Mustasukkainen omasta vauvasta

[Pöhkökö?]

Täällä ihmiset ovat ilmeisesti ymmärtäneet että en anna lastani kenenkään syliin ja omin koko lapsen mutta kyse on vaan siis ylihöösäävästä anopista! Annan kyllä mielelläni lasta kummien, kavereiden, isovanhempien syliin ja saavat hänen kanssaan vapaasti leikkiä, mutta kyse on siitä kuinka tämä anoppi on liian innokas tähän touhuun! Kukaan muu ei tule lastani sylistäni tuosta noin vaan ottamaan, eikä kukaan muu tunge väliin kun imetän, vaihdan vaippoja ym. Tottakai lapsella on ja pitääkin olla muitakin ihmiskontakteja kuin äitinsä, enkä todellakaan aio häntä vain itselleni omia. Minusta on vallan ihanaa kun hänellä on rakastavat kummit, isovanhemmat, serkut, sedät, tädit jne. joiden kanssa lapsi saa viettää aikaa, mutta ainoastaan tämä anopin yli-innokkuus nostaa verenpainettani ja saa minut karttamaan häntä. Anoppi ei vaan tunnu tajuavan tätä että tahdon itse tehdä tietyt hoitotoimenpiteet lapselleni esim. syöminen on tasan tarkkaan minun ja lapsen yhteinen juttu enkä kaipaa siihen ketää ulkopuolista pällistelemään. myös vieraaseen paikkaan mennessä ei minun mielestäni ole suotavaa että ovesta sisään astuttua lapsi joutuu ensimmäisenä vieraiden ihmisten keskelle näkemättä yhtään tuttua kasvoa missään.. monet itkut lapsi on säikähtäessään itkenyt kun liian monta vierasta naamaa yhtä-äkkiä tulee pällistelemään eikä äitiä olekkaan siinä vieressä. Tahdon vain eka että lapseni saa rauhassa katsella ympärilleen oman äidin sylistä ja tottua muihin ihmisiin ennen kuin kauhea riepottelu alkaa..

 

[Jern]

Minä ymmärrän kyllä tilanteesi. Sanot anopille suoraan, että "irti". Jos hymyilet samalla, hän pitää sitä ystävällisenä, vitsikkäänä käskynä. Ja sitähän on toteltava.

Minusta voit hyvin sanoa, että "me menemme nyt Ville-Orvokin kanssa syömään, nähdään kohta, hei hei" ja poistua paikalta. Jos anoppi tulee perässä, sanot, että Ville-Orvokki hermostuu hälinästä, nyt tarttis rauhaa.

Puhu sille suoraan, ei siinä muu auta muuten vuosikausiin!

 

[masentunut äiti]

asuvat kahden kilometrin päässä, mutta eivät viitsi tavata ainoaa lapsenlastaan. Omat vanhemmat kaukana. Onneksi on varamummo naapurissa. Että näin meillä. Epäsosiaalista ei ole, mutta ei hoitoapuakaan ikinä. Olisihan se ihanaa, jos lapsella olisi mukavat isovanhemmat, mutta mistäs niitä saa.

 

[Stressi]

Voi tsiisus näitä "sosiaalinen, kolme poikaa kasvattanut, kiitos! ja una mamma mezza-italiana" kommentteja... Kuulostaa niin lapselliselta! Näissä hössöttävissä anopeissa/mummoissa on monenlaisia eli skaala on varmasti todella laaja. On niin ikävää miten jotkut suoralta kädeltä tuomitsee jotkut äidit mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi ja paapoviksi, vaikka kyse ei olisikaan tuollaisesta, ei varmaan kenelläkään, joka on todella kohdannut noita (lievästisanottuna) ylihössöttäviä isovanhempia. Itse olen näitä kohdannut ja olen kasvattanut lastani mahdollisimman sosiaaliseksi ja reippaaksi ja hellästi yrittää kasvattaa myös itsenäiseksi, tulokset myös näkyvät jo pienessäkin ihmisessä. Tuollainen sylistä syliin "rettuuttaminen" ei ainakaan meidän lapsille ole ollut hauskaa, vaan ovat siitä väsyneet ja kiukustuneet, kun toinen toisensä perään yrittää hyppyyttää tai höpöttää taukoamatta jotakin lapselle. Menee pää sekaisen vähemmästäkin, ehkäpä tuollainen enemmänkin saa aikaan hermostuneisuutta ja stressiä, josta ei välttämättä ole hyvät seuraukset.

