Mustasukkainen - syystäkö?

[Ellamaaria]

Sanottakoon heti kärkeen: olen mustasukkainen ja yritän juuri nyt pohtia, onko minulla siihen syytä.

Olen seurustellut 7 kk ihanan miehen kanssa. Hän ei ehkä ole ihan paras tunteiden näyttäjä, mutta rehellinen ja luotettava hän kyllä on. Ja minä olen todella rakastunut.

Mustasukkaisuuden on herättänyt kaksi tapausta. Molemmat liittyvät naispuoliseen ystävääni. Ensimmäisellä kerralla olimme ystäväporukkani kanssa baarissa. Mieheni oli joukossa mukana uutena tulokkaana. Tämä naispuolinen ystäväni alkoi jutella vieressäni pöydän yli miehelleni ja juttu kehittyi intensiiviseksi (naisen mies oli myös mukana eikä reagoinut tilanteeseen). Lopulta - humalatilan lisäännyttyä - ystävä siirtyi minun vierestäni mieheni viereen toiselle puolelle pöytää ja juttu jatkui yhtä intensiivisenä. Mies ei reagoinut muuten kuin jatkamalla juttua naisen kanssa ja minä lopetin sen mustasukkaisena osoittamalla mieltäni ja suuttumalla miehelle. Juttelimme asian läpi ja kysyin, onko mies ihastunut ystävääni. Ei kuulemma ole ollenkaan - hän sanoi rakastavansa minua - ja asia jäi siihen.

Nyt sitten olimme taas yhdessä ulkona. Kokoonpano oli pienempi ja sama naispuolinen ystävä oli mukana. Taas mieheni nauroi hänen jutuilleen kovaäänisesti, katsoi naista todella pitkään pöydän yli ja teki niin myös kun nainen kävi hakemassa juotavaa. Kyseessä ei ollut avoin flirtti ja minä olin koko ajan mukana - mutta sain taas mustasukkaisuuskohtauksen ja kysyin mieheltä, onko hän ihastunut. Ja taas mies vastasi, ettei tosiaan ole. Jostain syystä kuitenkin vaistoan jotain - katseista ja huomion osoittamisesta tuolle ystävälleni. Ja nauramisesta hänen jutuilleen. Hän on hauska ja viehättävä nainen, joten kyllä häneen voisi ihastuakin.

Tilanne ahdistaa minua. Olenko ihan hakoteillä kun koen mustasukkaisuutta?

 

[ihastuttava nainen]

Älä huolehdi, olet todellakin hakoteillä.

Meitä tällaisia naisia, jotka haluamme flirttailla sen kummempaa tarkoitusta vailla, valitetavasti on.

Älä sinä murehdi , rakkaasi on sanonut että rakastaa vain sinua.

Ihan oikeasti, luulen että miehesi on kohtelias ja nauraa juuri sen vuoksi tuon naisen jutuille....?

 

[Ellamaaria]

Tiedän ystävättäreni olevan myös flirtti, mutta tuntuu tyhmältä, että hänen pitäisi olla sitä juuri minun miestäni kohtaan. Solidaarisuus on mielestäni keskeistä ystävien kesken... Ja siis mieheni sanoi myös, ettei tunne vetoa tuota naista kohtaan ja että hän haluaisi, että meillä kahdella olisi hauskaa yhdessä. Tämä sen jälkeen, kun kerroin olleeni pahoillani siitä, että ystäväni jutut naurattivat niin kovasti ja että meillä ei ole niin paljon aikaa vain nauttia toistemme seurasta ja oikeasti hassutella yhdessä.

Ehkä pahoitin mieleni siksikin - elämä on kovin stressaavaa ja olemme väsyneitä eikä yhteistä "laatuaikaa" ole paljon - ja sitten ystäväni jutuille nauraminen sattui enemmän kuin oli tarpeen. Kommentoikaa vapaasti ajatuksiani!

 

[päästä menemään]

Päästä se miehesi menemään. Mitä pahaa hän on tehnyt, että joutuu kärsimään sinun aiheettomia mustasukkaisuuskohtauksia?

 

[ihastuttava nainen]

Koska olen jotenkin myötäelävä ja siinä samassa seurallinen..tapahtuu tahtomattani ylilyöntejä.
Itse en todellakaan koe olevani mitenkään ihastuttava enkä kaunis nainen, mutta ehkä eloisuuteni ja seurallisuuteni kuitenkin on se a ja o. mene tiedä?

Sanon vielä Sinulle: luota Itseesi ja Mieheesi!!

