Mustasukkainen omasta lapsestaan?

[Kamomilla-81]

Koittakaan lukea tätä silleen lempeän ymmärtäväisesti, ettei lainkaan ryppyotsaisesti

Anoppi olisi halunnut tytön tänään yökylään. Alunperin mun piti lähteä koko pyhien ajaksi muualle Suomeen sukulaisiin, joten siinä kohtaa yökyläily peruuntui luonnollisesta syystä. Mutta sitten peruinkin sukuloinnin, ja anoppi otti asiaan uudelleen puheeksi...

Enkä mä antanut tyttöä.
Siitä syystä, että olisivat menneet Sirkus Finlandiaa katsomaan.
Mä vaan haluan tuollaisen elämyksen tarjota ITSE ensimmäistä kertaa.
(sitäpaitsi olen täysin vakuuttunut ettei tuo kaksivuotias jaksa vielä istua esitystä kokonaan paikallaan)

Mua esim. kaihertaa vieläkin, että aikaisemmin talvella lapsi pääsi ensimmäistä kertaa junaan ja ensimmäistä kertaa laivalle appivanhempien viemänä, enkä mä ollut mukana näkemässä sitä innostusta ja riemua. Ihan typerää...

Mutta niin. En mä muutenkaan tykkää laittaa lasta yöksi hoitoon jos mitään tarvetta meidän taholta siihen ei ole, mä teen kuitenkin vuorotyötä ja haluan vapaat viettää lapsen kanssa. Nyt me mennään katsomaan pääsiäiskokkoa tädin luokse ja vietetään kiva ilta siellä serkkujen kanssa.

 

["vieras"]

Ehkä elät vähän liikaa lapsen kautta Olisin onnesta mykkänä jos lapsilla olisi isovanhempia jotka vievät veisivät eri paikkoihin. Se on vaan lapselle rikkaus kun on monta läheistä aikuista, anna mennä.

Tosin meillä samanikäinen lähinnä pelkäisi sirkusta, veisin joskus 4-5v kohdalla.

 

[Kamomilla-81]

Oot muuten ihan oikeassa. Elän lapsen kautta näitä jänniä elämyksiä, en ole edes itse koskaan käynyt sirkuksessa

 

[..]

samaa tulin sanomaan kuin tuo edellinen että kaksvuotiaalle sirkus olisi varmaan pelottava kokemus. ehtiihän tuota

 

["vieras"]

Ei oikeastaan pelkkä elämys, vaikka nyt sirkus vaan lapsen kautta eläminen tarkoittaa, että imee ja liittää lapsen ilot, surut, kokemukset jne. liiaksi itseensä. Se on usein pidemmän päälle rasite lapsellekin, esim. pienestä huolesta tulee helposti massiivinen ja sehän on meille äideille tyypillistä

Jos sen sijaan haluat sirkukseen lapsen kanssa niin menkää kaikki yhdessä. Ja tilaisuuksia uusien asioiden kokemiseen varmasti tulee ilmankin. Mutta antaisin kyllä isovanhemmille oman rauhan luoda suhdetta lastenlapsiin, se on lapsen etu.

 

["mimma"]

Mä voin myöntää että oon samanlainen Liikaa ajattelen omaa lapsuuttani ja omia kokemuksiani ja rinnastan ne meidän pojan kokemuksiin. Ja haluan aina olla kaikessa uudessa mukana ja saan uskomattoman pahaa mieltä itselleni jos esim missaan jonkun tärkeän jutun kuten uuden sanan, tai missaan lapsen riemun uimahallissa tai tivolissa... Itse olen kokenut aika vajaavaisen lapsuuden joten elän nyt sitä uudestaan poikani kautta... Ähh, surullista : / Mutta joo piti vielä sanoa että meillä viime kesänä huudettiin sirkuksessa ja jouduttiin lähtemään pois kesken kaiken, poika oli silloin kaksi

 

[Karju]

Jossain määrin ymmärrän, mistä ap puhuu. Itsekin halua olla paljon lasteni kanssa tekemisissä ja suunnitella kaikenlaista mukavaa yhteistä. Pari kesää sitten kävi niin, että lapset lähti mummonsa kanssa muumimaahan ja mulle tuli siitä huono omatunto, etten päässyt(lähtenyt) mukaan. Annoin kuitenkin lapsille kameran mukaan ja niistä kuvista näkyi miten hauskaa heillä on ollut ja pystyin hyvin yhtymään heidän iloonsa, eikä ollut enää huono olo sen suhteen. Lapset halus just nimenomaan mummon kanssa sinne muumimaahan ja he viihtyivät todella hyvin ja mulle tuli hyvä mieli. Kannattaa tosiaan kuunnella joskus toisten mielipiteitä.

 

[ymmärränhyvin]

Ymmärrän hyvin,että haluaa olla paikalla kun oma lapsi kokee uusia asioita, mutta jos itsellä ei ole mahdollisuutta lähteä mukaan, niin on hyvä, että lapsella on joku, jonka kanssa lähteä sirkukseen, laivalle, eläintarhaan jne.
Mä käyn oman lapsenlapsen kanssa paljonkin eri paikoissa, mutta kysyn toki ensin vanhemmilta, että sopiiko. Ja otan paljon kuvia & videokuvaa, että lapsella olisi kuvia tukena kun kertoo vanhemmilleen asioista (alkuun ei ollut vielä niitä sanojakaan) ja että vanhemmat näkisivät millaisia asioita lapsi on nähnyt & kokenut.