Muuten, nyt kun vauva-ajat ovat ohi, niin isovanhempien hössötyskin on lievempää tai he eivät enää voi oikeastaan samaan tyyliin hössöttää, kun se ei lapsia kiinnosta ollenkaan ja he lähtevät pois heidän luotansa, jos aloittavat hirveän hösellyksen. Siis puhun sellaisesta ylitsemenevästä hösellyksestä, eihän sellaista kukaan jaksa...

Käääkkänä, minä luulin myös että vanhemmilla ihmisillä olisi jo jonkun verran taitoa käyttäytyä... mutta ei vaan aina ole

 

[Psyk]

Sosiaalisuus (eli se, kuinka paljon tarvitsee muita ihmisiä) on temperamenttipiirre, ei opittava taito. Sosiaalisuuden vuoksi ei kenenkään tarvitse antaa lastansa riepoteltavaksi sylistä syliin. Sosiaaliset taidot sen sijaan on opittava asia (ja näillä tässä ketjussa mainituilla italialaisillahan nämä ei ole parhaasta päästä, kun seuraa heidän etuilemistaan ja möykkäämistään, näin kärjistetysti ilmaistuna).

Ap, sano anopillesi (tai pyydä miestäsi sanomaan), että lapsesi täytyy saada olla ensin ihan rauhassa ja tutkia paikkoja ja ihmisiä äidin tai isän sylissä. Kerro myös, että vauvasi tarvitsee ruokarauhan - ja sinä myös. Kyseessä on teidän lapsenne ja te päätätte hänen kasvatuksestaan ja siitä, miten hänen kanssaan toimitaan. Anopin pitäisi kyllä itsekin tajuta antaa tilaa tuoreelle perheelle. Jos ei tajua, niin sitten harvennatte vierailuja. Toivottavasti miehesi tukee sinua tässä asiassa!

 

[sivullinen***]

Pikainen kommentti.

Ymmärrän hyvin mistä kirjoitatte. Mun poika nyt 7 kk ja alussa anoppini oli juuri kuvatunlainen. Järjetön riepotus ja höösäys heti kun tultiin. Se oli siis todella rasittavaa ja vauvakaan ei selvästi nauttinut siitä. Koko ajan piti riepottaa ja säätää johonkin suuntaan, kuin jotain nukkea. Ilmeisesti anoppi haki vauvalta jotain reaktiota ja vastakaikua, muuta selitystä en ole keksinyt. Tämä ei ollut mun omaa kuvitelmaa, vaan mies oli ihan samaa mieltä asiasta. Tilanne oli sen verran ikävä, että mies ei edes halunnut mennä kylään.

Nyt kun vauvasta saa irti jo hymyä ja huomiota, on tilanne rauhoittunut huomattavasti. Tietysti olen saattanut jo vähän tottuakin, kun on hormoonit rauhoittuneet, mutta uskon että anoppi osaa ottaa jo rauhallisemmin. On tietysti edelleen innostunut, mutta kohtuullisemmin. Meillä on tosin anopin kanssa sellaiset välit, että voin sanoa sille aika suoraankin, eikä yleensä hermostu.

Eli tilanne on helpottunut nyt ihan parin kk:n sisällä, toivottavasti helpottuu teillä muillakin. Varmaan siitä hoitoavusta osaa joskus olla kiitollinenkin

 

[IineS_]

Täällä ihmiset ovat ilmeisesti ymmärtäneet että en anna lastani kenenkään syliin ja omin koko lapsen mutta kyse on vaan siis ylihöösäävästä anopista! Annan kyllä mielelläni lasta kummien, kavereiden, isovanhempien syliin ja saavat hänen kanssaan vapaasti leikkiä, mutta kyse on siitä kuinka tämä anoppi on liian innokas tähän touhuun! Kukaan muu ei tule lastani sylistäni tuosta noin vaan ottamaan, eikä kukaan muu tunge väliin kun imetän, vaihdan vaippoja ym. Tottakai lapsella on ja pitääkin olla muitakin ihmiskontakteja kuin äitinsä, enkä todellakaan aio häntä vain itselleni omia. Minusta on vallan ihanaa kun hänellä on rakastavat kummit, isovanhemmat, serkut, sedät, tädit jne. joiden kanssa lapsi saa viettää aikaa, mutta ainoastaan tämä anopin yli-innokkuus nostaa verenpainettani ja saa minut karttamaan häntä. Anoppi ei vaan tunnu tajuavan tätä että tahdon itse tehdä tietyt hoitotoimenpiteet lapselleni esim. syöminen on tasan tarkkaan minun ja lapsen yhteinen juttu enkä kaipaa siihen ketää ulkopuolista pällistelemään. myös vieraaseen paikkaan mennessä ei minun mielestäni ole suotavaa että ovesta sisään astuttua lapsi joutuu ensimmäisenä vieraiden ihmisten keskelle näkemättä yhtään tuttua kasvoa missään.. monet itkut lapsi on säikähtäessään itkenyt kun liian monta vierasta naamaa yhtä-äkkiä tulee pällistelemään eikä äitiä olekkaan siinä vieressä. Tahdon vain eka että lapseni saa rauhassa katsella ympärilleen oman äidin sylistä ja tottua muihin ihmisiin ennen kuin kauhea riepottelu alkaa..

Kai sitten osaat ilmeisen ilmaisukykyisenä sanoa anopillesi miten haluat asioiden menevän?

 

[sos.kasvattaja]

Sosiaalisuus (eli se, kuinka paljon tarvitsee muita ihmisiä) on temperamenttipiirre, ei opittava taito.

Siis asia on kyllä aivan päinvastoin. Lapsi nimenomaan oppii sosiaalisuutta siinä sosiaalisessa ympäristössä missä elää. Alunperin ihmislapsi on sosiaalinen olento ja varsinaiset sosiaaliset taidot opitaan sosiaalisissa kanssakäymisissä.

Toki on eroja ihmisten välillä, toiset ovat ulospäinsuuntautuneita luonnostaan ja toiset taas toisin päin eli pidättyväisempiä.

 

[miks turhaan nipotat?]

Tahtoisin itse riisua lapseni, hoitaa vaipanvaihdot pukemiset ym. tällaiset asiat mutta anoppi on jatkuvasti änkeämässä väliin.

Miksi ihmeessä sinun pitää vaihtaa vaipat ja pukea lapsi jos mummo kerran niin kovasti haluaa sen tehdä? Mikset voi antaa hänen vaihtaa niitä vaippoja, saat vaihtaa vaippoja varmasti ihan kylliksesi monta kertaa päivässä viikosta ja kuukaudesta toiseen?! En ymmärrä tuollaista. Jos me menemme jompaankumpaan mummolaan kylään niin minusta se on ihan ok että äitini tai anoppi pitää lasta enimmäkseen sylissä enkä minä, koska minunhan sylissä se lapsi on kaikki päivät. Voin rauhassa juoda kahvia, lueskella ja rentoutua eli saan itsekin vähän vaihtelua. Eri asia jos lapsi on itkuinen tms niin silloin menen väliin ja sanon, että tulepas pieni äidin syliin ja lähden kävelemään vähän sivummalle rauhoittamaan lasta. Minulle ei tuottaisi myöskään ongelmaa sanoa, että "odota hetki, annetaan vauvan hetki katsella ennenkuin otat syliisi". Eli minusta sanot suoraan jos jokin ärsyttää (ei siis töksäyttäen vaan kohteliaan tiukasti) ja annat myös mummolle tilaa olla mummo. Anopin kanssa olen ottanut sen linjan, että lähdemme miehen kanssa vaikka pienelle kävelylle tai katsomme jonkun telkkariohjelman niin saavat apen kanssa sillä välin hössöttää eikä minun tarvi olla siinä vieressä toljottamassa, kun tiedän sen hössöttämisen kuitenkin ärsyttävän.

