M
"Myrkky"
Vieras
Ahdistaa aika paljon.
Mieheni on kotona lapsen kanssa, mikä on ihana asia. Meillä on mukava kaveripiiri, äitiyhteisö jonka seurasta sain minäkin kotona ollessani nauttia, isätkin ovat tuttuja. Lapset ovat tunteneet toisensa vauvoista asti ja paljon iloa on porukasta ollut.
Meillä on mieheni kanssa pitkä suhde jossa on vuosien saatossa ollut toki paljon myrskyäkin, mutta myös rakkautta ja intohimoa riittämiin. Olen aina luottanut mieheeni, enkä ole koskaan ollut tosissani mustasukkainen.
Samassa kaveriporukassa on myös verrattain uusi harrastusporukka. Itse en harrasta siinä, mutta mieheni on aktiivinen. Minun ja mieheni yhteisistä harrastuksista ei tahdo tulla mitään koska niistä tulee helposti erimielisyyksiä.
Nyt olen ollut huomaavinani, että yksi äideistä joka on myös harrastusporukassa, on ehkä ihastunut mieheeni. He ovat olleet kesästä saakka kuin paita ja peppu, enimmäkseen muitakin äitejä ja lapsia on ollut mukana kun pyörivät lasten kanssa päivisin, mutta nämä kaksi ovat selvästi ystävystyneet tiiviimmin. Ainakin kerran ovat olleet mokillä päiväretkellä lasten kanssa kaksin, mistä en pitänyt yhtään.
Samaan aikaan omassa arjessa kohtaamiset miehen kanssa ovat nykyään kiireisiä ja aika usein kireitä, yhteistä aikaa on liian vähän ja lapsi vie paljon energiaa kun on haastavassa iässä. Koen usein muuttuneeni miehelleni näkymättömäksi. Mies viettää paljon aikaa harrastusporukan kanssa ottaen huomioon miten vähän meillä perheenä on yhteistä aikaa. Tiedän että harrastus on hänelle tärkeä hänen päänsä kannalta, mutta en pidä siitä että hän viettää jatkuvasti paljon aikaa tämän turhankin läheiseksi käyneen ystävättären seurassa.
Haluan uskoa että mahdollinen ihastus on yksipuolista, mutta tunnen silti oloni uhatuksi ja tosi epävarmaksi. Nainen on kaunis ja lahjakas juuri sillä alueella jota mieheni arvostaa, itselleni äitiys ei ole tehnyt ulkoisesti kovin hyvää. Meillä on ollut muutenkin vaikeampi kausi parisuhteessa, ja menettämisen pelkoni nousee nyt välillä sietämättömäksi.
Olen puhunut miehelleni miltä minusta tuntuu, mutta pelkään että jos sanon näitä asioita ääneen, se nostattaa miehessä toista naista kohtaan tunteita joita ei ehkä alunperin ollut. Onhan se imartelevaa jos sanotaan että tuo on ehkä ihastunut sinuun.
Mitä tekisitte asemassani? Onko minulla oikeus pyytää että harrastusporukka ei esim. mene juhlimaan keskenään? Kyseinen nainen on aika hilliton humalassa, ja pelkään että kun en ole paikalla, voi sattua lipsahduksia jotka loukkaisivat minua. Mieheni ei käytä juuri alkoholia eikä ole ennen tietääkseni mokaillut mitään.
Olenko typerä mustasukkainen ämmä? Mitä teen näitten tunteitten kanssa? Meillä ei ole yhtään koti-isäystävää jonka kanssa mieheni voisi päivisin viettää aikaa, joten äitiseura on sikäli luontevaa.
Mieheni on kotona lapsen kanssa, mikä on ihana asia. Meillä on mukava kaveripiiri, äitiyhteisö jonka seurasta sain minäkin kotona ollessani nauttia, isätkin ovat tuttuja. Lapset ovat tunteneet toisensa vauvoista asti ja paljon iloa on porukasta ollut.
Meillä on mieheni kanssa pitkä suhde jossa on vuosien saatossa ollut toki paljon myrskyäkin, mutta myös rakkautta ja intohimoa riittämiin. Olen aina luottanut mieheeni, enkä ole koskaan ollut tosissani mustasukkainen.
Samassa kaveriporukassa on myös verrattain uusi harrastusporukka. Itse en harrasta siinä, mutta mieheni on aktiivinen. Minun ja mieheni yhteisistä harrastuksista ei tahdo tulla mitään koska niistä tulee helposti erimielisyyksiä.
Nyt olen ollut huomaavinani, että yksi äideistä joka on myös harrastusporukassa, on ehkä ihastunut mieheeni. He ovat olleet kesästä saakka kuin paita ja peppu, enimmäkseen muitakin äitejä ja lapsia on ollut mukana kun pyörivät lasten kanssa päivisin, mutta nämä kaksi ovat selvästi ystävystyneet tiiviimmin. Ainakin kerran ovat olleet mokillä päiväretkellä lasten kanssa kaksin, mistä en pitänyt yhtään.
Samaan aikaan omassa arjessa kohtaamiset miehen kanssa ovat nykyään kiireisiä ja aika usein kireitä, yhteistä aikaa on liian vähän ja lapsi vie paljon energiaa kun on haastavassa iässä. Koen usein muuttuneeni miehelleni näkymättömäksi. Mies viettää paljon aikaa harrastusporukan kanssa ottaen huomioon miten vähän meillä perheenä on yhteistä aikaa. Tiedän että harrastus on hänelle tärkeä hänen päänsä kannalta, mutta en pidä siitä että hän viettää jatkuvasti paljon aikaa tämän turhankin läheiseksi käyneen ystävättären seurassa.
Haluan uskoa että mahdollinen ihastus on yksipuolista, mutta tunnen silti oloni uhatuksi ja tosi epävarmaksi. Nainen on kaunis ja lahjakas juuri sillä alueella jota mieheni arvostaa, itselleni äitiys ei ole tehnyt ulkoisesti kovin hyvää. Meillä on ollut muutenkin vaikeampi kausi parisuhteessa, ja menettämisen pelkoni nousee nyt välillä sietämättömäksi.
Olen puhunut miehelleni miltä minusta tuntuu, mutta pelkään että jos sanon näitä asioita ääneen, se nostattaa miehessä toista naista kohtaan tunteita joita ei ehkä alunperin ollut. Onhan se imartelevaa jos sanotaan että tuo on ehkä ihastunut sinuun.
Mitä tekisitte asemassani? Onko minulla oikeus pyytää että harrastusporukka ei esim. mene juhlimaan keskenään? Kyseinen nainen on aika hilliton humalassa, ja pelkään että kun en ole paikalla, voi sattua lipsahduksia jotka loukkaisivat minua. Mieheni ei käytä juuri alkoholia eikä ole ennen tietääkseni mokaillut mitään.
Olenko typerä mustasukkainen ämmä? Mitä teen näitten tunteitten kanssa? Meillä ei ole yhtään koti-isäystävää jonka kanssa mieheni voisi päivisin viettää aikaa, joten äitiseura on sikäli luontevaa.
