muut joiden vanhemmat joi?

[kiitoz]

tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen..onko muita joiden vanhemmat joi kun olitte nuoria?

ryyppäsi ja harrasti seksiä eikä katuneet sitä?
näitte kaiken?jouduitte elämään sen?

eikö sellaisia ihmisiä olet joiden vanhemmat oli alkoholisteja ja joiden vanhemmat edelleen on/toinen on?

olette oppineet jotain?karttamaan alkoholia?ette juo?

vai?

 

[jeps]

joo

ikäviä muistoja..

 

[ap]

Kaikilla näyttää olevan täydelliset vanhemmat,heti kun alotetaan vähän joku arempi juttu niin kukaan ei viitsi vastata kunhan itse on täydellinen vanhempi lapselleen.

 

[vieras]

lapsuuteni vietin alkoholistiäidin kanssa. katkeruus jäi,vaikka välit ovatkin nykyään kunnossa.

 

[maritu]

Molemmat joi, elossa oleva juo edelleen.
Minä en juo. Eikä meillä juoda.

 

[Pehmeäpupu harmaana kun ei pääse kirjautumaan]

Mulla on tyyppi-alkkisvanhemmat.
Ja saanut aikaan sen, että itse hyvin harvoin normitilassakaan juopottelen, lasten nähden en ota edes pisaraa. Mutta ei se ainut asia minkä oppinut, niiden touhuthan on tehneet mut juuri tällaiseksi (ylisuojelevaksi?) mitä olen.

 

[Katherine Wheel]

Faija joi, ja juo edelleen. Äiti oli onneks sen verran fiksu, että pisti sen pihalle kun mä olin vielä alle kouluikäinen.

 

[toinen]

alkoholisti se minunkin lapsuudessani vaikutti. Olen edelleen katkera ja usein ottaa päähän edes ajatella asiaa.

 

[mulla]

molemmat vanhemmat alkoholiriippuvaisia. isä vetänyt joskus kesäloman putkeen räkäkännissä. sekstailleet kännisinä sunnuntaiaamuna edellisen illan bileiden jälkeen, lähes unohtaen että on jälkikasvua hoidettavana (no tosin silloin olin JO teini).

minä juon, joskus aiemmun pahempiakin kännejä. nyt lasten (raskauksien) myötä enempi pientä tissuttelua. nytkin, vaikka pienet lapset kotona nukkumassa.

ja oikeesti: mä en voi käsittää miksi ei voisi juoda lasten ollessa kotona.

 

[BlackAdder]

Isäni joi reilusti ja juo edelleen. Ei tosin niin useasti, mutta sitten kun ottaa niin ei osaa kontroloida itseään. Esim. häissäni kävi kännipäissään päälleni, kunhan oli ensin aukonut kaikille päätään.
Vanhempani ovat eronneet kun olin pieni. Silloin kun olin viikonloppuja isäni luona lapsena niin usein äitipuoli herätti minut keskellä yötä hakemaan isäni lähibaarista koska äitipuolta se ei totellut ja tullut kotiin. Loppuyö menikin sitten kuunnellessa kun isä ja äitipuoli tappeli.
Itse en karta alkoholia kun ruttoa, mutta lasten edessä en voi juoda, en edes kun ei ollut omia lapsia niin sukulaislasten edessä. Tai pystyn juomaan kaljan tai 2, mutta en enempää. Muistan kun pelkäsin holtitonta isääni niin en halua aiheuttaa sitä pelkoa yhdellekkään lapselle.
Nykyään isäni luona käydään vain päiväseltään kylässä, asuvat toisessa kaupungissa ja pyytävät aina jäämään yökylään. Tiedän sen olevani vain isälleni tekosyy juoda ja tapella joten emme jää. Voin vetää perskännit ihan kenen muun sukulaiseni kanssa, mutta en isäni.

 

[noh]

mun faija joi ja lapsuuden varhaisimpiin muistoihin kuuluu, kun poliisit tuli hakee faijaa... Ja paljain jaloin isää pakoon talvella naapuriin. Äidin mustat silmät, murtunut olkapää, rikottu ovi, hajoitettu keittiö...

Itse juon joskus vähän, esim eilen yhden oluen...
Enkä kestä nykyisenkään mieheni juomista, eikä hän juuri juokaan. Kas kun se exäkin oli sitten juoppo (on katkaisussa jälleen)... Isä taasen makaa sairaalassa taistellen elämästään...

 

[MorbidMama]

Isä oli kaappijuoppo ja otti muutenkin aina "hyvän" tilaisuuden tullen...juhlapäivinä oli varmaa, että faija oli kaasussa. Mutta itse en ole kokenut sitä ihan kauheana, noin suoranaisesti, meillä kun mutsi oli se kauhutar joka piti oman shownsa ja haukkui faijan maanrakoon. Siinä oli kestämistä ehkä enemmän kuin humalaisessa faijassa. Tosin olin kyllä huolissani jos faija hävis dokaamaan... :|

 

[vieras]

Isä oli alkkis.. Itsellä nykyään 3 lasta eikä viina maistu.. joten ei jaksa kuunnella ikäistensä kännitarinoita. Eivät vanhemmat ymmärrä miltä tuntuu lapsen silmiin jos vanhempi ei ole läsnä vapaapäivänä vaan pe baarissa ja ainakin koko lauantain makaa sohvalla.. minä ainakin touhuan muksujen kanssa enkä anna heidän katsoa sohvaperunaa! Ja jos juon, niin pidän huolen etten ole seuraavana päivänä kuin krapulainen juoppo.

 

[Sen pituinen se]

Juu oli ankea lapsuus. On vaikeuttanut aikuistumista ja ikävät muistot ovat kyllä vieläkin mielessä mutta eivät enää häiriste. Välit olen toiseen vanhempaan katkaissut kokonaan.

Itse otan nykyään joskus mutta en aiheuta ongelmia ja rähinöitä. Pitkään kyllä meni etten voinut sietää alkoholia ollenkaan.

 

[kski]

Täällä kanssa, äidin juominen jatkuu edelleen ja se on aivan kauheeta
Vain ne jotka on kokeneet saman, tietää tunteen..

 

[eräs äiti]

Eivät onneksi ole juoneet. Äiti absolutisti, ja isä juo ehkä 1 krt/vuosi vähän. En koko lapsuuteni aikana ole nähnyt vanhempieni juovan alkoholia. Nykyään saatan juoda yhden paukun isäni kanssa esim. juhannuksena.

 

[vieras]

Mitä oppinut?Pienenä aina syytti itseään jos mä en olis tehny noin ja noin äiti ei olis saanu niin lujaa turpaansa......Tyhjien lupausten lunastamisen merkitys kun luvattiin nyt ei oteta ja perskännissä hetken päästä verissäpäin tapeltiin...Se kauhu oli sanoin kuvaamattoman kamalaa koska pienenä lapsena sä et voi yhtään mitään jos toinen makaa tajuttomana lattialla ja toinen ei lopeta hakkaamista.Olen aina ollut lapsena kateellinen niille joilla oli oikee perhe.Mä en mitään muuta olis halunnu....nyyh

 

[joku]

Juu,isä alkoholisti,väkivaltainen ja mielenterveysongelmainen. Kamala lapsuus.. Äidillekin maistui liikaa,mutta onneksi kuitenkin piti sen sillälailla hallinnassa että onnistui silti olemaan ainakin välillä se "tukipilari" Muuten olis varmaan ongelmat suurempia minullakin. Nytkin on jo ihan tarpeeksi.

 

[mamma-78]

Mun isä oli alkkis, viimeiset 5-10v meidän elämässä oli silloin täyttä helvettiä. Tuttua on meikäläisellekin naapuriin pakenemiset ja äidin mustat silmät. Sitä ei oikeesti tiedä ne jotka sitä ei ole joutunu kokemaan, et mitä on istua komerossa ja pelätä kun vanhemmat tappelee. Yleensä äiti vielä räkytti aikansa kunnes tuli turpiin. Minä oireilen sitä varmaan omalla lailla vieläkin, joskus vaan ei kykene hillitsemään omaa hermostumistaan tms. Alkoa otan jonkin verran, myös lasten nähden mutta en isoja määriä silloin. Onneksi mun isä on ollu mullan alla jo yli 10v. se oli uusi alku meidän koko perheelle silloin.

 

[Mari]

Meilläkin vanhemmat joivat. Eivät olleet ns. tyypillisiä syrjäytyneitä alkoholisteja, vaan ihan työssäkäyviä "normien sisällä" olevia vanhempia.

Kuitenkin joka viikonloppu jotain joivat, eikä meille lapsille todellakaan ole jäänyt mitään traumoja. Silloin vaan oli hauskaa, kun aikuisillakin oli hauskaa ja aina oli jotain tekemistä. Mitään perskännejä eivät ottaneet. Vieraita oli usein tai sitten me oltiin kylässä. Koskaan en kokenut minkäänlaista turvattomuutta tms. mitä nykyisin kuulemma lapset heti tuntevat, jos vanhemmat ottavat vähänkään enemmän kun sen saunakaljan.

Tietysti lapsiakin on erilaisia. Toiset ovat herkempiä kun toiset.