 

[---]

Ellamaaria,,,, miten tämän nyt sanois.. Mieti asia omalle kohdallesi. Jos itse juttelisit miesystäväsi kaverin kanssa, nauraisit hänen jutuilleen, menisit lähemmäksi häntä juttelun aikana....Etkä pahemmin huomioisi miestäsi. Tuntisitko tehneesi väärin miestäsi kohtaan? Olisitko ihmeissäsi jos miehesi tulisi räyhäämään sinulle kesken keskustelun?


Tai ehkä miehesi on niin kiero että haluaakin sinun olevan mustasukkainen. Syitä tähän on monia, en voi tietää.

Joillakin sitä juttua tosin on ihan muuten vaan kun ajatukset käy yksiin että voi olla niinkin että ihan turhaan huolehdit heidän väleistään. Tosin samanmielisyys voi johtaa sellaiseen tilanteeseen että aletaan miettimään valintojaan uudelleen. Ja nyt kun vielä osoitit miehellsi että epäilet häntä, hän tulee viimeistään silloin ajatelleeksi mahdollisuutta olla kaverisi kanssa.. ajatuksen tasolla siis vielä.


En koita saada sinua vainoharhaiseksi, tiedän vaan kokemuksesta että jotkut ajattelee näinkin. Sen vinkin sanon että julkisilla paikoilla ei kannata menettää hermojaan, ainakaan ensin. Sitä vaan nolaa itsensä turhaan.

 

[milla-magia]

Mielestäni olet nyt suuttunut väärälle ihmiselle! Ulkopuolisena sanoisin, että tämä nainen flirttailee miehellesi, joten voisit jutella rehellisesti hänen kanssaa.

Monesti uusi ihminen oudossa seurueessa turvautuu siihen, joka tekee aloitteen ja juttelee jne. Uusi on aina vähän ulkopuolinen, ja ystävällisenä hän hymyilee ja juttelee tälle naiselle.

Muista, että monesti mustasukkaisuus ajaa toisen pois, pahimmassa tapauksessa tuon naisen syliin!!!

Luota itseesi ja mieheesi, juttele naiselle ja tee selväksi että olette pari ja että etsii itselleen vapaan miehen!!

 

[Ellamaaria]

Kiitos kommenteistanne! Ja lisääkin niitä saa toki tulla.

Tilanne on minulle vaikea sikäli, että kyseessä on ihan hyvä naispuolinen ystäväni. En ole tottunut tällaiseen. Toisaalta, mieheni on myös keskustellessa maininnut tämän naisen nimen paljon useammin kuin muita. Siis niin, että hän on sanonut humoristiseen sävyyn esim. että "tämä kirjahan olisi ihan X:n mieleen" ja viitannut tällä siihen, että tuo nainen oli maininnut, että kyseisen kirjan käsittelemä aihe on hänelle ihan hepreaa. Muita ystäviäni mies ei samoin ole maininnut.

Kun tiukkasin asioiden laitaa mieheltäni, hän sanoi, että ei siis ole ihastunut ko. naiseen, että ei tunne vetoa häntä kohtaan jne. Jossain muussa yhteydessä mainitsin, että tuo nainen pukeutuu minusta tyylikkäästi, mihin mies vastasi, että tyylistä toki näkee mistä nainen on kotoisin (positiivisessa mielessä) mutta ettei hän toivoisi minun pukeutuvan niin. Ja nyt mies sitten myönsi, että me emme naura yhtä paljon yhdessä (ja että ko. naisen jutut ovat hassuja ja naurattivat), mutta että se johtuu stressaavasta arkipäivästä ja väsymyksestä, ja että meidän pitäisi tehdä asialle jotain. Ottaa aikaa ja hassutellakin. Ja että hän rakastaa minua tällaisena.

 

[Millka]

Miehelläsi ja kaverillasi vain synkkaa keskenään, heillä on samankaltainen huumorintaju ja muutenkin menee jutut yksiin. Mene seuraavan kerran mukaan juttuihin ja ole avoimena omine mielipiteinesi. Tai jos miehesi ja kaverisi jutut eivät kiinnosta, juttele porukan miesten/naisten kanssa omalla tavallasi. Suuttumalla ja murojottamalla saat miehesi vain huomaamaan, miten helposti tulet mustasukkaiseksi ja se lähinnä ajaa miehesi kertomaan asiasta muille (avautumaan kaverillesi?). Jos miehesi haluaa tehdä jotain luvatonta, hän tekee sen kuitenkin oletpa mustasukkainen tai et. Luota häneen ja ole itsekin yhteisillä reissuilla hyväntuulinen ja puhelias, ei miehesi mörökölliä jaksa reissuilla tuijotella.

Olin itsekin mustasukkainen suhteeni alussa, mutta kun toinen ei osoittanut mustasukkaisuutta minua kohtaan helposti, tunsin että minuun luotetaan ja niin pystyin luottamaan ihan eri tavalla myös kumppaniini. Mustasukkaisuus vain tuhoaa suhteen, se ei ole missään nimessä hyvä asia.

 

[Ellamaaria]

Nyt kun tätä asiaa sitten mietin tuolta kannalta - miehen ja tuon naispuolisen ystävän yhdessäoloa leimaavat naisen "levottomat" jutut, jotka naurattavat miestäni eri lailla kuin minun juttuni. Ja minua kai (lapsellista kyllä) surettaa se, etten itse saa miestäni nauramaan samoin - ja sitten tulevat epäilykset ihastumisesta.

Tosiasia on kutenkin se, että mies syttyy ulkonäöstäni, pitää minua älykkäänä ja rakastaa vähän itsepäistä luonnettanikin. Yritän päästä tästä nyt vain yli ja lopetan ainakin tuon skitsoamisen

 

[mies1]

Ellamaaria, hyvä kun huomasit tuon käytöksesi juuri tuossa tilanteessa.

Nyt ei ole tarkoitus olla inhoittava, mutta on mahdollista, että vaikka ohitat tuon tilanteen, niin vastaavia nousee muissa elämäntilanteissa. Sinun kannattaisi tehdä pieni matka sisimpääsi ja tutkia törmäätkö ko. asiaan muissa muodoissa toisissa tilanteissa. Eli tuleeko törmäyksiä ja tuntuuko, että sinua ei aina kuunnella.

 

[Sympatiaa]

Sympatiaa sinulle ap. Olen itse tyypiltäni hiljainen. Viihdyn huonosti isoissa kovaa nauravissa seurueissa. Olen parhaimmillani, kun saan jutella syvällisiä mieluiten yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Mieheni on taas eloisa, naurava ja flirttaileva ja löytää useimmista seuruista kaltaisensa naisen/tai nainen hänet. Minä kärsin ja olen ulkona viidessä minuutissa. Perinteisesti en ole mustasukkainen. Hän saa pitää seuraa naisten kanssa kun minä en ole paikalla. En tutki kännyä. Välillä hän sanookin itse, että jonkin jutun jälkeen joku nainen tekstaa. Hän ei varsinaisesti iske ketään, eikä käyttäydy huonosti. Luonne-erot vain saavat tämän tilanteen aikaan. "mies1" sanoo, että tee matka sisimpääsi. Tehty on. Tiedän, että meissä kummassakaan ei ole "vikaa". Mutta minä kärsin sosiaalisissa tilanteissa, kun hän on mukana. Vaikka mitään ei tapahtuisikaan. Olisin mielelläni toisenlainen, mutta kun en ole. Olen sievä nainen ja usein käy niin, että ulkopuolisista seuruista minua esim. pyydetään tanssimaan "koska sinulla ei näytä olevan herraseuraa ..." Uskon, että mieheni ei tajua, missä on vika. Ap, uskon, että tulet toistuvasti löytämään itsesi vastaavista tilanteista. tee se matka sisimpääsi ja mieti mitä haluat. Minulla on prosessi menossa edelleen, vaikka yhteisiä vuosia on parikymmentä.

 

[joopajoooo]

PROVO!!

 

[Ellamaaria]

Jaahas, ja miksiköhän tämä sitten olisi ollut provo?

 

[Sympatiaa jatkaa]

Taitaa Ellamaaria olla niin, että suomalaiset miehet on yleensä niin hiljaisia ja naiset puheliaita, että meidän ongelmaamme ei monet tajua. Eloisat ja nauravat miehet on haluttua seuraa naisväen keskuudessa. Osa naisista on varmaan ihan vilpittömällä mielellä, mutta osa haluaa nokittaa, kun saa miehen huomion käännetyksi pois naisystävästään. Ongelma on meillä ollut jatkuva, mies ei taatusti tarkoita minulle mitään pahaa, eikä suuri osa naisistakaan. Mies ajattelee, että "aikuinen nainen kyllä pitää huolen omasta vihtymisestään". En huuda, en raivoa, mutta kärsin. Aina kun tulee jälleen tällainen tilanne, niin kaikki aikaisemmat kerrat sattuvat taas lujaa. Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta kuin itselläni on ollut. Tämä on ehkä minulle opiksi ja läksyksi tarkoitettu suhde. Ehkä opin rentoutumaan vielä joskus. Pahinta on, että jo valmiiksi tietyntyyppisiin juhliin mennessä ahdistun, kun tiedän, miten taas käy...

 

[keskustelija_n]

Joskus vaan tapaa naisen tai miehen jonka kanssa juttu luistaa. Ei siinä tarvitse olla yhtään sen enempää kuin sielujen sympatiaa, vailla romantiikkaa.

Muutama kuukausi sitten tapasin erään naisen ystävättäreni kautta, ja voin sanoa että "ihastuin" häneen heti! Ihan kuin aina oltaisiin oltu ystäviä, tullaan erinomaisesti toimeen! Ei, en halua häntä tyttöystäväkseni, pidän itseäni kuitenkin heterona.

Monen ystävättäreni miehen kanssa on myös löytynyt se "yhteinen sävel". Juttu vain luistaa ja toinen tuntuu niin tutulta ja mukavalta, ei sitä oikein voi selittää. Mutta mistään romanttisesta ei ole kyse, yhteenkään näistä miehistä en ole ihastunut, eivät ole olleet edes minun tyyppisiä.

Itse olen sinkku, ja jos suurella porukalla olemme bailaamassa (pareja ja sinkkuja), ei kukaan näistä pareista nyhjää toisensa kanssa koko iltaa, vaan juttelee sen kanssa (tai tanssii) kenenkä kanssa just silloin sujuu parhaiten. Ja siis ilman mitään parinvaihtoja ;-)

 

[Smiling]

Kuulostaa siltä, että miehesi on ihastunut kyseiseen naiseen. Parisuhteessa on normaalia, että muihin ihmisiin ihastutaan, miehet ihastuu sekä naisiin että miespuolisiin ihmisiin ihan vain siinä pitämisen mielessä, mukavana ystävyytenä. Ehkä heittäisit jutun huumorilla ja sanot, joo, kyllä toi mun kaveri on sit upea ja ihanaa et sä pidät hänestä! Niin mies huomaa, ettet ole mustasukkainen enään ja katsoo sinua eri silmin ja ihailevasti. Kokeile! luonnollisuus ja aitous kuitenkin kunniaan ! Tsemppiä!

 

[Ellamaaria]

Olen kuitenkin vasta seurustellut 7 kk - jos mies jo nyt on ihastunut toiseen, kannattaako tätä ylipäänsä jatkaa?

 

[Sympatiaa]

Vastaan nyt Ellamaaria sinulle oman elämänkokemukseni näkökulmasta. En usko, että miehesi on ihastunut siihen toiseen, siis sillä tavalla, että sinun pitäisi siitä huolestua. Meillä on ainakin tämä luonne-ero se kamalin juttu. Hän on sekunnissa mukana jonkun oman luonteisensa iloisen ja eloisan ihmisen (useimmiten naisihmisen) jutuissa ja sitä kestää vaikka koko illan. Hän haluaa tutustua uusiin ihmisiin (=naisiin, mutta myös lapsiin ja miehiin, koiriin, kissoihin..), mutta ei niitä naisia iske mun nenän edessä , eikä sen kummemmin ihastu. Jotkut naiset ehkä luulevat niin ... Hymyilee vieraille naisille esim naapuripöydissä, etsii katsekontaktia näihin. Ehkä tämän pelin olisi jo moni viheltänyt poikki. Hän tietää täsmälleen miten kärsin. Omasta mielestään tämä iloisuus on hänen paras luonteenpiirteensä...

Uskon, että tämä nainen teidän suhteesanne ei todellakaan jää ainoaksi. Itseäni lohduttaa se, että meillä tätä on jatkunut 20 vuotta eli alusta saakka. Ei siis ole kysymys siitä, että olisin käynyt liian tutuksi. Hän kyllä mielellään kuljettaa minua, kaunista vaimoaan, mukanaan kaiken maailman kissanristiäisissä ja on pahoillaan kun mulla ei ole kivaa. Paitsi silloin kun tapaan jonkun, jonka kanssa pääsen kunnolla juttelemaan kahdestaan.

Pitäisikö sinun vaihtaa miestä? En tiedä. Olisiko minun pitänyt? En tiedä sitäkään. Muuta isompaa "vikaa" hänessä ei ole, joten on tässä pärjäilty. Vieläköhän minä ehdin muuttaa asennettani ja tehdä meidän jutusta ihanneavioliiton! Tsemppiä sinulle!

 

[Jeps joo]

Kun ollaan yhdessä ulkona porukalla, ei yhtäkkiä osoiteta suurta kiinnostusta jonkun asianomaisen miesystävää/naisystävää kohtaan. Täytyy huomioida, että myös henkilön puoliso on paikalla ja näin osoittaa edes hituisen hienotunteisuutta ja kohteliaaisuutta tämän "intensiivisen juttelukumppanin" puolisolle. Eikä vietetä KOKO iltaa pelkästään jutellen kahden kesken tyttökäverin poikakystävän/aviomiehen kanssa.

Olisiko sinusta kiva, että sinun puolisosi tekisi näin? Tämä ei tietenkään tarkoita normaalisa keskustelua ja tarkoitushan olisi jos yhdessä ulos lähdetään, että kaikki pystyisivät osallistumaan keskusteluun. Mikä tässä Suomessa on niin vaikeaa? Onko se, se että hienotunteisuuden (ja sopivaisuuden) tajua ei yksinkertaisesti ole? Ollaan kuin lehmät pellossa ja ennen kuin huomataankaan ollaan jo kyhnäämässä tämän "intensiivisen juttelukaverin" kanssa kännissä jossain vessassa. Jos joskus on käynyt niin, että jonkun miespuolinen puoliso näyttäisi osoittavan huomiota vain minulle, käännän jossakin vaiheessa keskustelun/tapahtumien suunnan. Eiköhän tämä ole vähän huomioonottavampaa miehen puolisolle?

Eli opetellaan tapoja eikä kuksita jokaisen puolitutun kanssa....

 

[koeta kasvaa ihmisenä]

Miksi olet mustasukkainen?

jos kerran poikaystäväsi sanoo, että välittää sinusta eikä ole ihastunut ystävääsi, niin eikö sen pitäisi riittää. En usko, että täällä palstalla analysointi, pohtiminen ja muu retostelu auttaa asiaa. Päinvastoin.

Jos ihmsiet tulevat toimeen keskenään, niin onko se pahasta. Itsekin heitän läppää avomieheni bestiksien kanssa ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta ei tulisi mieleenikään mitään muuta. Onneksi avokkini on sen verran järkevä ja fiksu, ettei moisesta ota pulttia. Miksi pitäisi? Jos sanon, että rakastan häntä, niin miksei hän sitä uskoisi.

Miksi siis epäilet poikaystäväsi sanoja? Onko hän osoittautunut jotenkin epäluotettavaksi. Olisitko sitten tyytyväinen, jos poikaystäväsi näyttäisi pahaa naamaa kaverisi nähtyään ja yrittäisi väenvängällä olla nauramatta hänen jutuilleen. Pitäisi kaverisi muuttua niin, ettei hän koskaan enää sanoisi sanaakaan poikaystävällesi, ettei vain vahingossakaan naurattaisi tätä ja saisi sinua tuntemaan alemmuutta.

Menepäs nyt lapsonen itseesi ja mieti hieman asennettasi. Poikaystävälläsi tulee olemaan vaikeat ajat kanssasi, jos tuo peli vielä jatkuu taholtasi. Jos suutut ja osoitat mieltäsi joka kerta, kun hän juttelee jonkun naisen kanssa ja vaikkapa hymyilee ja nauraa tämän jutuille, niin en usko, että kukaan jaksaa kovin kauaa tuollaista katsella. Ajat siis typerällä käytökselläsi poikaystäväsi tiehensä.

Tuolla aiemmin oli jotain pölinää siitä, ettei toisen kumppanille saa osoittaa kiinnostusta. Mutta onko se kiinnostuksen osoitusta, jos jutellaan ja on joku mielenkiintoinen asia kesken. Itse voisin jauhaa esim. urheilusta viakka koko illan miehen parhaan kaverin kanssa. Ei mieheni pane sitä pahakseen, koska hän taas ei juuri urheilun seuraamisesta välitä. Sanoo vain minulle, että hyvä vain, että joku jaksaa jauhaa lätkätuloksista kanssani. Tuskinpa kuitenkaan oli kyse siitä, että KOKO iltaa poikaystävä oli uppoutunut keskustelemaan tyttökaverisi kanssa.

