Mut on "pilattu" lahjoilla... Siis lapsena.

Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Tuli vaan mieleen tosta barbista- oli se kuulkaa mahtavaa kun sai omilla säästöillään (markka kerrallaan) hakea kaupasta sen yhden barbin mitä oli halunnut. Sill äoli koukussa olevat kädet ja korvikset ja sormus :D ja tosi makee puku! Maksoi 80 mk.
Rahat sain tekemällä kotitöitä ja pulloja keräämällä, säästäminen vei useamman kuukauden!

Siis justiinsa tätä mä tarkoitan! :) Noita tunteita mäkin haluaisin lapsilleni suoda.

tässäpä se asian ydin on. Minkä arvoiseksi lapsi tuntee itsensä jos kaikki tulee muilta ilmaiseksi, ponnisteluitta? suun avaamalla.

mikä tuntuu vielä joltain. Sitten haetaan huumeista/ym. apu, että saadaan elämä tuntumaan joltain.

toki huumeisiin ajaa muukin, mutta on paljon rikkaiden perheiden lapsia myös, jotka ovat huumeiden tai alkoholin tai rattijuoppouden tai jonku muun riippuvuuuden orjia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Ainakin he vaikuttivat ymmärtäväisiltä... Toivon tosiaan, että asia on oikeasti sisäistetty, koska sillä on niin pirun kauaskantoiset vaikutukset :|


Voisin väittää, että ainakin jossakin määrin koko elämän kestävät. Harmi vaan ettei kaikki tätä usko ja moni tuttavapiiristäkin hemmottelee lapsensa piloille toteamalla vaan "täytyyhän lapsen nyt saada niin pysyy tyytyväisempänä" Todella tyytyväinen lapsi varmasti onkin kun saa 40 joululahjaa joista puoliakaan ei jaksa innostuneesti avata vaan toimii kuin aukaisukone...
 
Jos jollakin suvulta tulee paljon tavaraa, niin että lapsi saa esim yli 20 lelulahjaa, niin eikö voi pyytää ostamaan vuohia tai antamaan joulupatoihin tai muualle? ottamaan kummilapsen? pakkoko on olla itsekäs? opettamaan lapsi itsekkääksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Ainakin he vaikuttivat ymmärtäväisiltä... Toivon tosiaan, että asia on oikeasti sisäistetty, koska sillä on niin pirun kauaskantoiset vaikutukset :|


Voisin väittää, että ainakin jossakin määrin koko elämän kestävät. Harmi vaan ettei kaikki tätä usko ja moni tuttavapiiristäkin hemmottelee lapsensa piloille toteamalla vaan "täytyyhän lapsen nyt saada niin pysyy tyytyväisempänä" Todella tyytyväinen lapsi varmasti onkin kun saa 40 joululahjaa joista puoliakaan ei jaksa innostuneesti avata vaan toimii kuin aukaisukone...

Näinpä :( ... Voin myös kertoa, että vei aika pitkään tajuta, mistä nämä tietyt omat piirteet todella ovat peräisin. Ja siihen vaadittiin myös muita läheisiä, jotka kertoivat mulle näitä totuuksia. Muistin ne kyllä itsekin, mutten ollut osannut aiemmin ymmärtää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos jollakin suvulta tulee paljon tavaraa, niin että lapsi saa esim yli 20 lelulahjaa, niin eikö voi pyytää ostamaan vuohia tai antamaan joulupatoihin tai muualle? ottamaan kummilapsen? pakkoko on olla itsekäs? opettamaan lapsi itsekkääksi?

Mä ainakin olen sanonut, että se on sitten vain yksi lahja / lapsi, jos jotain haluaa antaa. Ja erittäin tomerasti vielä...
 