 

["vieras"]

Olisin onnellinen jos mun lapsilla olis tuollaset isovanhemmat jotka haluais ottaa mukaan matkoille ym. Hyvä että hoitoon päiväksi saati sitten yöksi ottavat ja silloinkin täytyy kysyä että haluavatko ottaa

 

[Karju]

[QUOTE="vieras";23635792]Olisin onnellinen jos mun lapsilla olis tuollaset isovanhemmat jotka haluais ottaa mukaan matkoille ym. Hyvä että hoitoon päiväksi saati sitten yöksi ottavat ja silloinkin täytyy kysyä että haluavatko ottaa[/QUOTE]

Sepä olis hyvä, että pyyntö tulis heiltäpäin. Jos alkaa lapsia tyrkyttämään hoitoon isovanhemmille, nii siitä tulee hyvin nopeesti pakkopullan tuntu. En nyt tiedä, onko tästä teillä kyse, mut aika monessa tapauksessa olen nähnyt tästä olevan kyse.

 

[tiiteni harmaana]

[QUOTE="vieras";23635792]Olisin onnellinen jos mun lapsilla olis tuollaset isovanhemmat jotka haluais ottaa mukaan matkoille ym. Hyvä että hoitoon päiväksi saati sitten yöksi ottavat ja silloinkin täytyy kysyä että haluavatko ottaa[/QUOTE]

Meillä sama tilanne. Ei ole koskaan kohta 5-vuotias ollut isovanhemmillaan yökylässä. Osa asuu niin kaukana, ettei ole mahdollista ja anoppi ei muuten vain halua ottaa "rasitteeksi" itselleen. Ei ole myöskään anopilla tyttö ollut muutenkaan hoidossa. Kerran on anoppi (yhdessä appiukon kanssa) ollut meillä muutaman tunnin illalla, kun käytiin miehen kanssa teatterissa. Se oli eka ja yksi niistä kolmesta kerrasta kun ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan missään tytön syntymän jälkeen. Pari muuta kertaa tyttö on ollut tuttavaperheessä yökylässä ja toinen näistäkin kerroista oli pakollinen matka isäni hautausasioita järjetämään eri paikkakunnalle.

Eli olkaa iloisia, että teillä on muitakin aikuisia lapsen elämässä ja jotka ovat noin innokkaita tarjoamaan lapselle elämyksiä. Tosin tytön ollessa kaksivuotias olin itsekin kiinni lapsessani vielä ja en olisi raaskinut edes yöksi jättääkään vielä edes isovanhemmille. Nyt isompana kun itse olisin jo valmis antamaan vähän "narua" tytölle, ei onnistu ainakaan isovanhempien puolesta.

 

[....]

Meillä on taas isovanhemmat jotka haluaisivat kovasti lapsen heille aina hoitoon. Kuitenkin kun lapsi on ollut hoidossa,he valittavat miten on ollut rankkaa ja lapsen hoito ja vahtiminen on tosiaan ollut vähän niin ja näin..olen vähän katkera,sillä toisia lapsenlapsia ja kuletettu ympäri maailmaakin matkoille. Meidän lapsi ei ole mitenkään tavanomaista vaativampi tai hankala, vaan oikein kiltti.

Ja nyt ovat loukkaantuneet kun en kovin paljoa tykkää heille lasta viedä hoitoon Yökylään en edes pysty lasta antamaan,haluan että lapsi on aina kun mahdollista niin mun kanssa. Yökylään en annan ennenkuin itse osaa pyytää päästä.

 

[isoäiti mölykylästä]

eiköhän tuo aika luonnollista ole. vaikka mua naurattikin, kun mun poika vaati, että sen pitää saada olla ensimmäinen joka antaa tytölleen traktorin kyytiä

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Kyllä minä ainakin ymmärrän mitä ap ajat takaa =) Minäkin haluan olla paikalla kun lapsi kokee jotain uutta ensimmäistä kertaa, vaikkapa se sirkuksessa käynti. Ihan samanlailla kuin jokainen vanhempi haluaisi olla näkemässä ne lapsensa ensiaskeleet (vaikka varmasti sitten myöhemminkin saa nähdä sen lapsensa kävelyä ) Se lapsen riemu uusista asioista ja kokemuksista on niin ihanaa ja se tarttuu itseenkin. Ja kai sitä ainakin itse sitten muistelee kaikkia niitä ekoja kertoja.. eka laivalla käynti jne. vaikkei se lapsi niitä varmasti itse sitten muistakaan.

Mutta täytyy sanoa että itselle on jäänyt joitakin juttuja tosi tarkasti mieleen omasta lapsuudesta mitä tehtiin VAIN mummon kanssa. Ihania muistoja ja arvostan kyllä sitä että mummo on meitä vienyt jonnekin, onhan se kuitenkin aina erilaista olla liikkeessä ilman niitä omia vanhempia ja lähentää sitä suhdetta niihin muihin läheisiin aikuisiin. Joten jos joskus meillä mummot haluaa viedä lasta jonnekin sirkukseen tai vastaavaan niin saa kyllä viedä =) Onhan sitä paljon juttuja joita jää sitten vielä jäljelle.. eka lentomatka vaikka.

Yökyläilystä taas olen sitä mieltä että kohtuudella.. mitä se sitten kenellekin tarkoittaa Jos tekee vuorotyötä niin silloin näkee jo muutenkin vähemmän lapsiaan, joten ei varmasti helposti halua antaa yökylään turhaan. Ehkä sitten isompana enemmän kun lapsi on jo sen ikäinen että sitä itsekin osaa toivoa?

 

[sama täällä...]

Haluan pitää lapset lähelläni ja esim. yökyläilyjä ei harrasteta edes joka kuukausi.
Tosin kyllä omat vanhempani ovat myös selkeästi mustasukkaisia siitä että miehen vanhemmat näkevät lapsiani enemmän.