Koeta nyt olla suuttumatta ja lopeta pelleily ja lapselliset touhut. Voisit miettiä, miksi olet niin mustasukkainen. Oletko jotenkin lapsuudessa tuntenut huonommuutta tai miksi olet niin alemmuudentuntoinen. Enemmän tässä nyt on vikaa omassa itsetunnossa kuin poikaystävän käytöksessä.

 

[nainen 30+]

Jaa a. Omat ystäväni pitävät "pientä hajurakoa" omaan mieheeni ainakin juuri alussa. Itse toimin samoin. Toki paremmin tutustuttua tulee keskusteluja puolin ja toisin. Mutta alussa ehkä ollaan syystäkin "varovaisempia".

Mikäli asia alkaisi oikein itseäni häiritsemään, tekisin miehen kanssa jotain muuta, kuin menisin kapakkiin ko. seurassa. Itse haluan olla luontevassa ja mukavassa seurassa, mikäli tulee paljon jänniteitä. Alan välttämään tuollaisia tilanteita. Elämässä on niin paljon muutakin murehdittavaa. Etten tieten tahtoen hakemalla hae murehdittavaa ja tee stressaavia asioita, ellei ole "pakko".

Anna suhteenne kehittyä rauhassa ja tehkää jotain muutakin. Ajan kanssa asiat varmasti lutviutuvat jos niin on käydäkseen. En siis missään nimessä kehoita välttelemään ystävääsi yms. Vaan tehkää tässä tutustumisvaiheessa asioita mitkä eivät aiheuta kummallekkaan jännitystä. Vaan voitte olla molemmat rennosti ja tutustua leppoisiss merkeissä. Tuollainen miehen "tenttaaminen" kyllä aiheuttaa ristiriitoja.

 

[sddkj]

Vaikea sanoa onko tuossa mitään takana vai ei, kun ei ole nähnyt tilannetta vierestä. Toisaalta kuka ihminen kysyttäessä myöntäisi omalle kumppanilleen, että "kyllä, olen todellakin ihastunut Neiti X:ään". Toisaalta ap voi myös mustasukkaisuuksissaan liioitella.
Sinuna tekisin niin, että juttelisin (asiallisesti!) tämän naispuolisen ihmisen kanssa varsinkin kun kerran kyseessä on hyvä ystäväsi ja kysyisin, että mitä hän on oikein tarkoittanut käytöksellään. Kerro, että sinua hivenen loukkaa niin intensiivinen yhdessä juttelu ja voisiko hän ottaa tämän ensi kerralla huomioon. Samat voit sanoa myös omalle miehellesi. Voihan olla, että tässä ei ole mitään takana, mutta turhaa heidän on jatkaa sellaista käytöstä joka sinua selvästi loukkaa.

 

[popolo]

Täysin samaa mieltä sddkj:n kanssa.

 

[kaverinkaveri]

Tekstisi luettuani en ehkä olisi kovin mustasukkainen. Ehkä tuollainen pitkällinen juttelu ei ole seurassa kovin korrektia, mutta ehkäpä kumppanisi ei vain tullut sitä ajatelleeksi. Itse sanoisin siitä hänelle ehkä vastaisuuden varalle.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että meillä on mieheni kanssa samanlainen huumorintaju, ja nauramme aika paljon. Mutta on olemassa aiheita joista en itse tiedä/ole kiinnostunut ja mieheni taas on, joten uskon että kun näistä asioista tulee seurassa puhetta, hän käyttää tilaisuuden hyväkseen.
Samoin teen minä. Eräs mieheni ystävistä omaa myös huumorintajun ja jutunaiheet joista on mukava höpötellä. Siinä aikaa vierähtää huomaamatta, mutta kyse ei todellakaan ole sellaisesta kiinnostuksesta, joka antaa aihetta mustiin sukkiin. Hän on vain yksinkertaisesti tosi fiksu ja mukava tyyppi, jolla on taas aivan erilainen katsantokanta asioihin kuin miehelläni. Monista asioista olen hänen kansaan samaa mieltä ja mieheni eri mieltä. Se tekee keskustelusta kiinnostavan, "jotain ihan muuta".

Ja toisaalta voit olla onnellinen, että miehesi tulee ystäväsi kanssa hyvin toimeen. Kun nuo (luulen) alkuhankaluudet on saatu pois tieltä, teillä on hauskaa yhdessä. Itse en tullut toimeen ystäväni miehen kanssa ja se sai ystävyyssuhteenkin rakoilemaan No, tosin niin tekee mustasukkaisuuskin. Mutta tosiaan, en usko sen olevan aiheellista.