mä en mukulana saanut juuri mitään. Vaatteetkin oli ihan hirveitä, kiertäneet serkulta serkulle ja sen serkkujen kautta meille ehkä... Eli kuljin n 10 vuotta vanhoissa lumpuissa. Kaikki lelut oli käytettyjä, joilla leikin. SILLOIN päätin, että mun lapset saavat kyllä paaaaaljon enemmän ja niin on käynytkin... Kyllä toisinaan harmittaa kun kiukuttelevat kun tonttu toi kalenteriin väärän lelun/karkin, se kiittämättömyys... Mutta mietin liikaa omaa lapsuuttani ja sitä kun en saanut mitään ja näin koitan, ettei omille jäisi sitä oloa, ettei koskaan mitään saa... Elän ikäänkuin sen riemun heidän kauttaan kun he saavat sen mitä ovat halunneet :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Näinpä :( ... Voin myös kertoa, että vei aika pitkään tajuta, mistä nämä tietyt omat piirteet todella ovat peräisin. Ja siihen vaadittiin myös muita läheisiä, jotka kertoivat mulle näitä totuuksia. Muistin ne kyllä itsekin, mutten ollut osannut aiemmin ymmärtää...


Oot sä mun toinen minäni, jota en tiedosta? Taas kuin mun kirjoittamaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja KYRSÄ:
mä en mukulana saanut juuri mitään. Vaatteetkin oli ihan hirveitä, kiertäneet serkulta serkulle ja sen serkkujen kautta meille ehkä... Eli kuljin n 10 vuotta vanhoissa lumpuissa. Kaikki lelut oli käytettyjä, joilla leikin. SILLOIN päätin, että mun lapset saavat kyllä paaaaaljon enemmän ja niin on käynytkin... Kyllä toisinaan harmittaa kun kiukuttelevat kun tonttu toi kalenteriin väärän lelun/karkin, se kiittämättömyys... Mutta mietin liikaa omaa lapsuuttani ja sitä kun en saanut mitään ja näin koitan, ettei omille jäisi sitä oloa, ettei koskaan mitään saa... Elän ikäänkuin sen riemun heidän kauttaan kun he saavat sen mitä ovat halunneet :ashamed:

:( No juu, ihan varmasti jättää jälkensä myös tuo sinun kokemasi ääripää! Joku sellainen välimuoto olisi se paras. Mun mielestä. Sitä mä koitan kovasti toteuttaa. Ettei olisi mitään puutetta tietenkään, mutta ettei tulisi tota kiittämättömyyttä / tunnepuutostiloja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KYRSÄ:
mä en mukulana saanut juuri mitään. Vaatteetkin oli ihan hirveitä, kiertäneet serkulta serkulle ja sen serkkujen kautta meille ehkä... Eli kuljin n 10 vuotta vanhoissa lumpuissa. Kaikki lelut oli käytettyjä, joilla leikin. SILLOIN päätin, että mun lapset saavat kyllä paaaaaljon enemmän ja niin on käynytkin... Kyllä toisinaan harmittaa kun kiukuttelevat kun tonttu toi kalenteriin väärän lelun/karkin, se kiittämättömyys... Mutta mietin liikaa omaa lapsuuttani ja sitä kun en saanut mitään ja näin koitan, ettei omille jäisi sitä oloa, ettei koskaan mitään saa... Elän ikäänkuin sen riemun heidän kauttaan kun he saavat sen mitä ovat halunneet :ashamed:

Minäkään en saanut montakaan llelua. Mulla oli 2 barbia. ne oli uusia mulle ostettuja. vaatteet tosi siistejä yhdellä kiltillä serkkutytöllä olleita ja en tajunnut miettiä koskaan mun vaatteita tai leluja. Mietin muita juttuja, kivoja koulun kerhoja, harrastuksia, pihakavereiden kanssa hippaa, karkkipäivän karkkeja.
Olin onnellinen noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyt harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Näinpä :( ... Voin myös kertoa, että vei aika pitkään tajuta, mistä nämä tietyt omat piirteet todella ovat peräisin. Ja siihen vaadittiin myös muita läheisiä, jotka kertoivat mulle näitä totuuksia. Muistin ne kyllä itsekin, mutten ollut osannut aiemmin ymmärtää...


Oot sä mun toinen minäni, jota en tiedosta? Taas kuin mun kirjoittamaa :D

Kenties ;)

Tää lähtee nyt koulun penkille, mutta toivottavasti edes joku lahjojen hamstraaja keksisi ajatella tätä asiaa... :wave:
 

Similar threads

T
Viestiä
8
Luettu
639
V

Yhteistyössä