja lapsettomuuden takia,sanoi että ei hän kyllä kaksosia halua! Teki mieli sanoa että toivottavasti et saa sitten yhtään! Kuinka kehtaa sanoa noin,jos todella haluaa lapsen,niin eikö se ole vain onni jos saakin kaksi yhtäaikaa! Ja monet juuri sanovat siitä kuinka heillä lapset pienellä ikäerolla ja aivan kuin kaksoset. Joopa joo,siskon lapsilla vähän yli vuosi ikäeroa ja vanhempi juo,syö,kävelee,on vaipatta,ymmärtää puhetta ym. kun vauva vielä tissillä ja täysin riippuvainen äidistä.
Kauhean negatiivista palutetta en ole vielä saanut kyllä enemmänkin kuulee kuinka ihania ja helluisia ovat. Mutta eipä sitä tiedä mitä nurkan takana puhutaan...
Nautitaan me vain ihanista lapsistamme,on niin onni saada kaksoset,kateellisia aina riittää!
:)
 

Yhteistyössä