 

[eräs äippä ja mummo]

Monet uunituoreet vanhemmat, etenkin esikoisvauvan äidit, tuntuvat olevan aika mustasukkaisia pienokaisestaan. Ei riitä ymmärrystä käsittämään että myöskin vauvan isovanhemmat ovat vauvasta innoissaan ja joskus varsinkin mummot äityvät hössöttämään innoissaan.

Mutta kun niitä pienokaisia tulee lisää loppuu usein vanhempien omistushaluisuus ja mustasukkaisuus sekä isovanhempien ylimääräinen hössötys.

Usein sekin on havaittavissa että äidin äiti kyllä saa hössöttää mutta jos isän äiti eli se toinen mummu on innoissaan vauvasta niin ollaan jo aika ärtyneitä. Olisi mukavaa jos mummot voisivat hössöttää rauhassa mutta jos menee överiksi niin voihan heille sanoa rehellisesti miten vanhemmat asian kokevat. Ei mummot ole mitään tyhmiä vaikka ovatkin edellistä sukupolvea vauvan vanhempiin nähden.

 

[muutaman lapsenlapsen mummo]

Hei! Minulla on kohta viisikuinen ihana poikavauva.
Olen huomannut että olen alkanut olemaan mustasukkainen hänestä. Esimerkiksi anoppini eli lapsen mummon tullessa käymään oikein kiehun raivosta kun hän lasta hoitaa. Eniten anopissa raivostuttaa se että kun menemme hänen luonaan käymään en ovesta pääse sisään kun hän jo lapsen minulta nappaa. Tahtoisin itse riisua lapseni, hoitaa vaipanvaihdot pukemiset ym. tällaiset asiat mutta anoppi on jatkuvasti änkeämässä väliin.
Anoppi on vallan ihana ihminen ja en parempaa anoppia itselleni voisi toivoa mutta lapsen syntymän jälkeen hän on alkanut ärsyttää. ehkäpä se että hän suhtautuu lapseen liian hysteerisesti ja nykyään hänellä ei muita puheenaiheita riitä, eikä hänen kanssaan voi enään keskustella "aikuisten juttuja". vaan kaikki aika mitä vietämme hänen seurassaan on yhtä lapselle lässytystä ja lapsesta höpöttämistä.

Kokevatko muut tällaista mustasukkaisuutta omasta lapsestaan?

Jos anoppisi on mielestäi ihana ihminen etkä parempaa anoppia itsellesi voisi toivoa, miksi et sen pienen hetken anna hänen hössöttää ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa kun menette kylään?

Yritä ymmärtää että hänkin on lapsesta onnellinen ja innoissaan.

Me mummot ollaan niin rakastuneita lapsenlapsiimme että kun sellainen siunaantuu elämäämme, emme todellakaan osaa enää muusta puhuakaan! Eikö tämä ole hyvä asia? Ihan tulevaisuuttakin ajatellen, sillä yleensä se hoitoapu kuitenkin kelpaa kun voi luottaa siihen että mummut ja vaarit ovat lapsenlapselle rakkaita ja varmasti hoitavat heitä hyvin aina kun siihen on tarvetta.

Kyllä kannattaa pitää suhde avoimena ja rehellisenä mummoihin ja vaareihin. Siitä on siunausta monille tulevina päivinä, etenkin lapselle.

 

[haloo haloo kuuleko kukaan]

Voi näitä äitejä, jotka kasvattavat itsekkäitä epäsosiaalisia lapsia. Sosiaalisuus on sentään yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Nämä kaikki epäsosiaaliset sitten purkavat pahaa oloaan muihin (karkeana esimerkkinä kouluampumiset)...

Kyllä pieni vauva pärjää vaikka kaksin äidin kanssa eikä tule siitä epäsosiaaliseksi. Lapsi alkaa tarvita menoa ympärilleen tuossa kolmen vuoden iässä, EI VAUVANA! Perehtykää asioihin "sosiaalimammat". Lapselle ei esim. pahimmassa vierastusiässä (usein 7-11kk) ole todellakaan muuta kuin haittaa vieraista syleistä (äitiä ei näkyvissä)!

Lainatakseni lastenpsykiatri Jukka Mäkelää: "Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan." (juttu kyllä perhepetiasioista, mutta sopii tähänkin).

 

[Just jooo]

Ei lapsi voi tutustuakaan muihin kuin äitiinsä jos äiti ei anna mummon edes vaippaa vaihtaa!! Kyllä lapsi tottuu muihinkin aikuisiin, eikä yhden ihmisen varaan kannata muutenkaan laskea kaikkea. Entä jos tuo yksi ihminen sairastuu tai jotain muuta ikävää tapahtuu niin eihän kukaan muu edes pysty hoitamaan lasta jos äiti varjelee tätä ensimmäiset kolme vuotta sylissään. Huhheijaa, löysentäkää vähän sitä napanuoraa arvon äidit!

 

[Molemminpuolin]

Mielestäni tasapuolisuuden nimissä voisi molemmilta osapuolilta toivoa toistensa kunnioittamista. Täällä on paljon kritisoitu äitejä, jotka eivät "höllää napanuoraa" riittävästi ja anna mummojen hössöttää. Tietenkin täytyy ymmärtää että monille mummoille lastenlapset ovat todella rakkaita ja he haluavat viettää paljon aikaa heidän kanssaan ja hössöttää. Mummot eivät kuitenkaan ole tyhmiä, joten mielestäni myös heiltä voi edellyttää toisten tunteiden kunnioitusta. He ovat kuitenkin jo aiemmin saaneet olla äitejä...Varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa on todella ärsyttävää kuunnella kun sanotaan että anna sen mummon nyt hössöttää kun on niin innoissaan (erityisesti jos mummon eka lapsenlapsi kyseessä). Yhtä hyvin voi mummolle sanoa että anna nyt äidille tilaa olla äiti haluamallaan tavalla. Itselläni on kohta 10 kk ikäinen lapsi ja olen näiden samojen asioiden kanssa paininut. Anoppini on nainen, joka ei ole tottunut tekemään asioita muiden tavalla, vaan aina oman mielensä mukaan ja vaikeaa on ollut. Toivoisinkin kaikilta mummoilta ymmärrystä tuoretta äitiä kohtaan, sillä alkumetreillä lapsen kanssa rakennetaan omaa äitiyttä ja lapsen elämän tärkeintä ihmissuhdetta.

 

[äippäz]

Itselläni on tällähetkellä 9 kk ikäinen vauva ja anopin käytöksessä on todellakin ollut sulattelemista. Hänelle pienokaisemme on ensimmäinen lapsenlapsi ja lisäksi varmasti suurin kohokohta koko hänen elämässään. Luulen, että hän osaksi yrittää paikkaa meidän lapsemme kohdalla sitä, ettei hänen omilla lapsillaan ole ollut niin helppo lapsuus.

Ensinäkin hän tietää aina paremmin, mikä lastamme vaivaa, jos poika esim. itkee ( ihan vauvana etenkin ). Hänen tapansa hoitaa on se ainoa oikea ja hän kokoajan muistuttaa, kuinka hyvä pojallamme on olla hänen kanssaan. Tuntuu, että me emme miehemme kanssa osaisi hoitaa omaa lastamme ollenkaan, vaikka tietysti tiedän, että me olemme omalle lapsellemme niitä parhaita hoitajia. Kun lapsemme menee mummolaan hoitoon, niin mummon ansiosta hän aina oppii mukamas jonkun uuden asian. Ruuat joita olemme mummolaan pojalle ostaneet ovat ihan vääriä, poika ei niistä tykkää vaan mummon ostama ruoka on parasta. ( kotona nämä ruuat kuitenkin maistuvat ). Viimeksi mummo+pappa halusivat itse tuoda poikamme kotiin kun tämä oli siellä hoidossa ja kaikenhuippu oli, että anoppi sanoi : " poika näki tuttuja maisemia ja alkoi itkemään, se ei halua tulla kotiin."
Lapsemme nauttii mummolassa olosta ja olen iloinen, että hänellä on rakastavat isovanhemmat. Mutta itsellä on aina vaan niin paskafiilis, kun jokakerta saa kuulla jotain... Olen koittanut pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei se ole niin helppoa. Olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta ja hän on tietysti puolellani ja on lisäksi sanonut vanhemmilleen, että miettisivät mitä suustansa päästää.Eivät he kuulemma tarkoita sillä mitään ja se on huumoria...

Ennenkuin meillä oli lasta, tämä sama kaava toistui koiriemme kohdalla. Kun koirat joskus menivät hoitoon sinne niin jokakerta saimme kuulla, kuinka ne eivät ole kotona saaneet ruokaa: "nälässä pidetty" ja "kotona vaan hakataan"... Mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa!!!

Olenko vain huumorintajuton ihminen?

 

[edelliselle kirjoittajalle]

Ehkä huumorintajusi on hieman erilainen kuin näiden "vanhusten"?

Heidän elämänsä on kuitenkin ilmeisen rajoittunutta ja he toistavat itseään. Tuskin heiltä voi muuta odottaakaan kuin tämän tyyppistä lässytystä. Harmi, sillä olisi hyvä jos isovanhempiin päin välit olisivat parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Nuorilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja että jaksavat vanhenevien isovanhempien höpötyksiä. Voin kertoa että pahenee vaan! Muuttuvat iän myötä yksoikosemmiksi ja hankalemmiksi, jos sitä jo nyt ovat.

 

[up up]

up... minuakin kiinnostaisi mielipiteet tästä asiasta

 

[Guess]

No voi voi .. Kyllä minä oisin sinuna tyytyväinen herranjumala!!!Mitä sitte vaikka omiikin lapsesi sen aikaa kun omii ei se siitä kulu tai mene rikki tai pilalle jos heti alkaa hössötys. Ja se että sanoit olevasti mustasukkainen OMALLE ANOPILLE!! aika uskomatonta.. huhhuh.ei voi muuta sanoa. Eiköhän se oo sun lapsi ja muutenki varmaan saat olla hänen kanssaan 24h. että mieti pikkusen alkaako olla päässä vikaa..

 

[Guess]

ja sulle äippäz !MUMMOT ON SELLASIA JA NIITTEN KUULUUKIN OLLA!!MUMMOLAN RUOKA YM TOTTAKAI ON PAREMPAA LAPSESTA KUIN OMA KOTIRUOKA YM YM.. ja mummot esittää tietävänsä mm.kaiken mutta SO WHAT? siinäpähän hössöttäkööt,pääasia että ite tietää miten asiat on. Kannattaako kaikkea ottaa niin vakavasti..mustaki tulee huippu-kaikkitietävä hössöttävä mummo joskus (TOIVOTTAVASTI tulee mummo )

 

[pieni hössötys ei kai haittaa ketään?]

Arki lapsen kanssa on aina hieman erilaista. Kun lapsi pääsee mummolaan niin siihen vähän kuuluukin se mummon ja ukin hössötyskuvio ja kotona taas tavallinen arki pyörii omaa rataansa. Tietenkin pieni ihmisenalku haluaa että hänet noteerataan 100%: sti ja siihen pystyvät juuri mummot ja ukit! Se suotakoon molemmille osapuolille. Ei siitä kannata olla mustasukkainen vaan iloinen että on olemassa isovanhemmat jotka RAKASTAVAT.

 

[masentunut äiti]

"Lapsemme nauttii mummolassa olosta ja olen iloinen, että hänellä on rakastavat isovanhemmat. Mutta itsellä on aina vaan niin paskafiilis, kun jokakerta saa kuulla jotain... Olen koittanut pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei se ole niin helppoa. Olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta ja hän on tietysti puolellani ja on lisäksi sanonut vanhemmilleen, että miettisivät mitä suustansa päästää.Eivät he kuulemma tarkoita sillä mitään ja se on huumoria... "

Tuttua, tuttua. Kumma, kun anopit osaa saada kaikki muut pahalle mielelle tosta vaan. Luulis, että jotain oppii itsekin äitinä ja siihen ikään mennessä, mutta nämäpä monet oppivat juuri olemaan epähuomaavaisia, itsekkäitä ja tökeröitä ihan todella. Aina ei ole kysymys äidin hormoneista tmv.