K
"kettu"
Vieras
Uskomatonta kuinka sellainen tunne voi tulla. Sitä tiedostaa kuinka typerästä asiasta on kyse, mutta silti tuntuu keljulta. Useamman vuoden yhdessä olon jälkeen päädymme menemään naimisiin. Esteettömyystutkimuspyyntölomakkeessa ensimmäistä kertaa näen miehen entisen vaimon nimen. Mielen valtaa mustasukkaisuus. Täysin turhaan. Miten sitä voi olla mustasukkainen menneestä.
Ajattelen omaa menneisyyttä. Mies on joutunut kohtaamaan oman menneisyyteni paljon lähempää ja hyväksymään toisinaan edelleen jatkuvan yhteydenpidon. Lohduttamaan, kun olen itkenyt miespuolisen lapsuuden ystävän kuolemaa jne.
Typerä tunne. Ja vielä typerämpi utelias ihminen, jonka piti nimen nähtyään facebookista katsoa, millainen ihminen on aikanaan kuulunut rakkaansa elämään.
Paras vain yrittää palata nykyhetkeen ja ajatella lämmöllä omaa ihanaa kumppaniaan.
Ajattelen omaa menneisyyttä. Mies on joutunut kohtaamaan oman menneisyyteni paljon lähempää ja hyväksymään toisinaan edelleen jatkuvan yhteydenpidon. Lohduttamaan, kun olen itkenyt miespuolisen lapsuuden ystävän kuolemaa jne.
Typerä tunne. Ja vielä typerämpi utelias ihminen, jonka piti nimen nähtyään facebookista katsoa, millainen ihminen on aikanaan kuulunut rakkaansa elämään.
Paras vain yrittää palata nykyhetkeen ja ajatella lämmöllä omaa ihanaa kumppaniaan.