Olin yläaste- ja lukioaikoihin suuri Ranska-fani. Se oli mun mielestä maailman parhaita maita. Ei enää.
Koskaan siellä en ole käynyt, ketään ranskalaista en tunne, eli kirjoitan paljon mutuna - joku ko.maata paremmin tunteva voi oikaista mua.
Itselle tullut vuosien saatossa fiilis että ranskalaiset on omituisia, ehkä sen takia että he eivät taivu kaikkeen länsimaisuuteen (ei englantia turisteille, lastenkasvatus omanlaista, salarakkaan pitäminen on ok). Mulle tulee mieleen että ne on umpimielisiä jopa.
Tai:ne ei välitä muusta maailmasta. Omaa kulttuuria on hyvä suojella, mut milloin olet tavannut ranskalaisen turistin? Harvemmassa niitä tuntuis olevan kuin saksalaisia tai brittejä.
Sit ranskalainen kulttuuri, oli se musaa tai lastenohjelmia, on jotenkin palikantuntuista: "Tässä on Jacques-koira. Se nauttii väreistä. Väreistä ja auringosta. Lalalaa..." Ne on jossain unessa.
...kun muualla on jotenki älyllisempää, kriittisempää touhua. Dialogi on muualla monipuolisempaa.
Hengellisesti Ranska - no joo, omituisen, uneliaan, mystisen katolisuuden läpitunkema. Herätyskristillisyyttä ei oikein missään, verrattuna edes siihen vähään mitä on Saksassa tai Briteissä.
Ainut mistä ne välittää ulospäin, on mamujen haaliminen. Hetkellä jolloin Ranskan pitäisi jo kiireesti sanoa EI, on Euroviisuissa heillä biisi Välimeren venepakolaisten puolesta. No, laulussa on vastasyntynyt pakolaisvauva ja vauvat hellyyttävät aina, mutta tuleeko heille mieleen että terroristit eivät kunnioita pommittamiensa perheiden vauvoja?
Mutku aurinko ja pyöräily puistossa ja patonki ja lalalaaaa....
Ranska alkaa olla mennyttä, au revoir.
Koskaan siellä en ole käynyt, ketään ranskalaista en tunne, eli kirjoitan paljon mutuna - joku ko.maata paremmin tunteva voi oikaista mua.
Itselle tullut vuosien saatossa fiilis että ranskalaiset on omituisia, ehkä sen takia että he eivät taivu kaikkeen länsimaisuuteen (ei englantia turisteille, lastenkasvatus omanlaista, salarakkaan pitäminen on ok). Mulle tulee mieleen että ne on umpimielisiä jopa.
Tai:ne ei välitä muusta maailmasta. Omaa kulttuuria on hyvä suojella, mut milloin olet tavannut ranskalaisen turistin? Harvemmassa niitä tuntuis olevan kuin saksalaisia tai brittejä.
Sit ranskalainen kulttuuri, oli se musaa tai lastenohjelmia, on jotenkin palikantuntuista: "Tässä on Jacques-koira. Se nauttii väreistä. Väreistä ja auringosta. Lalalaa..." Ne on jossain unessa.
...kun muualla on jotenki älyllisempää, kriittisempää touhua. Dialogi on muualla monipuolisempaa.
Hengellisesti Ranska - no joo, omituisen, uneliaan, mystisen katolisuuden läpitunkema. Herätyskristillisyyttä ei oikein missään, verrattuna edes siihen vähään mitä on Saksassa tai Briteissä.
Ainut mistä ne välittää ulospäin, on mamujen haaliminen. Hetkellä jolloin Ranskan pitäisi jo kiireesti sanoa EI, on Euroviisuissa heillä biisi Välimeren venepakolaisten puolesta. No, laulussa on vastasyntynyt pakolaisvauva ja vauvat hellyyttävät aina, mutta tuleeko heille mieleen että terroristit eivät kunnioita pommittamiensa perheiden vauvoja?
Mutku aurinko ja pyöräily puistossa ja patonki ja lalalaaaa....
Ranska alkaa olla mennyttä, au revoir.
Viimeksi muokattu:
