Muutanko pois?

[:((]

Minä 24, mies 28. Lapsi 1,1v. Avoliitossa 5 vuotta.

En tunne rakastavani miestäni enää. Seksiä viimeksi 8 kk sitten. Minä en halua. Mielessä pyörii vain ero. Tuntuu, että inhoan miestäni ilman syytä. Olen itse sairastunut masennukseen, johon syön lääkkeitä. Tuntuu etten rakasta itseänikään. Rakastan vain lastani. Haaveilen elämästä kaksin lapsen kanssa. Tuntuu että se olisi parasta kaikille. Mitä teen? Mitä te tekisitte?

 

[www]

masennuksen aikana ei saisi erota.. se tauti vääristää niin paljon ajatuksia

 

[kuppi]

kokeilkaa asua erikseen, siitä sen näet onko niin parempi.

 

[voimia sinulle]

Rakkaus on tahdon asia. ei se aina tunnu siltä, että rakastaa. en suosittelisi eroa tässä vaiheessa.

 

[!]

Mä samaa mieltä, että masennuksen aikaan ei kannata tehdä mitään hirveän suuri ratkaisuja... puhu miehelles ja katsotte yhdessä jonkun ratkaisun. Asuminen erillään vois selvittää ajatuksia

 

[-]

Ei kannata.

Hoida itsesi kuntoon ja katselkaan tilannetta sitten uusiksi. Olen enemmän kuin onnellinen kun en viimekesänä eronnut mun synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa. Nyt rakastan ja rakastan taas ja tuntuu kamalalta ajatella edes että ei oltaisi yhdessä.

 

[Kumipuu]

minusta on kohtuutonta sekä itseäsi että miestäsi kohtaan jatkaa suhdetta jos kerran olet noin kauan halunnut erota... Ehkä unelmiesi mies odottaa tuolla jossain ja sinä roikut suhteessa jossa et halua olla..

 

[dfdf]

Mitä se hyödyttäisi? En suosittele, koska masennukset takia aivosi eivät toimi kunnolla.

 

[ap]

Minä olisin tyytyväinen tilanteeseen näin. Haluan vain olla. Minulle riittää minä ja lapseni ja meidän yhteinen arkemme. Miehen osa sensijaan on surullinen. En jaksa kun hän jakuttaa kokoajan etten välitä hänestä, en piittaa pätkääkään miltä hänestä tuntuu, ei ole seksiä, olet kauhea häntä kohtaan jne. En vian jaksa kuunnelle, en jaksa selitellä ja esittää välittäväni kun tuntuu etten välitä, en jaksa väliyttää. Olen yrittänyt pakottaa itseni tuntemaan jotain, olemaan hänelle se ihminen joka joskus olin. En vain pysty siihen. Mielestäni tämä kaikki on väärin. Olemme vain kulissia. Haluaisin rakastaa häntä, mutta en rakasta. Pelottaa, jos eroamme ja se onkin elämäni suurin virhe. Kuten te sanoittekin, masentuneena ei saisi erota, mutta miten tästä eteenpäin? Toipuminen voi kestää vuosia, miten mies jaksaa? Miten me jaksamme?